Nouis&Niam Fanfic in Finnish

Part 18

Louis' POV:

Halusin tietää oliko Niall päässyt onnistuneesti kotiin, joten yritin soittaa hänelle. Kaivoin puhelimen taskustani ja valitsin Niallin numeron.

Ei vastausta.

Lopetin puhelun ja kokeilin vähän ajan päästä uudelleen. Ei vastausta vieläkään. Huokaisin, katsoin ulos ja huomasin, että siellä sataa. Ehkä Niall vain oli juoksemassa kotiin, eikä tajunnut, että yritin soittaa hänelle.

Odotin ehkä viisi minuuttia ja soitin Niallille uudelleen. Sain vain vastaukseksi loputonta tuuttausta.

"Äiti! Tuutko tänne", huusin ja nousin ylös sängyltä suunnaten vaatekaapilleni. Äitini astui ovesta sisään, kun vedin päälleni lämpimän hupparin.

"Lähen kattomaan onks Niall kunnossa, se ei vastaa vaikka sen pitäis olla jo kotona", sanoin huolestuneesti. Äitini nyökkäsi, "ota alakerran kaapista sadetakki tai edes sateenvarjo".

Suuntasin äitini kanssa alakertaan ja katselin itselleni sopivaa sadetakkia. Juuri, kun olin tarttumassa yhteen sadetakeista, kaikki valot sammuivat ja tiskikone lakkasi pyörimästä.

"Sähkökatko", mumisin äidilleni. "Siellä taitaa olla ihan kunnon myräkkä", äitini vastasi ja käveli ikkunan luo, "koko naapurusto on pimeenä, Louis oo varovainen".

Hymyilin pienesti ja laitoin kenkäni jalkaan. Vedin hupun päähäni ja astuin ovesta ulos saaden heti saderyöpyn naamalleni. Vedin huppua tiukemmin päähäni ja lähdin kävelemään Niallin taloa kohti.

Oli hankala nähdä, koska kaikki katuvalotkin olivat sammuksissa. Katsoin eteeni ja näin, kun salama välähti taivaalla. Samantien kuului kunnon jyrähdys ja hätkähdin hieman.

Vaihdoin kävelyni pieneen hölkkään ja pian näinkin edessäni mustan möykyn.

"Niall!", huusin ja lähdin juoksemaan, vaikken ollutkaan varma, että se olisi Niall. Juoksin sen luo ja jäädyin paikalleni nähdessäni, että se oli Niall.

"Niall herää!", huusin ja laskeuduin polvilleni hänen viereensä. Ravistelin Niallia ja pyyhin märkiä hiuksia hänen naamaltaan pois.

"Niall pliis herää", kuiskasin ja suukotin hänen otsaansa. Kaivoin puhelimeni taskusta ja soitin äidilleni. En olisi millään saanut kannettua Niallia kotiin asti.

"Ä-äiti tuu hakemaan mut Niall on täällä eikä se herää", mumisin ja laskin käteni Niallin otsalle. Hän oli aivan kylmä. Äitini sanoi tulevansa heti ja lopetti puhelun.

Otin sadetakkini pois päältäni ja laitoin sen Niallin päälle. Silittelin Niallin poskea ja katsoin taakseni nähdessäni auton valot.

Vilkutin ja äitini hidasti eteeni nousten heti autosta ulos. Hänen kätensä lennähti suunsa eteen, kun hän näki kuinka kylmissään Niall oli.

"Auta", kuiskasin ja tartuin Niallia kainaloista. Äiti otti Niallin jaloista kiinni ja nostimme yhteisvoimin hänet ylös. Kuljetimme Niallin automme takapenkille ja kiipesin itse hänen viereensä.

Äiti kiirehti kuskin paikalle ja lähti ajamaan niin nopeasti, kuin pystyi.

"Niall sä kyllä selviit tästä", kuiskasin ja suukotin Niallin päätä kietoen käteni hänen ympärilleen yhä tiukemmin.

Olimme kotona hetkessä ja kannoimme Niallin sisälle. Äitini oli sytyttänyt kynttilöitä, että saisimme edes jotain valoa.

Se olisi ollut todella romanttisen näköistä, jos tilanne olisi ollut toinen.

Laskimme Niallin sohvalle ja äiti lähti heti hakemaan huoneestani vaihtovaatteita Niallille. Aloin riisumaan Niallin märkiä vaatteita ja huomasin kaikki uudet mustelmat hänen naamassa ja vatsassa.

Äitini saapui takaisin vaatteiden kanssa. "Mä meen laittamaan jotain lämmintä juotavaa", hän sanoi ja lähti keittiöön. Riisuin Niallilta hänen hupparinsa ja paidan ja kuivasin hänen paljaan ylävartalon.

Seuraavaksi otin hänen housunsa ja sukkansa pois ja kuivasin myös hänen jalkansa. Mietin hetken, ennen kuin tartuin Niallin boksereihin. Suljin silmäni ja yritin olla katsomatta.

Raotin toista silmääni ja hamusin pyyhettä lattialta. Kuivasin nopeasti Niallin lanteet sen enempää viivyttelemättä ja aloin nopeasti laittamaan uusia, kuivia boksereita hänen jalkaansa.

Huokaisin, kun vihdoin olin saanut bokserit Niallin jalkaan. Kunnioitin kaikke, mitä Niall oli sanonut, enkä halunnut nähdä yhtään mitään enempää ilman Niallin lupaa.

"Louis", kuulin vaimean kuiskauksen ja katsoin ylöspäin. Hyökkäsin Niallin kimppuun, kun näin että hänen silmänsä olivat auki. Halasin häntä tiukasti.

"Sä heräsit", kuiskasin ja hymyilin helpottuneesti. "M-mitä mulle on tapahtunu", Niall sopersi ja katsoi ympärilleen.

"Sut hakattiin, makasit tuolla sateessa ties kuinka kauan, mut sitten tulin ettimään sua koska et vastannu", selitin, nappasin housut ja aloin pukemaan niitä Niallille.

Niall katsoi minua järkyttyneesti, kun huomasi että hänellä oli eri bokserit. "Älä huoli, en kattonu mitään", naurahdin ja tartuin paitaan ja ojensin sen Niallille.

Niall hymähti ja veti paitani päälleen. Hän nousi hieman ylös pidellessään päätään. "Äiti tuotko särkylääkettä", huudahdin äidilleni.

"Ootko okei", kysyin Niallilta ja istuin hänen vierelleen. "Joo mitä nyt vähän mahaan ja päähän sattuu", hän sopersi.

"Muistatko kuka sen teki", kysyin ja koppasin Niallin kainalooni. "Z-zayn", hän sanoi ja hautasi kasvonsa rintaani.

"Se paskiainen", mumisin itselleni ja katsoin kun äiti tuli luoksemme vesilasin ja särkylääkkeen kanssa. Niall nosti katseensa ylös ja otti lasin ja särkylääkkeen täriseviin käsiinsä.

Hän kulautti särkylääkkeen nopeasti alas ja kiitti äitiäni. Niall painoi kasvonsa takaisin rinnalleni ja silittelin hellästi hänen selkäänsä.

"Veikkaan, että me ei huomenna mennä kouluun", sanoin hiljaa.

"Me? Et sä voi jättää koulua pois mun takia", Niall nosti katseensa minuun. "Kyllä voin", sanoin ja hymyilin.

"En jätä sua enää ikinä yksin".

A/N:

Tässä nyt tää luku..

Wow kiitos kaikille lukijoille, nyt meni 600 lukukertaa rikki :)) kiitos ihan jokaiselle