Nouis&Niam Fanfic in Finnish

Part 1

Niall's POV:

Herätyskello pärähti soimaan. Hamusin yöpöydältä puhelintani, mutta se putosi lattialle. "Hemmetti", kirosin ja poimin puhelimen lattialta, sammutin herätyksen ja kietouduin takaisin peittoon. Ummistin silmäni hetkeksi, mutta nousin pian ylös.

Istuin sänkyni reunalla ja katsoin ikkunan luo. Verhon raosta pilkahti vähän valoa. Nousin, avasin verhon ja laahustin vaatekaappini luokse.

Nappasin vaaleat, hyvin tiukat farkkuni ja tungin ne jalkaani. Otin vielä valkoisen t-paitani ja vedin sen päälleni. Menin peilin eteen ja irvistin. Olin vihdoin saanut vitivalkoiset ja suorat hampaat. Olin myös leikkauttanut hiukseni ja värjännyt ne vaaleiksi. Nostin hiukseni ylös vahalla ja hymyilin. Itsevarmuuteni oli noussut muutaman prosentin.

Olin kymmenen metrin päässä koulusta kun näin jo vanhat kiusaajani koulun portilla. Pysähdyin, mietin hetken ja pöyhin hiuksiani jatkaessani matkaa.

Yritin ottaa mahdollisimman itsevarman ilmeen, kun ohitin joukkion. Sain monet silmäparit kääntymään minuun päin. Etenkin Louis näytti olevan hyvin kiinnostunut. Hän katsoi perääni suu auki vielä kauankin sen jälkeen, kun olin kulkenut hänen ohi. En voinut muuta tehdä kuin hymyillä, kun astelin koulun ovista sisään.

Sain pari vinkkaavaa katsetta luokkamme tytöiltä, mutta en välittänyt, enhän edes pitänyt tytöistä. "Niall mitä helvettiä", mumisin itselleni. Tottakai pidin tytöistä. Ehkä.

Louis' POV:

"Mitä ihmettä sille jätkälle on tapahtunu", totesin Zaynille. "Jaa a..", hän sai vain sanottua, koska keskittyi enemmän flirttailemaan tyttöjen kanssa. Murahdin ja mietin asiaa yksikseni.

Vasta vähän akkaa sitten Niallilla oli ruskeat ja hyvin sotkuiset hiukset, nyt ne olivat vaaleat ja siistit. Hänellä oli jalassaan aina löysät collegehousut ja nyt ne jumalaisen tiukat farkut. Jumalaisen? Kelasin hetken ajatuksiani. Olin todellakin ajatellut, että Niallin jalat olivat jumalaiset. Lupasin itselleni, että se olisi viimeinen kerta.

Tunti oli alkamassa, joten sanoin Zaynille nopeat heipat ja lähdin kävelemään luokkaa kohti. Näkisin Niallin taas pian, olimmehan samalla luokalla. Astuin luokkaan, joka oli vielä tyhjä, lukuunottamatta yhtä paikkaa luokan perällä. Näin siellä vain repun. Katsahdin opettajaan ja hän sanoi: "Louis, paikkasi on tuolla luokan perällä. Mene vain jo istumaan, Niall tulee pian".

Niall? Oliko minut tosiaam laitettu istumaan Niallin viereen? Kävelin luokan perälle ja istuin tuon varatun paikan viereen. Samassa Niall ja pari muuta oppilasta astuivat luokkaan. Niall näki minut ja hymyili hieman.

Niall tuli viereeni istumaan ja toi mukanaan täydellisen tuoksuisen hajuvesipilven. Nuuhkin ilmaa muutaman kerran ja katsoin sitten Nialliin. Hän näytti hyvin rauhalliselta vain istuessaan siinä. Käänsin äkkiä katseeni opettajaan, joka vielä odotti muiden oppilaiden saapumista luokkaan. "Noniin hyvää huomenta kaikki! Ajatelkaa, olette nyt lukion viimeisellä, joten tämä vuosi vedetään täysillä. Samat kuviot on kuin ennenkin, joten ei niistä sen enempää...".

Opettajan 'puhe' oli tuskastuttavan pitkä. "Louis", opettajan ääni herätti minut ajatuksistani. "Matikan kirjat esille kiitos", opettajani katsoi minuun tuimasti, nyökkäsin vastaukseksi ja ryhdyin etsimään kirjojani.

Lopputunnista havahduin, kun Niall tökkäsi olkapäätäni. "Sun kynä tippu etkä näytä huomaavan sitä", Niall sanoi hymyillen. Jäin tuijottamaan Niallin valkoista, raudatonta hammasriviä.

"Aa okei kiitti tiedosta", hymyilin ja kurottauduin lattialle. Löin itseäni otsaan. Olin tosissaan hymyillyt kiusatulleni. Kuinka tyhmä oikein olin. Nappasin kynän ja nousin takaisin istumaan. Vilkaisin Nialliin ja hän vain hymyili siinä. Punastuin ja jatkoin tehtävien tekoa.

Tunti loppui pian ja pakkasin kamani mahdollisimman nopeasti. Nousin ja kiirehdin ulos luokasta. En edes vilkaissut Niallia. Juoksin vessaan ja menin peilin eteen. Katsoin itseäni peilistä ja kuiskasin:"Louis, mikä suhun on mennyt".

Olin koulumme kovis, ei minun kuulunut olla sellainen nynny poikien edessä, varsinkaan Niallin. Säpsähdin kun ovi avautui takanani. Katsoin hitaasti ylös, Zayn. "Louis mitä sä horiset täällä?", hän kysyi virne kasvoillaan.

Punastuin ja sanoin:"ööö en mitään". Avasin vesihanan ja huuhtelin kasvoni kylmällä vedellä."huono päivä vaan", totesin. Pyyhin kasvonu käsipaperiin ja lähdin vessasta pois nopeasti vilkaisten Zaynia.

A/N:

Hellou kaikki :) ajattelin ihan ajan kuluksi rueta kirjottamaan tällasta tarinaa.. Alku on joo todella tylsä niinkun varmaa koko tarinakin, en oo ikinä kirjottanu tarinoita tänne joten toivottavasti ymmärrätte

Tää eka voi olla hieman lyhyt.. :(