[TAUOLLA] In The End, It's Him And I || MINSUNG || Fin.

-5-

Jisung Pov.

Huokaisin syvään, ja nappasin puhelimeni. Tuntematon numero. Katselin sitä hetken, kunnes painoin vastaa-nappia. Hetkeen ei kuulunut mitään, vaan syvää hengitystä. "H-haloo?" sain suustani. Puhelu loppui. Olin ihan hämilläni. No.. ehkä ne oli soittanut väärään numeroon. Laitoin puhelimen pois, ja jatkoin elokuvan katselua.

Hetken päästä mun puhelimeen tuli viesti. Otin sen käteeni, ja se oli taas samasta tuntemattomasta numerosta. Painoin viestiä, ja kauhistuin. Kuva oli minusta, katsomassa elokuvaa, kuva oli otettu mun ikkunasta. Aloin katsella ympärilleni paniikissa, tää ei ollut hauskaa. Kävelin keittiön ikkunan luo, josta kuva oli otettu. En nähnyt ulkona ketään. Olin oikeasti peloissani, mutta en tiennyt mitä mun pitäis tehdä. Varmistin, että ovi oli lukossa, ja suljin kaikkien ikkunoiden verhot. Tämän jälkeen hakeuduin sohvan nurkkaan, viltin alle ja olin siellä kauan. Siis todella kauan.

-

Ovelta kuului koputus. Olin silti vilttini alla. Käännyin katsomaan ovea kauhuissani. Nousin ylös, ja kävelin ulko-oven eteen. Kurkistin ovireiästä. En nähnyt ketään. Avasin oven. Ei mitään. "Huhuu" sanoin ääni väristen, ja katselin pimeyteen. Yhtäkkiä joku veti mua käsivarresta, ja tunki luultavasti muovipussin päähäni. Aloin huutaa, mutta turhaan, tietysti. Tuo joku veti mut jonnekkin, ja tuuppasi autoon istumaan. Huusin tuolle kokoajan, koskaan kuitenkaan vastausta saaden. Aloin itkeä, kun auto käynnistyi. Niin, käteni olivat myös sidottu joten en saanut pussia päästäni. Käskin itseni hengittää, rauhassa, en halunnut nyt pyörtyä. Keskityin vain saamaan happea.

Automatka oli pitkä, ja matkalla oli paljon töyssyjä. Ei mua se kiinnostanut, halusin pois. Viimein auto pysähtyi. Ovet avautuivat, ja kuulin puhetta ulkopuolelta. Sitten mut revittiin ulos. Yritin potkaista jotakin, kuitenkaan mihinkään osumatta. Rimpuilin, paljon. Lopetin sen kuitenkin kuin kuulin miehen äänen sanovan seuraavaa "Jos sä et nyt lopeta, niin oot seuraavaks pistoolin kohteena."

Sitten mut talutettiin sisätiloihin, siellä oli todella lämmin. Mut laitettiin tuolille istumaan, ja mut sidottiin kiinni siihen. Sitten muovipussi otettiin pois mun päästä.

Mun silmillä kesti hetki tottua pimeään, mikä sisällä oli. Näin kaksi tuntematonta miestä seisomassa mun edessä. "Mitä te haluutte?" Kysyin vihaisesti. Molemmat miehet naurahtivat. En saanut vastausta. Tuijotin noita vielä vihaisemmin. "Minho..." Toinen miehistä sanoi napaten aseen käteensä ja katseli sitä kuin kalleinta aarretta. "Mitä Minhosta?" kysyin. Miehet näyttivät hämmentyneiltä. "Etkö sä olekaan Minho?" Pidempi kysyi multa.
"Mitä? En, mä oon Jisung.." sanoin. Miehet katsoivat toisiinsa. "Missä Minho on?!" lyhyempi ärjyi mulle. Kohautin olkapäitäni. Tiesin, että jos kertoisin, ei siitä seuraisi hyvää.

"Saanko mä nyt mennä, kun ette kerta tarvitse mua enää." Sanoin ilkeästi. Miehet näyttivät mietteliäiltä. "Onko Minho sun läheinen ystävä?" lyhyempi kysyi. Nyökkäsin. "Siinä tapauksessa Minho varmaan antaisi henkensä sun puolesta, sä pysyt täällä." Pidempi sanoi.
"Mä voin pysyä, mutta jos koskettekin Minhoon, ootte kuolleita" sanoin. "Katsotaanko?" Nuorempi sanoi ärsyttävästi, ja asetti aseensa mun ohimolle, samalla kun toinen otti musta kuvan. "Minho on jo puoliksi matkalla tänne ;)" tuo sanoi.

sori sekava osa.