[TAUOLLA] In The End, It's Him And I || MINSUNG || Fin.

-3-

Jisung Pov.

Heräsin Minhon viestheihin aamulla. Katoin kelloa. Taas olin myöhässä! Nousin pikasesti ylös, ja kello oli sen verran, että mulla ei ollut aikaa miettiä edes vaatteita. Nappasin kaapista jotain. 

Noniin upeaa. Bussi tulis ihan just, joten nappasin reppuni ja juoksin pysäkille. Jos Minho ei olis mun kaveri, oisin kyllä jäänyt kotiin luultavasti.

-

Bussiin hypättyäni ja istuttuani jälleen takapenkeille, odotin Minhoa kuin kuuta nousevaa. Viimein sekin ilmestyi, ja yllätys yllätys otti istumapaikan mun vierestä. Vilkutin vaan ja hymyilin. Minho näytti hämmästyneltä mutta naurahti hieman. "Mä taisin herättää sut?" Minho kysyi. "no joo.. ehkä" sanoin. Minho taas naurahti. Mäkin hieman.

Koululla oltiin taas just ja just ajoissa. Kellot soi ja mentiin englannin luokkaan. Seuraavaks oli uskontoa, ja sitten lounas.

-

Lounaalla tosiaan istuttiin Minhon kanssa yhdessä täysin tyhjässä pöydässä, reunapaikoilla, Minho istui mua vastapäätä. Mä en oikeen syönyt, mutta kun huomasin Minhon tuijottavan mua vähän vihasesti, aloin syömään. "Eihän sulla oo muuta salattavaa multa?" Minho kysyi.
"Ai mulla.. ei ole" mä tietenkin valehtelin.
"Ootko sä varma?"
nyökkäsin.
Minho kuitenkin osasi vetää mun hihan ylös, paljastaen mun vanhat, ja tuoreet arvet. Oli viivoja, ja sanoja kirjoitettuna. "Jisung..." Minho huokaisi.
Mä vain katsoin maahan.
"Miks et oo kertonut mulle, kyllä muhun voi luottaa" Minho sanoi.
"En mä oo kertonut kenellekkään" vastasin.
"Etpä tietenkään"
"Ethän oo vihanen?" Kysyin peloissani.
"Mitä? En tietenkään! Mä lupaan, että autan sua Jisung" Minho lupas.
nyökkäsin vaan...

"Tuun teille tänään koulun jälkeen." Minho ilmoitti
"Ai taas? Okei..."
Minho nyökkäsi.
Oltiin molemmat syöty, niin me lähdettiin seuraavalle tunnille.

-

Koulun jälkeen, Minho tosiaan tuli meille. Olin niin kiitollinen, että Minho ei kokoajan puhunut mun viiltelystä, tai mistään mun henkilökohtaisista asioista. Mä kerroin Minholle äsken mun masennuksesta, ahdistuksesta, ajatuksista yms. Minho ymmärsi mua, se lupasi etsiä mulle apua. Olin oikeastaan todella kiitollinen.

"Mä menen nyt vessaan" Minho sanoi.
"okeiii" vastasin.
Minho lähti vessaan.

Vessaan..? Voi helvetti! Ennenkuin mä ehtisin tehdä yhtään mitään, Minho käveli mun luo pidellen.. no, huumeita tiedättehän. Mä katsoin taas maahan. Minho käveli mun luo ja otti mun kädestä kiinni. "Jisung, sun pitää kertoa tällaset asiat mulle, tai jollekkin lääkärille esimerkiksi. Sua haluttaisiin vaan auttaa, kukaan ei tuomitse tai oo vihanen. Mä en tahdo, että enään koskaan käyt yksin läpi tällaisia asioita, selvä?" Minho sanoi..
Mä taas vain nyökkäsin.
"Lupaan, että hankin sulle apua Jisung, usko mua jooko"
"Kyllä mä Minho uskon, kiitos.."

Anteeks, tosi lyhyt ja sekava osa🤡 myös kirjotusvirheitä pyydän anteeksi🕺🏻