Häjyn vaimoksi

Osa 4

Esko ja Henriikka kävelivät yhdessä takaisin kotiin ja kertoivat, että Henriikka oli suostunut. Esko kertoi, että Henriikka oli mukamas luiskahtanut jokeen ja Esko tuli perästä. Eihän se niin mennyt. Känniläinenhän se siellä metsässä vaelteli, näki mukavan tytön, mutta Eskon nähdessään suuttui ja nakkasi tytön jokeen. Henriikka ei uskaltanut mennä kertomaan Veetille. Se olisi aivan liian typerää. 

Häät olivatkin melko pian. Henriikka meni päivää ennen häitä Veetille. "Voi olen mennyt lupaamaan jotain kamalaa!" Henriikka sanoi Veetille "No?" Veeti kysyi "Vastasin siihen Eskon ehdotukseen, et meen sen kanssa naimisiin sitä vastaan et me vapaudutaan veloista! Mut enhän mä sitä rakasta ku sua!" Henriikka vastasi. Kaikki tuli Veetille ihan puskista, mutta Veeti hymyili ja suuteli Henriikkaa "Lupaan, et se ukko saadaan pian päiviltään. Koska mäkin rakastan sua." Veeti sanoi. Kaksikko oli rannalla, joen mutkan rannalla metsässä missä ei ikinä ollut ketään. Siinä he vain istuivat ja suutelivat. Henriikka irrottautui Veetistä "Ota vaattees pois." Henriikka sanoi ja Veeti teki niin, kuin käskettiin ja otti vaatteet pois. Henriikka otti myös vaatteensa pois ja meni jokeen. Veeti tuli perässä. Henriikka hyppäsi Veetin syliin ja suuteli Veetiä. Kyyneleet valuivat hänen poskillaan, mutta hän jatkoi ja niin jatkoi Veetikin.

Häät pidettiin tavallisesti kirkossa ja siitä sitten siirryttiin Väliahojen talolle. Henriikka mietti missä Jari oli. Olihan hän Eskon pikkuveli. Usko lähti taluttamaan Henriikkaa pitki kirkonkäytävää. Eskon hiukset oli harjattu ja parta muotoiltu. Kaikki häjyt olivat myös kirkossa, yksi heistä piteli jopa sormuksia. Pappi lausui perinteisen puheen, jota Henriikka ei tietenkään kuunnellut, hän seikkaili omissa maailmoissaan. Hän havahtui, kun pappi sanoi: "Tahdotko sinä, Esko Juhani Väliaho ottaa Henriikka Aina Maria Lahtisen aviovaimoksesi ja osoittaa uskollisuutta hänelle myötä sekä vastoinkäymisissä ja rakastaa häntä, kunnes kuolema teidät erottaa?" "Tahdon." Esko vastasi, sitten pappi toisti: "Tahdotko sinä, Henriikka Aina Maria Lahtinen ottaa Esko Juhani Väliahon aviomieheksesi ja osoittaa uskollisuutta hänelle myötä sekä vastoinkäymisissä ja rakastaa häntä, kunnes kuolema teidät erottaa?" Henriikka veti syvään henkeä ja sanoi: "Tahdon." Ääni hieman väristen. Esko suuteli Henriikkaa varovasti huulille, mutta Henriikka ei suudellut takaisin. Hän piti suunsa visusti kiinni.

Juhlissa tanssittiin, laulettiin, soitettiin musiikkia, syötiin ja juotiin. Henriikka jutteli vieraille sillä välin, kun Esko kiskoi jo olutta kurkusta alas. Pidot kestivät myöhään yöhön. Katariina oli lämmittänyt avioparille saunan ja laittanut vedet valmiiksi. 

Esko katsoi Henriikkaa joka käveli alasti kohti rantaa, hän itse riisui itsensä nopeasti ja tuli perässä. Henriikka seisoskeli joessa ja katsoi kauas pellolle. Tästä kohtaa joki oli levein ja siitä näki kauniisti pellolle. Henriikka ei huomannut ollenkaan Eskon saapumista. Hän havahtui lämpimään käden kosketukseen. "Mitäpä mietit?" Esko kysyi "Että täällä on hurjan kaunista. Kahto nyt tuonne pellollekki, aurinko laskee nii kauniisti." Henriikka vastasi. Esko hymyili ja kietoi kätensä Henriikan vyötärön ympäri. Henriikan selkä oli Eskoon päin, he katsoivat yhdessä pellolle ja olivat hiljaa. Ainoa mekkala kuului aittasta, jonne Esko oli käskenyt poikien mennä. "Tuuhan, mennään saunaan." Esko sanoi ja nousi laiturille. Henriikka kääntyi ja nousi hänkin laiturille. Henriikka ei peitellyt itseään, ei sitten yhtään sillä Eskohan oli hänen aviomiehensä. 

Saunassa he istuivat vieri vieren hiljaa. Esko heitti välistä löylyä ja hakkasi itseään vihdalla ja välistä Henriikkaakin. Henriikka otti vihdan Eskolta ja löi sillä kerran Eskoa ja sitten itseään. Molemmat nauroivat vähän, mutta sitten vakaoituivat ja alkoivat pestä. Katariina oli jättänyt molemmille puhtaat vaattet saunatupaan.

Tuvassa oli katettu pieni häälahja. Oikein hyvää ja mureaa lihaa ja perunoita voissa, juomana toimi olut. Esko ja Henriikka puhuivat vähän väliä kaikesta. Tai ei ihan kaikesta, pääosin Henriikan elämästä. Kaikki tunsivat Eskon ja hänen hommansa.

Sänky oli sijattu kauniisti makuuhuoneessa ja kaksi kynttilää sytytetty yöpöydälle. Henriikka veti valkeat verhot kiinni ja kävi sängylle maate. Esko heitti paitansa tuolille ja tuli viereen makaamaan. Eskolla oli vahvat kädet, työmiehen kädet ja käsivarret. Ei keskivartalossakaan mitään vikaa ollut. Henriikka koki, että oli hänen velvollisuutensa olla lähellä, joten hän hivuttautui lähemmäs Eskoa. 

No nyt se sitten oli siinä. Olin Esko Väliahon vaimo. Mitäköhän tästä tulee. Ja mitä Veeti on meinannut! Ei helvetti jos Veeti meinaa haastaa Eskon, niin pian hän itse on haudassa. Voi Jeesuksen perkele tästä tule mitään, mutta itsepä olin päätöksen tehnyt. Jos edes Eskon linnaan saisi niin pääsisin eroon.