Draco
Luin kirjeen viidennettä kertaa putkeen.
"Draco, kun oot heränny mä oon jo muualla. En halunnu herättää sua sillä en tiiä mitä oisin sanonut. Enkä kyllä tiiä mitä sanoa tässäkään, oon huono kirjeiden kanssa. Mutta Voldemort kutsui mut kiellettyyn metsään ja sanoi ellen tulisi se sattuttais sua, enkä kestä sitä joten mulla ei oo vaihtoehtoja. Rakastan sua.- Harry"
Kyyneleet valuivat poskellani ja jatkoin kirjeen lukemista, uudelleen ja uudelleen. Tiesin että mahdollisuus oli pieni, mutta lähdin kuitenkin juoksemaan kohti kiellettyä metsää. En välittänyt oliko Voldemort siellä, en välittänyt tappaisiko tuo minut. Halusin vain nähdä Harryn, mielellään elävänä. En tiennyt mihin aikaan Harry oli lähtenyt, mutta arvaisin että pari tuntia sitten.
Risut raapivat kasvojani, sain varmaan pari haavaakin. En katsonut mihin juoksin, yritin vain katsoa koko metsän läpi. Saavuinkin pian pienelle aukiolle, näin jotain mitä en todellakaan olisi halunnut nähdä. Mustahiuksinen poika, rohkelikon kaavussa, Makaamassa maassa, elottomana.
"Ei, ei, Harry!" Huusin ja juoksin tuon luo. Kumarruin ja nostin tuon pään syliini. Kokeilin tuon pulssia, ravistelin tuota, muttei hän liikahtanutkaan.
"Harry! Et jätä mua! Herää!" Huusin kyynelten peittäessä näkökenttäni. Ei hän saisi olla poissa, hän herää ihan kohta, väitin itselleni minuutteja, ellei jopa tunteja. En ollut poistunut hetkeksikään. En ollut saanut edes tilaisuutta sanoa mitään koko asiaan. Tietenkään en olisi antanut hänen mennä. Tunsin liikettä jalkojeni juuressa. Käänsin katseeni automaattisesti Harryyn. Tuon silmät olivat kiinni mutta pää liikkui. Hengitykseni muuttui äänekkääksi ja aloin ravistelemaan tuota uudestaan, tällä kertaa tuo räväytti silmänsä auki. Helpotuksen tunne sisälläni oli sanoin kuvailematon, hän oli elossa, vieressäni. Syöksyin halaamaan häntä ja pyyhin kyyneleet kaapuni hihaan.
"Draco?" Kuulin korvani juuresta. Erkanin halauksesta ja laitoin Harryn pään käsieni väliin.
"Sä oot elos! Sattuuks sul mihinkään?" Huusin, mutta hiljennyin lopussa tajutessani että tuo oli tajuton hetken ajan, ehkä jopa kuollut.
"Kaikki hyvin" tuo sanoi, heti sen kuultuani, hyökkäsin suutelemaan tuota, hetki sitten pelkäsin etten voisi tehdä näin enää ikinä. Erkanin suudelmasta ja vedin Harryn takaisin haliin.
"Rakastan sua" kuiskasin ja tiukensin otettani tuon ympärillä.
"Mäki sua" tuo sanoi.
Olin elämäni onnellisin tällä hetkellä, mutta myös vihainen ja stressaantunut siitä, että Voldemort olisi yhä Harryn perässä ja hän yritti juuri tappaa Harryn, melkein onnistuikin. "Meidän pitää tappaa se" Harry mumisi.
Nyökkäsin hiljaa ja nousin ylös, ojensin Harrylle käteni jotta, myös tuo pääsisi ylös. Lähdimme suunnistamaan takaisin koululle. Juuri kun olimme melkein sisällä, pysäytin Harryn ja käänsin hänet itseeni päin.
"Oot sit varovainen, en haluu menettää sua" sanoin.
Harry nyökkäsi ja asettu kätensä olalleni.
"Rakastan sua" Tuo sanoi,
"Mäki sua" sanoin ja vedin tuon suudelmaan. Se ei kestänyt kauaa. Harry erkani ja hymähti vielä minulle, ennen kuin lähti juoksemaan kohti pääovea, hänellä oli kiire pelastaa maailma, enkä enää välttämättä ikinä näkisi häntä, annoin hänen mennä.
Oli kulunut muutama tunti siitä kun näin Harryn vieressä. Istuin luihusten tuvassa, olin päässyt livahtamaan sodan ohi. Mieltäni painoi oliko Harryllä kaikki hyvin, missä hän olisi. Harry tallusti sisään, tuon kasvoilla oli ruhjeita ja hän näytti likaiselta. Otsasta vuoti verta.
Silmäni pyöristyivät heti hänet nähdessäni, lasitkin olivat rikki. Ryntäsin tuon luokse ja vedin hänet haliin. En uskaltanut halata tuota kunnolla, sillä pelkäsin että häntä sattuisi.
"No" sanoin ja erkanin halista, jättäen käteni Harryn olkapäille.
"Mä luulen et se on ohi, Voldemort se on poissa" tuo sanoi hengästyneenä.
"Varma?" Varmistin, pimeän piirto nimittäin pysyi kädessäni silti, tulee varmaan aina pysymään. Harry nyökkäsi varmasti. Siinä vaiheessa kiinnitin katseeni Hänen kasvoihinsa. Johdatin Harryn istumaan sängylle ja otin sauvani taskustani. Loitsin Harryn naaman ja lasit ennalleen.
"En voi uskoo et se on ohi" sanoin ja istuin Harryn viereen.
"No se on" Harry sanoi ja nojautui olkapäälleni. Kieputin käteni tuon olkapäälle ja suukotin tuon otsaa. Voisin olla nyt Harryn kanssa, ilman pelkoa että pimein velho maailmassa tappaisi hänet.
"En ois selvinny ilman sua" tuo mumisi. Käänsin katseeni tuohon, Harry nousi ylös ja kiinnitti katseensa minuun.
"Jos et ois siinä, ei mul ois ollu syytä voittaa sitä" Tuo sanoi ja yritti luoda hymyn kasvoilleen.
Painoin huuleni tuon huulille, siirsin käteni tuon olille. En minäkään tässä olisi ilman Harryä. Rakastin häntä enemmän kuin mitään, enkä ikinä lähtisi hänen luotaan.
Sori en enää jaksa nii jätin tän tähän tönkkö loppu tiiän, mut toivottavasti piditte silti. Alotan uuen ku en enää keksi mitä tälle tehä xd
