[TAUOLLA] In The End, It's Him And I || MINSUNG || Fin.

-2-

Jisung Pov.

Miten mä päädyinkään tähän?

Mä olin saanut soiton hetki sitten. Se oli tuntemattomasta numerosta. Ne alkoi tarjoilemaan huumeita, vieläpä halvalla. Mä olin sen pitempään miettimättä suostunut ostamaan. Mä olin ennen kokeillut huumeita joissain kotibileissä, ja se oli oikeasti vienyt mun itsetuhoiset ja masentuneet ajatukset muualle, olin kuin toisessa ulottuvuudessa. Mä tahdoin lisää.

Sopisin sen miehen kanssa, joka soitti, että tavattaisiin kahdeksalta mun talon läheisellä kujalla. Kello näytti puolta. Mua kieltämättä pelotti hieman. Mitä jos ne aikoikin tehdä mulle jotain.
Hetken päästä lähdin kuitenkin käppäilemään sovittuun tapaamispaikkaamme. Oli jo talvi, joten jo ennen kahdeksaa oli melko pimeää. Se sai mut vielä pelokkaammaksi.

-

Odotin muutaman minuutin, kunnes näin kaksi mustaan pukeutunutta miestä kävelemässä mua kohti. Jännitin mun koko kehon.

Miehet käveli mun luo ja ojensi mulle pussin. Mä nopeasti nappasin sen ja annoin takaisin sovitun rahasumman. Miehet ei edes sanonut mitään. Kääntyi, ja lähti vain. Piilotin pussin mun takin sisään, ja kävelin kotiin. En koskenut heti huumeisiin, en vaikka halusin. Mä tiesin että tein väärin että mun ei pitäisi koskeakkaan päihteisiin. Mä tiesin sen, tiesin että se pahentaisi. Mutta hetkeksi se päästäis mut pois tällasesta tuskasta.

Mä menin suihkuun, olin siellä varmaan kaks tuntia. Kun viimein tulin, istuin sohvalle. Istuin siinäkin tekemättä mitään aika pitkään. Niinkin pitkään, että nukahdin. Ihan hyvä sinäänsä, en ehtinyt tehdä mitään tyhmää.

-

Heräsin aamulla tosi aikasin, ja jäin vaan katsomaan telkkaria.
Selvisin myös tästä aamusta hyvin, olin vaan katsonut telkkaria ja ollut puhelimella. Kello näytti 7.30, joten aloin pukeutua.

Joo, saa kelvata. Ainakin peittää kädet. Mä ajattelin.

Bussin tuloon oli vielä jonkun aikaa, mutta päätin silti lähteä pysäkille. Laitoin kuulokkeet korville ja lähdin kävelemään viereiselle pysäkille, ei se oo kaukana.
Ootin bussia ehkä noin kymmenen minuuttia, viimein se tuli. Piippasin bussikortin lukijaan ja menin taas taakse istumaan. Olin innoissani, kun saavuttiin tietylle pysäkille, ja näin itse Minhon nousevan kyytiin. Mun ei tarvinnut kuin luoda katsekontakti, niin se jo istuutui mun vierelle. "Hei.." Tervehdin, kuitenkin aika ujosti. "Moiii" Minho vastasi mulle. Sitten istuttiin vaan aika pitkälti hiljaa.

Kun saavuttiin koululle, jäätiin vaan kahestaan seisomaan ja puhuttiin jotain. Kellot kuitenkin soi aika ripeään, ja mentiin tunnille, liikuntaa. Mun inhokkiaine on liikunta, koska mä en pidä ideastakaan, että mun pitäisi T-paidalla ja joillain shortseilla heilua. Ei. Vaikka mä tahdoinkin apua, en kuitenkaan tahtonut kaikkien näkevän ja ihmettelevän arpia mun käsissä ja jaloissa. En näin ollen vaihtanut mun vaatteita. Opettaja tuli valittamaan, kuinka mun vaatetus ei sovi liikuntaan, mutta ei mua kiinnostanut. Meillä oli koripalloa, se on ihan kivaa. Oon aika hyvä siinä myöskin, vaikka tässä itse sanonkin. Minho oli mun vastakkais joukkueessa, ja damn, pakko myöntää. Se oli hyvä, ja näytti aika kuumalta pelatessaan.

-

Taas lounaalla, istuin Minhon kanssa. Rakastin sitä, kuinka oltiin tunnettu vasta päivä, ja oltiin jo tosi hyviä kavereita, olin kertonut minholle, että mun perhe oli kuollut, ja että asuin yksin, mutta en oikeastaan muuta itsestäni, vieläkään. Minho puolestaan selitti kolmesta kissastaan, kokoajan. Näytti se myös kuvia. Minhon kissat oli tosi söpöjä, mä pidin eläimistä.

"Hei, niin.. voitaisko tänään vaikka hengailla? Jos mä tuun teille, tai sä meille" Minho yhtäkkiä kysyi.
"Ai.. tota.. joo! sä voit tulla meille!" Vastasin.
"Okei, mahtavaa" Minho sanoi.

-

No, koulun jälkeen me sitten molemmat hypättiin bussiin, jaettiin kuulokkeet, ja odotettiin vain, että oltaisiin mun pysäkillä. Kun painoin stoppia, ja nousin ylös, huomasin kyllä, että Minho oli innoissaan. Hymyilin Minholle, hänen huomaamattaan.

Me mentiin sisään, ja Minho alkoi heti katsella ympärilleen. Toivoin kyllä, ettei se löytäisi mitään epäilyttävää, vaikka en mä mitään oikeastaan esillä pitänyt, ei se mun laatikoihin menisi.
"Onks sulla nälkä" kysyin Minholta. Mulla oli, mutta olin päättänyt, että en syö pariin päivään. Pitäis kyllä heittää se vaaka jo helvettiin..
"Itseasiassa vähän." Minho vastasi mulle.
"Okei no.. jääkaapissa on jotain. En oo oikeen tehnyt ruokaa tai käynyt kaupassa" sanoin.
Minho vaan nyökytteli.
Katsoin, kun Minho otti lautasellisen ruokaa, lämmitti sen ja söi.
"Etkö sä syö" Minho kysyi.
"Ei.. Ei mulla oo nälkä" vastasin.
"Ei sulla oo koskaan, et syönyt eilen koulussa, etkä tänään, oot muutenkin tosi laiha, ethän sä vaan oo laihduttamassa?" Minho yhtäkkiä alkoi kysellä multa.
"Mitäh..? Ei, en oo..." mutisin.
"Kuule, nyt sä et voi, etkä saa valehdella mulle" Minho sanoi, kuulostaen huolestuneelta.
"No.. okei. Ehkä mä laihdutan." Lopulta sanoin.
"Miks? Oot ihan tarpeeks laiha, oot Jisung liian laiha!" Minho sanoi.
"En ole! Mä oon läski." Tokaisin
"Etkä todellakaan ole! Syö Jisung jooko..." Minho anoi mua.
"En tahdo."
"Mut Jisung, ruoka tekee vaan hyvää, ees vähän."
"Ei mun oikeesti tee mieli."
"Okei. Lupaat kuitenkin myöhemmin syödä kunnolla."
"joojoo"

-

Ton jälkeen, me vaan pelattiin pelejä, ja katsottiin telkkaria, Minho onneksi ei ottanut asiaa sen enempää puheeksi, vaikka tiesin sen olevan huolissaan. Myöhemmin illalla, saatoin Minhon ovelle, ja katsoin kun se lähti. Sinne meni. Menin taas suihkuun, vaihdoin yövaatteet ja selasin puhelinta sängyssäni, olin ylpeä itestäni, että en tänään ollut tehnyt itselleni mitään, vaikka hieman joissain kohtii ahdisti. Noihin ihan jopa kivoihin ajatuksiin, mä nukahdin.

Tällanen vähän pidempi osa tälläkertaa, melkeen 1000 sanaa. (sori kirjotusvirheistä jos huomasit sellaisia) Yritän nyt tänkin tarinan polkasta alkuun, ja julkaista osia ehkä kaks päivässä. Alotin tän tarinaan siis tänään, ja ekassa osassa 10lukijaa jo😂❤️ Kiitos.