Häjyn vaimoksi

Osa 10

Saunalla Henriikka mökötti. Hän ei sanonut sanaakaa eikä suostunut tekemään mitään. Lopulta Esko otti lauteilla istuvasta Henriikasta kiinni ja lähti viemään jokeen. "Esko! Laske mut alas!" Henriikka huusi, mutta Esko kantoi rimpuilevan tytön jokeen ja nauroi vielä perään, mutta Henriikka heitti mutaa Eskon päälle ja nauroi vielä perään. Henriikka seisoi joessa kädet puuskassa, kun Esko ui. Eskon uitua tarpeeksi hän otti ja kantoi Henriikan takaisin saunanlauteille ja teki pesuvedet valmiiksi Henriikan puolesta. Henriikka mökötti Veetin hakkaamisesta ihan selvä juttu. Esko istui Henriikan vieressä ja katsoi tyhjyyteen tuijottavaa Henriikkaa. "Mitä sä siin tölläät?" Henriikka kysyi, Esko ei vastannut vaan otti kauhan ja heitti kiukaalle vettä. Henriikka painoi päänsä Eskon olkapäälle "Älä tapa Veetiä", Henriikka sanoi "Se tahtoo vierä sut. Pitäkööt tätä opetuksena ettei tuu haastamahan Väliahon Eskoo." Esko sanoi takaisin "Mä lisään tän sun lauluus." Henriikka naurahti. Esko otti Henriikkaa tämän reidestä ja puristi sitä hieman.

Hikinen vesi valui Eskon melko pitkästä tukasta joka oli hänen silmillään. Henriikka nosti päänsä ja siirsi Eskon hiukset sivuun tämän silmiltä. "Sulla on työmiehen käjet. Sellaset karheet ja vahvat. Sul on työmiehen keho sellanen kova ja vahva." Henriikka sanoi ja suuteli Eskoa "Pestääs nopeaa nii päästähä tekemää jotai mukavampaa, ku mököttely." Esko päätti ja pussasi Henriikkaa tämän suolaiselle otsalle.

Makuuhuoneessa Esko ripusti vyön puukkoineen naulaan, laittoi paitansa tuolille ja saappaat nurkkaan. Henriikka avasi varovasti oven ja astui sisään. Esko seisoi huoneessa ilman paitaa laskostamassa juuri kyseistä paitaa mikä oli hetki sitten ollut hänen päällään. Henriikka katsoi Eskoa ja otti villasukat pois jaloista. Esko astui lähemmäs ja avasi yömekon nappeja edestä. Henriikka halasi Eskoa. Hän painoi kostean päänsä Eskon lämpimään rintaan, sitten hän suuteli Eskoa uudelleen ja uudelleen. 

Henriikka makasi Eskon kainalossa. Hän räpläsi Eskon tukkaa. Kumpikaan ei nukkunut, kun ei heitä kerta väsyttänyt. Esko katsoi kattoon, hänen humalansa oli menossa pikkuhiljaa ohitse. Henriikka hyräili Eskon laulua. Eskosta oli tehty monia lauluja, mutta tämä oli Henriikan suosikki ja sitä hän myös lauloi. Se kertoi, kuinka Esko oli saanut koko pitäjän nyöriinsä. Ajan kuluessa Henriikan hyräily kävi väsyneemmäksi ja välillä se katkeili, lopulta se hiljeni kokonaan ja tilalle tuli syvää ja levollista hengitystä. Esko oli vielä hereillä, hän pohti asioita. Ei hän Henriikalle vihainen osannut olla, mutta muille perheen ulkopuolella kylläkin. Hän oli vihainen Veetille ja olisi valmis tekemään saman uusiksi.

Henriikka vaivasi leipää ja hyräili, Aina hyräili mukana ja hämmensi puuroa. Koko muu talo vielä nukkui. Aurinko oli aloittanut nousunsa ja ulkona pelloille oli laskeutunut kaunis sumu. Ovi portaiden vieressä aukesi ja Esko käveli ulos huoneesta ilman paitaa ja tukka sekaisin. "Käys saunal peseen naamas nii heräälet vähäsen." Aina sanoi. Esko ei sanonut mitään vaan hän käveli suoraa Henriikan luo ja halasi tätä takaa päin. Henriikka käänsi kasvonsa Eskon omia kohti ja hymyili. Esko suukotti Henriikkaa ja lähti siitä sitten kohti saunaa.

Aamupalan jälkeen varaston rakentaminen jatkui. Henriikka otti pyykkejä kuivamasta ja näki, kun tieltä tuli hevosilla ja kävellen ihmisiä. "Esko!" Henriikka huusi ja käveli keskeneräisen varaston luo "Lähti kusemaha." Konsta sanoi ja vinkkasi talon nurkalle. Henriikka nyökkäsi ja käveli kori kainalossa nurkalle.

"Esko. Tänne on tulossa ihmisii. Sanosin, et Mattiloit." Henriikka sanoi. Esko ei sanonut mitään, hän vain sulki housunsa ja kääntyi Henriikkaan päin. "Tulkoot vaan, mä pirän susta huoli. Mul on koko pitäjä mun puolel, jos joku sinne siperiaan joutuu nii se on sit Mattilan talon isäntä." Esko rauhoitteli ja meni takaisin töihin.

Ja tottahan se oli, Esko oli lahjonut tai pelotellut kaikki pitäjän virkamiehet puolelleen. Esko pääsi täten aina pälkähästä ja se joka oli ollut uhrina olikin syyllinen. Henriikkaa ei pelottanut Eskon seurassa. Päinvastoin, hän tunsi olonsa turvalliseksi ja rakastetuksi. Esko osasi rakastaa jääkylmästä sydämestään huolimatta. Miksi Esko oli jääkylmä? Häntä ei koskaan oltu rakastettu niin paljoa, kuin Jaria. Jari sitä Jari tätä. Kaikki pitivät Jarista ja Eskoa vain toruttiin.

Henriikka jätti pyykit tupaan, kun näki ikkunasta ketkä seisoivat pihalla. Mattilathan ne siinä. Mattilan isännällä kirves kädessä ja hänen loput pojat vieressä. Eskokin meni vastaan häjyt perässään. Henriikka tunsi sen luissaan, asti ettei tästä mitään hyvää seuraa ja lähti ulos.

Mattilan ja Väliahon isännät seisoivat muutamien metrien päässä toisistaan ja tuijottivat toisiinsa. "Mitä tämä on?" Henriikka kysyi päästyään pihalle "Samaa mä täs mietin." Esko sanoi ja katsoi Mattilan isäntää nenänvartta pitkin. "Mä tulin kysyhyn aluks ystävällisesti, et miks mun pojan niin pahasti pieksit?" Mattilan isäntä kysyi "Poikas tuli tänne uhittelemaha, et mä olisin Henriikan pään sekottanu, ku likka valitti mut yli häne. En mää sellassii aio täällä kahtella. Poika rupes riitaa haastamaha." Esko vastasi. Mattila puisteli päätään ja siirsi katseensa Henriikkaan. "Kyl mä sua uskon jos likka on toristanu. Jos hää käsi syrämellä vannoo et niin on käyny." Mattila sanoi viimein. Henriikka sai osakseen monia katseita, Eskon vaativan, häjyjen tuomitsevat ja Mattiloiden vihaiset, surulliset sekä tuomitsevat katseet. "Käs mun vihkiraamatul vannon, et Veeti oli riitaa tullu haastamahan ja Eskoa sekä mua haukkumahan." Henriikka kailotti pihassa. Mattila siirsi katseensa saappaisiinsa ja kirves laski melkein maahan. Henriikka käveli Mattilan isännän luo ja otti tätä käsivarresta "Sen mä tierän, et Veeti oli juonu mahrottomasti. Ei se tienny mitä oli tekemäs ja nii oli Eskoki. Ei ne kaks tienny mitä olivat tekemäs", Henriikka selitti "Kylä mä sen ny näi, et poika oli juonu niin maan perkeleesti. Mut et tappelemahan? Ei ikänä", Mattila sanoi "Mitä sä haluat et mä teen?" Henriikka kysyi "Pyyä anteeks. Pyyä anteeks Veetiltä mistä ikinä se oli sen mielesä pahottanu." Mattila sanoi ja kääntyi lähteäkseen. Henriikka päästi hänestä irti ja antoi väen mennä. Esko katsoi kuinka väki valui Mattilan isännän perästä samaa reittiä mitä oli saapunutkin. Henriikka tuli Eskon luo ja halasi. "Mä häpeän sitä tappelua minkä olitte pystyhyn pitsäny." Henriikka sanoi ja lähti. Eskoa ei tuntunut kiinnostavan vaan hän lähti miesten kanssa rakennus puuhiin.

Henriikka oli lähtenyt käymään perheensä luona. Kotona vastassa oli nolla iloista kasvoa. "Kuka on kuollu?" Henriikka kysyi tuvassa "Ei kukaan onneksi, mut ois voinu jos Esko ei ois lopettanu ajossa." Katariina vastasi "Katariina, muistas mitä me puhuttihi..." Marjatta murahti "Ei se Esko tappelua alottanu. Veeti se oli tappelemahan tullu juotuaan", Henriikka kertoi  "No mites se Veeti ny nii suuttu ja tappelemahan alako?" Usko kysyi "Kuuli, ku mä sanon Eskolle et en mä ketään muuta rakasta. Ennenhän mun ja Eskon avioliittoo oli mun ja Veetin tarkootuksena vihille mennä, mut eipä mänty ja otti Veeti nii itsehensä." Henriikka vastasi. Usko nyökytteli ajatuksissaan, hän tuntui miettivät oliko sanat totta. "Mä menin vannomahan käs vihkiraamatul Mattiloille, et se mitä sanon on totta ja saman teen jos ette usko mitä mä sanon." Henriikka sanoi. Sen sanottuaan Usko katsoi Henriikkaa ja vuoron perään Marjattaa, Marjatta nyökkäsi. "Kyl me sua uskotaan. Vaikka eihän sitä Veetistä nyt het uskoskaan." Usko sanoi harkinnan jälkeen.

Loppu vierailu meni ihan mukavasti. Marjatta oli laittanut pullaa ja kahvia tarjolle. Henriikka lähti takaisin kotiinsa illansuussa syömään.