"Maailma on hienompi hullun silmin"
Namjoon lähetetään mielisairaalaan. Hänen huone kavereinaan on 6 poikaa joilla jokasella on oma backstory. Kaikkilla on kuitenki yksi ja sama tavoite: vapaus. Pojat yrittävät keksiä miten he pääsisivät pois ja elä...
Käytävä oli pitkä ja pimeä. Muita ääniä eiku kuulunut, paitsi minun ja pari hoitajan askeleet. Katselin ihmeissäni ympärilleni. Täällä ei ole siivottu pitkään aikaan. Nurkat olivat pölyn ja lian peitossa. Saavuimme ruosteisen oven eteen. Hoitajat aukasit sen ja työnsivät minut sisään. Ovi pamahti kiinni perässäni. Huoneessa oli kuusi muuta, poikia kaikki. He tuijottivat minua tyhjyys silmissä. Kävelin yhden sängyn luokse ja istuuduin siihen. Pain viereeni istuutui yksi näistä pojista. "Kim Seokjin, sano vaa Jin" nuori poika esittäytyi. "Namjoon" Joutuisin asumaan näiden kanssa siihen asti, kunnes minut annetaan lähteä täältä eli voi olla hyvin koko loppu elämä. "Noh, mikä on sun tarinas?" Jin nojautui seinää vasten. "Tarinani?" Mietin tuon pojan kysymystä. Mistä tarinasta hän oikein puhuu. "Miks sä oot tääl? Meil kaikil on joku syy siihen" Jin vastasi. Halusiko hän todella kuulla minun säälittävän tarinan paskasta elämästäni.
"No jos sua nyt niin kiinostaa. Äiti hylkäs mut ja isän. Isä on alkoholisti ja kuoli sen takia viis vuotta sitte. Nykyää oon Kim the psykopaatti" Minulle oli diaknosoitu psykopaattisuus ja se on ilmeisesti ollut minulla koko elämäni. En tunne mitään empatiaa ketään kohtaa. Olen ollut ja no edelleen väkivaltainen. "Mielenkiintosta" Jin nousi ylös seisomaan ja alkoi tuijottaa seinää tyhjällä katseella. Hän ei liikahtanut yhtään. Tökkäsin häntä jalalla, mutta poika ei reagoinut mitenkään. "Ei toi auta, Jinille käy noin tosi usein" toinen minulle tuntematon poika sanoi.
"Oon Taehyung" ruskea hiuksinen poika sanoi. Nyökkäsin vain. "Mikä Jinillä siis on?" Kysyin sillä olin hyvin utelias. Ennen kuin Taehyung kerkesi vastata Jin alkoi pyöriä huonetta ympäri katse tällä kertaa katossa. "Hän on mielipuoli. Saattaa joskus alkaa vain huutaa ja riehua tai tuijottaa jotain montakin tuntia putkeen" Jin jatkoi kävelyä joka muuttui pian juoksuksi. "Mikä sulla on Taehyung?" Taehyung naurahti pelottavasti ja alkoi kävellä minua kohti. Ilmeeni pysyi kovana, mutta sisällä minua hieman pelotti. Taehyung seisoi edessäni ja tuli lähemmäs korvaani. "Pelästyisit jos kertoisin" Taehyung kääntyi ja istuutui takas samaan paikkaan missä olikin äsken.
Huoneemme ovi avautui ja sisälle astui hoitaja. Hänellä oli tarjotin jossa oli erillaisia lääkkeitä, siteitä ja ruiskuja. Toivoin, ettei minulle ekana päivänä anneta mitää noista. Ensin hoitaja meni yllätys Jinin luokse ja yritti rauhottaa häntä. Hän antoi jonkun pillerin hänelle. Lääkken jälkeen hän vielä pisti yhden piikin hänen käteen. Jinin ilme ei muuttunut yhtään. Seuraavaksi hän käveli turkoosi hiuksisen pojan luokse. Hänellä oli tummat silmän aluset ja hän vain istui nurkassa. "Näytä kätesi" hoitaja sanoi ja poika teki niinkuin hän käski. Kurkistin hieman hoitajan taakse nähdäkseni mitä tapahtuu. Pojan käsi oli haavoja ja mustelmia täynnä. Hoitaja kääri pojan käden siteisiin ja antoi hänellekin jonkun lääkkeen. Huoneessa oli todella ahdistava tunnelma tällä hetkellä.
"Jimin, tuu mun työhuoneeseen 15 minuutin päästä" Hoitaja sanoi ja lähti sitten huoneesta. Minulla ei ole mitään hajua kuka Jimin oli sillä kukaan ei tehnyt minkäänlaista elettä. "Hän taas unohti mut" musta hiuksinen poika sanoi kyynel silmissä. "Taas?" lisäsin. Poika kääntyi katsomaan minua. "Mulla on todella paha skitsofreenia. Minut on unohdettu todella monta kertaa" poika käpertyi pieneen myttyyn sängyllään ja hautautui peittonsa alle.
15 minuutia oli mennyt eikä kukaan täällä ollut liikkunut mihinkään. Kuka näistä on Jimin. Pian eräs oranssi hiuksinen poika nousi ylös ja käveli kohti ovea ja poistui. Ilmeisesti hän oli Jimin. Kaukaiset askeleet hävisivät. Koko huone oli ihan hiljaa, kukaan ei pitänyt ääntäkään. Jin oli jo rauhoittunut, hän istui lattialla ja pureskeli sormiaan. Äsken hän vaikutti iha normaalilta ihmiselta. Mitä tapahtui. Näin, että eräs pojista piirteli jotain. Nousin ja kävelin hänen luokse. Hän piireteli erillaisia ihmisä. "Mitä sä piirtelet?" Poika hieman säikähti ja kääntyi katsomaan minua ja sitten taas paperiin. "Näitä ihmisii haluisin panna nii saatanasti, mut oon tääl ni en oikee pysty, mut ai helvetti ku pääsisin panee tän jätkän persettä" pojan puheet sai minut naurahtamaan. "Oon muute Hoseok" poika lisäsi ja jatkoi piirtelyä. "Kuka sä oot?" Huudahdin turkoosi hiuksiselle pojalle, mutta hän ei reagoinnut mitenkään. Hän vain hieroi kättään jossa se side oli.
"Hän on Yoongi. Ei hirveemmin puhu kellekkään" Yoongi ei edellee reagoinnut. Jimin palasi takaisin huoneseen. Käännyin katsomaan tuota oranssi päätä. Hän katsoi minua todella murhaavalla katseella. Hän meni sängyynsä nukkumaan. Kaikki muutkin aikoivat mennä nukkumaan. Tuijotin seinillä olevia kirjoituksia joita ilmeisesti pojat olivat kirjoittelleet. Jotkut asiat olivat todella rankkoja vaikkakaan en tuntenuit mitään niitä lukiessani. "Voisinpa kuolla, oispa puukkoa tai partaterä, haluun vaan kotiin NYT" Nukahdin lopulta ja toivoin, että tämä kaikki olisi vain unta.
°
Eka osa olisi sit täällä. Mp täst ekasta osasta, ite tykkäsin iha sairaasti kirjottaa tätä. Toivoisin tän tapasii kirjoi enemmän tulevaisuuteen. Nähdää taas ens kerral :)
~NK~
اوووه! هذه الصورة لا تتبع إرشادات المحتوى الخاصة بنا. لمتابعة النشر، يرجى إزالتها أو تحميل صورة أخرى.
