Oli kulunut kuu siitä, kun neljä pentua oltiin löydetty metsästä, hylättyinä klaanin alueelta. He olivat onnekkaita, kun Tomukuono saattui löytämään heidät metsästä.
Sen ajan sisään kaikkea oli tapahtunut:
Pennut olivat avanneet silmänsä, sekä Ratamolehti oli synnyttänyt Kasteläikän pennut: Vadelmanpennun ja Kiharapennun.
Yöpentu ei meinannut saada nukuttua. Hän vain pyöriskeli kyllästyneenä sammalpedillään. Hänellä oli myös hieman kylmä. Hän meni vähän lähemmäs ottoemoaan, Nelimyrskyä. Hänkin nukkui sikeästi.
Juuri kun pentu oli sulkemassa silmänsä, hän kuuli kuinka toiselta puolelta pentutarhaa kuului vikisemistä.
Yöpentu nousi istualteen ja huomasi Kiharapennun pyörivän sammalpedillään ja ulisevan.
Yöpentu kallisti päätään ja tassutteli pennun luokse.
" Psst, Kiharapentu! "
Naaras hätkähti unistaan ja nousi nopeasti ylös. " Y-Yöpentu! " Tämä vahingossa huudahtaa.
" Shhh Kiharapentu. " Yöpentu katsahti ympärilleen. Kaikki silti vielä onneksi nukkuivat sikeästi.
" Näitkö painajaista? " Tumman harmaa naaras kuitenkin pian kysyy.
" Ehkä, en tiedä..." Kiharapentu huokaisi ja käpertyi takaisin sammalpedilleen.
" Mitä et tiedä? Kyllä sinä varmaan tietäisit jos näkisit painajaista! " Yöpentu tuhahtaa, mutta vastausta ei kuulu. Kiharapentu oli jo nukahtanut jälleen kerran.
Yöpentu painui omalle pedilleen turhautuneena.
" Miksi olit Kiharapennun luona, Yöpentu? Keskellä yötä vieläpä! " Yöpentu käänsi katseensa vasemmalle, jossa Lumipennun kiiluvat silmät kohtasivat Yöpennun omat.
" Kerron aamulla, Lumipentu. " Yöpentu lupaa.
Nyt päästiin kunnolla alkuun 💛
YOU ARE READING
Soturikissat ~ Tähtien kissat
Action>> Askel askeleelta me voimistumme ja saatte katua sitä, että uhmaatte meitä! << Kidesiiven ollessa kadoksissa koko lehtikadon, klaanilla on ollut huolia todella paljon. Malvatuulen kunto on alkanut heikkenemään, Perhosmieli on poissaoleva ja paljon...
