Lehtikato iski viimeisillä voimillaan lunta maahan. Oli kauhea myrsky. Ihan kuin Hiirenkorvan aika ei olisi lähettyvilläkään, vaikka se alkaisi jo parin auringonnousun päästä.
Oli yö, kun kaksi kissaa tassuttelivat myrskyn seassa kohti leiriä.
Pian kuului naaraan ääni:
" Ovathan pennut vielä elossa? " Naaraan äänessä oli selvästi pelkoa.
Kolli, joka piteli kaikkia kolmea, tunsi kaikkien neljän hengittävän.
" Kyllä ne vielä ovat. " Tämä maukaisi ja hengähti. " Sinnikkäitä pentuja! ".
Leiri lähestyi.
" Tähtiklaanin kiitos, mutta miten heistä ei yksikään ei kuol- äh ei sillä mitään väliä ole, se on aika ihmeellistä vain, jos vain parantajana voin niin sanoa. " Kellanpunainen naaras naurahtaa.
" Niinpä kai, mutta mene sinä leiriin, minä jään pentujen kanssa puun alle nukkumaan jottei muut luule että sinä toit ne. Minä huolehdin kaikesta, ei hätää. " Tomukuono lupasi, äänessään hieman ärsyyntyneisyyttä johtuen tästä myrskystä.
" Kiitos, Tomukuono. Rakastan sinua... " Ja niin naaras katosi paikalta.
Jejjjj ✨
YOU ARE READING
Soturikissat ~ Tähtien kissat
Action>> Askel askeleelta me voimistumme ja saatte katua sitä, että uhmaatte meitä! << Kidesiiven ollessa kadoksissa koko lehtikadon, klaanilla on ollut huolia todella paljon. Malvatuulen kunto on alkanut heikkenemään, Perhosmieli on poissaoleva ja paljon...
