Draco
Makasin Harryssä kiinni, oli jo seuraava aamu. Oli typerää että meidän pitäisi varmistaa ettei kukaan nää tai kuule meitä. Se oli vaikeaa, sillä nukuimme samassa tuvassa, muidenkin kanssa. Päätin kuitenkin nousta ylös, Ja repiä Harryn ylös siinä samalla.
"Haluun syödä jotain" huutokuiskasin tuolle. Olimme tavallaan yhdessä, mutta tavallaan emme. Emme ole sopineet mitään, mutta jos olemme luulisin että se pysyisi hetken salassa. Nappasin kouluvaatteeni ja heitin Harrylle sen omat. Vaihdoimme ne ja lähdimme eri aikoihin suureen saliin. Ettei kukaan epäilisi mitään.
Istahdin luihusten pöytään ja kiinnitän katseeni välittömästi Dumledoreen joka seisoi valmiina kuuluttamaan jotain.
"Olemme kuulleet huhun, että Voldemortin palvelijoista, kaksi on piilottelemassa linnassa. Ja koska emme ota riskejä kaikki meistä nukkuvat täällä. Opettajanne tulevat hakemaan teidät kun aika on" Dumledore sanoi ja lähti melko pian. Käänsin katseeni Harryyn joka katsoi järkyttyyneenä takaisin, kumpikaan meistä ei ollut tiennyt asiasta mitää. Minun on ainakin turvallisempi nukkua vain Harryn kanssa, ei koko koulun.
Harry
Istahdin patjalleni, onnekseni Dracon patja oli ihan vieressäni. Minua pelotti ajatella että linnassa saattaisi olla joku. Ja nyt minun pitäisi jollain taktiikalla onnistua nukkumaan täällä. Kävin makaamaan kovalle patjalle. Oppilaita oli paljon joten patjat olivat tiiviisti riveissä. Olin melkein kiinni Dracossa.
"Mua pelottaa olla täällä" kuiskasin, niin että vain Draco kuulisi sen.
"Mä oon täs" tuo kuiskasi ja laski kätensä omani päälle. Hymähdin. Draconkin pitäisi nukkua paita päällään. Ojensin käteni kohti Hänen kättään. Tuo tarttui siihen ja heitti peiton käsiemme päälle, ettei kukaan näkisi. Minun oli turvallisempi olla. En usko että Draco lähtee yöllä taas jonnekkin.
Hyppäsin ylös istumaan, hirveä painajainen katosi mielestäni ja vaihtui saliin täynnä oppilaita. Hengitin äänekkäästi ja nopeasti. Draco alkoi heräilemään hiljalleen. Heti kun tuo näki minut hänen kasvonsa muuttuivat kauhistuneiksi ja hän nousi istumaan viereeni.
"Vaan painajainen" sain sanottua ennen kuin tuo alkaisi hätäillä. Tuo huokaisi ja alkoikin näyttää jo helpottuneelta.
"tPystyks vielä nukkuu" tuo kysyi ja silitti selkääni. Ravistin päätäni ja nousin seisomaan. Dracokin nousi.
"Meen kysyy Dumledorelta voiko tupaan mennä jo?" Kysyin ja sain vastaukseksi nyökkäyksen.
"Hei tuun mukaa" Draco kuiskasi ja kiri minut kiinni.
"Jos joku näkee?" Kysyin sillä emme olleet kertoneet kenellekkään vielä.
"No en muuten varmaa päästä sua yksin, jos ne on yhä linnassa." Draco sanoi ja miltein pakotti minut ottamaan hänet mukaani, lopulta suostuin ja lähdin tuon kanssa kohti Dumledoren kansliaa.
"Mä ootan täs" Draco sanoi ja jäi Dumledoren kanslian ulkopuolelle. Nyökkäsin ja menin itse sisään. Kävelin kohti Dumledoren pöytää.
"Voinko mennä jo sinne tupaan?" Sanoin parrakkaalle velholle edessäni.
"Kuolonsyöjät ovat jo löydetty, joten miksi ei" Dumledore sanoi.
"Lihava leidikin on jo nähty, mutta tuo katosi uudelleen" Dumledore naurahti. Eli en välttämättä enää nukkuisi kauan Dracon vieressä? Sitä en haluaisi, tai halusin niin ehkä viikkoja sitten, en enää. Nyökkäsin Dumledorelle ja yritin luoda kasvoilleni jonkin tapaisen hymyn. Käännyin jo ympäri.
"Harry?" Dumledore vielä sanoi, käännyin takaisin.
"Miksi tulit Dracon kanssa?" Tuo kysyi. Mitä? Mistä Dumledore tietäisi. Dumledore huomasi ihmettelevän katseeni.
"Ei ole väliä mistä tiedän" tuo lisäsi. Alan vahvistua ajatuksesta että hän osaisi lukea ajatuksia.
"Hän oli ainut joka oli hereillä, ja luulin että kuolonsyöjät olivat yhä täällä" sanoin mahdollisimman vakuuttavasti. Huomasin jo Dumledoren ilmeestä, että hän tiesi minun valehtelevan. Tuo kuitenkin vain nyökkäili ja antoi minun mennä. Kävelin takaisin Dracon luo, tuo oli siinä yhä. Tuo loi kysyvän katseen.
"Voiaan mennä" vastasin. Jätin kertomatta sen mitä Dumledore sanoi, sillä en halunnut huolestuttaa tuota.
Istahdin Dracon viereen ja nojauduin tuon syliin. Ketään ei vielä ollut tuvassa, paitsi me. Käännähdin ympäri että voisin suudella tuota, painoin huuleni tuon omille ja tunsin kuinka tuo hymyili. Pian erkanin hänestä ja nojauduin takaisin tuon syliin, hän silitti hiuksiani.
"Mitä me tehään sit ku mun pitää palata mun tupaa" kysyin, sillä lihava leidi löydettäisiin kyllä vielä joskus.
"En tiiä, me keksitää jotain" Hän sanoi ja painoi suukon otsalleni. Yhtä äkkiä minusta alkoi tuntua oudolta. Kaikki alkoi sumentua ja Dracon kosketus hävisi ympäriltäni. Näin mielessäni vain huonoja muistoja, se kun vanhempani kuolivat ja kun Sirius kuoli. Yhtä äkkiä mielessäni näkyi näky kun minä ja Draco suutelimme. Ei kai Voldemort nähnyt? Tottakai se näki, ei mielikuva muuten olisi tullut päähäni. Tämä ei ollut hyvä juttu.
Luulen että se oli ohi, uskalsin avata silmäni. Dracon ote palautui ympärilleni.
"Sun pitää oppii hallitsemaan tuota" Draco sanoi ja katsoi syvälle silmiini.
"Se tietää" sanoin ja painoin pääni tuon rintakehälle.
"Se tietää meistä" täydensin. Äkkiä Draco hyppäsi seisomaan jättäen minut siihen.
"Mä tiesin, tää ei seuraa hyvää" Tuo sanoi ja nosti kätensä päänsä taakse.
"Me keksitää jotai" sanoin ja yritin yltää koskea häntä. Draco lähti kauemmas minusta.
"Ei, etkö käsitä? Mut tapetaa, ja sut" Tuo sopersi. Kurtistin kulmiani.
"En haluu et ne tappaa sut, tää ei voi toimii. Oon kuolonsyöjä ja sä oot se joka vastustaa niitä" Tuo sanoi ja kyyneleet alkoivat valua alas Dracon silmistä.
"Tää voi toimii, jos me halutaa nii" Sanoin ja sainkin napattua Dracon käden omaani hetkeksi. Tuo kuitenkin riuhtaisi sen pois.
"Ei, ei voi. En haluu et kumpikaan kärsii" Draco sanoi ja lähti harppomaan pois luihusten tuvasta. Katsoin kun tuo lähti. En aikonut mennä perään, en kyennyt. Istuin vain ja katsoin tuon perään. En antaisi tämän olla ohi.
