Nouis&Niam Fanfic in Finnish

Part 2

Niall's POV:

Mikäköhän ihme Louisille tuli. Poika oli ihan ihmeellinen tunnilla ja punastuikin vain sen takia, kun hymyilin hänelle. Ja kun tunti loppui, hän vain ryntäsi ulos luokasta katsomatta ketään tai mitään. Teinkö hänelle jotakin? En tiedä.

Pakkasin tavarani ja kävelin luokasta ulos. Näin Louisin tulevan ulos WC:stä hyvin panikoituneen näköisenä. Kävelin hitaasti häntä vastaan ja kun olin hänen kohallaan, kysyin:"hei onks kaikki hyvin?". Louis mulkaisi minua vihaisesti ja painoi minut seinää vasten.

Irvistin kun kipu viilsi selkäni läpi. "Jätä mut rauhaan tai sulle käy huonosti", Louis ärähti saaden katseita puoleemme. Louis päästi kauluksestani irti, mutta katsoi minua silti vihaisesti. Yritin olla mahdollisimman uskottava, enkä jäänyt siihe paikkaan seisomaan.

Kävelin pitkää käytävää pitkin, jonka varrella tunsin jokaisen ihmisen katsovan minua ja nauravan. Kävelin kaappini luo, otin sieltä hätisenä seuraavan tunnin kirjat ja poistuin paikalta nopeasti mukavan naurunremakan saattelemana.

Kävelin koulun jälkeen kotiin yksin. Louis oli koko päivän ihan ihmeellinen, ei ainoastaan yhtä tuntia. Ehkä olin muuttunut niin paljon, eikä hän enää voinut ajatellakaan kiusaamistani. "Okei Niall se ei oo ees mahollista", sanoin itselleni ja naurahdin hieman.

Jatkoin kävelemistä kunnes olin kotona. Kaivoin avaimet taskustani ja asetin avaimen lukkoon. Avasin oven ja astuin sisään. "Niall tein sulle ruokaa", äitini sanoin iloisesti keittiöstä. "Kiitti äiti", huudahdin, laskin reppuni alas ja löntystelin keittiöön. Otin kaapista lautasen ja jääkaapista energiajuomani. Kävelin pöydän ääreen, istuin ja annostelin muutaman kauhallisen makaronia lautaselle ja ryhdyin syömään.

Aamulla tunsin oloni hirveäksi. Käännyin selälleni ja pitelin vatsaani. Pomppasin ylös sängystä ja riensin vessaan.

'Toimituksen' jälkeen pesin hampaani ja menin alakertaan. Äiti oli jo kerennyt lähteä töihin, joten en voinut pyytää lupaa jäädä kotiin. Ajattelin lopulta mennä kouluun ja rupesin valmistautumaan; menin takaisin yläkertaan ja puin päälleni.

En kerennyt syömään, koska aamuinen episodi kesti niin kauan. Onneksi oloni oli jo hieman parempi.

Kävelin koululle, jonka portilla näin taas tutun porukan. Louis, Zayn ja Harry polttivat tupakkaa. "Voi hemmetti", kirosin, vihasin tupakkaa ja vielä enemmän niitä ihmisiä jotka sitä polttivat.

Kävelin porukan kohdalle ja Louis hönkäisi savut naamaani ja nauroi perään. Irvistin ja yskin muutaman kerran. "Mitäs meidän lutunen pikku Niall?", Louis sanoi ja lähti kävelemään vierelläni heittäen tupakan maahan. Murahdin ja katsoin muualle.

Louis vetäisi minut syrjään ja painoi minut varastorakennusta vasten. Tuo tilanne oli tullut tutuksi vuosien varrella. Louis hymyili ja puhalsi lämmintä ilmaa naamalleni. Kurtistin kulmiani ja hän vain katsoi sinisillä silmillään minua ja imi huulikoruaan. Louisin käsi vaelsi vyölleni ja hetken ajattelin jo ihan muuta, mutta ajatteluni loppui lyhyeen kun Louis iski nyrkkinsä vatsaani.

Lyyhistyin maahan ja Louis iski uudelleen, sillä kertaa naamaan. Tunsin veren valuvan huulilleni. Makasin maassa verta valuvana ja vatsaani pidellen, kun Louis käveli pois tyytyväinen virne kasvoillaan.

Kokosin hetken ajatuksiani ja ennen kaikkea itseäni. Nousin varovasti ylös ja kaivoin puhelimeni katsoakseni miltä näytin. Verivanan pyyhin hihaani ja ruohot pyyhkäisin pois. Kuvottava tunne valtasi taas vatsani, mutten antanut sen haitata.

Saavuin tunnille 15 minuuttia myöhässä, eikä oloani yhtään parantanut se, että jouduin istumaan Louisin vieressä. Katsoin häntä vihaisesti, mutta hän vain naurahti.

VIIKKO MYÖHEMMIN

Louis' POV:

Laskujeni mukaan hakkasin Niallin kolme kertaa sillä viikolla, kerran jopa niin pahasti, että hän sai aivotärähdyksen. En ole varma mikä päässäni napsahti mutta jatkoin vain Niallin hakkaamista ja potkimista niin kauan, että hän vain makasi maassa silmät kiinni. Kaikki nuo kerrat olivat tapahtuneet sen varastorakennuksen takana. Joka kerta ennen kuin löin Niallia, vein käteni hänen vyölleen ja hymyilin.

Halusin niin paljon lopettaa Niallin kiusaamisen, varsinkin kun hän oli muuttunut niin paljon. Mutten voinut koska olisin menettänyt maineeni. Joku kuitenkin yritti pakottaa minua lopettamaan.

"Niall tuus vähän tonne", sanoin kun tunti päättyi. Hän lähti vaivalloisesti seuraamaan minua pihalle. Johdatin hänet varaston taakse, painoin Niallin seinää vasten ja katsoin häntä ilmeettömästi. Katseeni rupesi harhailemaan ja hermostuin.

"Louis?"

"Älä hemmetti sano mitään! Mitä sulle ees on tapahtunu! Pari kukkautta sitten olit yks ällöttävimmistä ihmisistä ja nyt palasit tollasena enkelinä", huusin. Irroitin otteeni Niallista ja kiirehdin pois kiroillen.

Pienen hetken päästä kaverini alkoivat selvästi vihjailla Niallista. Homma alkoi käydä hermoille, joten ärähdin parille kaverilleni. Välitunnilla etsin Niallin käsiini.

"Ootko sä vähän kertoillu joillekki mitä äskettäin tapahtu?", sanoin ja hymyilin viekoittelevasti. "E-e-en".

"Aw olet söpö kun änkytät", sanoin ja Niall punastui saman tien.

"Mutta pidä suus kiinni meistä"