Joke

3.

Seokjin

Aamupala oli poikkeuksetta yleisessä ruokalassa. Jouduin syödä hoitajan kanssa. Kerran sekosin, että heittelin ruokani ja huonekalut ympäri huonetta joten nykyään en saa syödä huone kavereitteni kanssa. "Syöppäs nyt" hoitaja hoputti. Minun ei todellakaan tehnyt mieli syödä ruokalan jotain oksennuksen näköistä puuroa. Laitoin sen kuitenkin alas. Hoitaja vei tiskit pois ja minä aloin kävellä kohti oleskelu huonetta. Siellä oli muutama minun lisäksi, ei kyllä yhtäkään huone kaveriani.

Hetken päästä Hoseok ja Jimin tuli myös olohuoneeseen. Katsoin poikia kuin he olisivat olleet minulle täysin tuntemattomia. "Unohiks jo, et kuka oon" Hoseok naurahti ja läpsäs minua takaraivoo. Silloin heräsin ajatuksistani. Vitun idiootti Jin, ne ovat sinun huonekavereita. Pyytelin anteeks ja nojauduin mustan nojatuolin selkä nojaa vasten. Huomasin jonkun uuden nais hoitajan tuovan Yoongia oleskelu huoneeseen. Hän ei tullut eilen illalla huoneeseen. Missäköhän hän oli ollut. Hoitaja saattoi Yoongin minun vieressä olevalle tuolille. Saman tien Yoongi alkoi hieroa kättään ja leikki sormillaan. 

Lopulta muutkin tulivat ja istuutuivat alas. "Mulle tuli loistava idea" Namjoon aloitti. Kaikki käänsi katseensa häneen. "Mitä jos iha for real lähetää vittuun täält" Taehyung naurahti idealle. "Mites aattelit lähtee, kameroita ja vartioita kaikkialla. Kerran yks Taeyong yritti karata. Loppu tulos oli aika kovaa katsottavaa" Taehyung kertoi. Oliko Namjoon oikeasti tosisaan? Täältä ei pääse mitenkään pois. Itsekin kerran kokeilin, hoitaja tuli vastaan ja eristi minut pariksi päiväksi. 

"Laaditaan vain mahdollisimman hyvä suunnitelma" Namjoon oli todellakin tosissaan. Huoneessa oli todella outo tunnelma. Kaikkien päässä pyöri vain pelkkiä kysymyksiä. "Se ei ole noin helppoa herra psykopaatti. Vaikka kuinka hyvän sunnitelman laatisit ni oot jossain pakko paidassa" Taehyung otti kortti pakan taskustaan. Hän levitti kortit pöydälle ja alkoi pelata itsestään. "Mitä jos vaan jäädää tänne. En mä selvii tuol" Jungkook sanoi pienellä äänellään. "Mikset muka selvii?" Jungkook katsoi Namjoonia. Hän alkoi melkein itkeä. "Mulla on tää vitun skitsofreeniä. Mä nään ja kuulen harhoja" Jungkookin poskille tippui muutama kyynel. "No mä ainakin oon lähös helvettiin täält" Namjoon nousi ylös ja alkoi kävellä yhtä käytävää pitkin joka oli eristetty. "No takas toi ei enää tuu" Hoseok totesi.

Käytävä oli pitkä ja pimeä, vain muutama valo siellä sun täällä. Käytävän varrella oli eristys huoneita ja ruumis huone. Aivan käytävän päässä oli valvomo ja huone jonne vietiin ne todella hullut ja häiriintyneet potilaat. 

Koska oli lauantai, vapaa-aikaa oli hieman kauemmin kuin normaalisti. Jimin luki jotain murha mysteeri tarinaa, hänen lemppareita. Hän oli aina murhaajan puolella ja kannusti häntä. Jungkook ja Yoongi olivat ne hiljaiset jotka vain istui eivätkä tehneet yhtään mitään. Hoitaja tuli luoksemme lääkkeiden kanssa. Sama vanha rutiini, lääke suuhun ja piikki käteen. Muillekin sama mitä heille on tehty. Kun hoitaja oli lähtenyt otin lääkkeen kieleni alta ja piilotin sen tuolin pehmusteen alle. "Millo lopetat ton? Jos teet noin et ikin pääse täält pois" Jimin irrotti katseensa pois kirjastaan. "Mut se ei maistu mansikalta mitä luvattiin" 

Muutaman minuutin jälkeen päässäni alkoi taas heittää. En pystynyt tekemään mitään. Ekana aloin vain mutista jotain omaa. Loppujen lopuksi nousin ylös seisomaan ja otin penkin Yoongin alta. Yoongi pelästyi melkein kuoliaaksi ja katsoi minua samalla kun tuoli löytyi huoneen toisesta päästä, jalat ja selkänoja irtosi tuolista. Muut potilaat lähtivät karkuun paitsi Taeyong, hän katsoi tapahtumaa iloiten, hymy kasvoilla. Monet hoitajat tulivat luokseni ja alkoivat ottaa minuun edes jonkinlaista otetta. Muutama kyynel valui poskillani. En tiedä mikä minussa on vikana.

Minua raahattiin taas sinne huoneeseen, sinne helvetin huoneeseen mitä pelkäsin kaikista eniten. "Päästäkää irti!!" huusin, mutta eivät he tietenkää päästäneet irti. Eräs hoitajista antoi minulle sähköä kylkeen. Huusin kivuissani. Saavuimme perille ja minut sidottiin kiinni sänkyyn jossa en voinnut liikkua yhtään. Hihnat olivat todella kireällä ja me sattuivat minua ranteisiin ja nilkkoihin. Neljä hoitajaa tuli ympärilleni, kaikilla joku ruisku kädessä. "Nyt!!" hoitajat iskivät yhtä aikaa minua ruiskuilla. Huusin ja huusin. Viides hoitaja sitoi suuni. Kyyneleet vain valuivat pitkin minun poskiani.

Noin kymmenen minuutin kidutus oli ohi ja kävelin tai ainakin yritin takaisin oleskelu huoneeseen. Hoitajat jäivät siivoomaan joten pystyin mennä yksin. Näköni sumeni enkä pysynyt pystyssä yhtään. Jouduin ottaa seinistä tukea. Loppujen lopuksi sekään ei auttanut ja kaaduin maahan. "Tähänkö elämäni loppuu, vitun loistavaa" mutisin itsekseni. Huusin päässäni apua, mutta ei se auttanut. Viimeisillä voimilla yritin ryömiä käytävän likaista lattiaa pitkin. Kuitenkin kaikki pimeni ja jäin maahan makaamaan odottamaan kohtaloani.

°

Vihdoin sain tän osan nyt sellaseks kun halusin, kirjotin varmaa kolme kertaa alusta, mut nyt se on viimein valmis👍🏼

Joulukuu on koht tääl ja mä oon enemmän kuin innoissaan🤩❤️

Pitäkää kiva päivä ja syökää ja nukkukaa hyvin💜

~NK~