Nouis&Niam Fanfic in Finnish

Part 13

Louis' POV:

Lopulta painoin huuleni Niallin huulille. Odotin vastausta, mutta Niall vain seisoi paikallaan liikkumatta. Vetäydyin pois ja katsoin muualle.

Niall katsoi suoraan eteensä, mutta katsoi lopulta minua. "Sori mä en..", yritin sanoa, mutta Niall keskeytti minut painamalla huulensa omilleni.

Hymyilin ja vastasin suudelmaan. Vein käteni takaisin Niallin lanteille ja rupesin piirtelemään niihin ympyröitä. Niall hätkähti hieman, mutta vei sitten kätensä olkapäilleni.

Painoin Niallin lähimpää seinää vasten saaden hänet voihkaisemaan. Vein käteni seinää vasten kummallekin puolelle Niallia ja painoin itseäni kovemmin häntä vasten. Niall katsoi minuun pelokkaasti.

"Ei sun tarvii pelätä", virnistin ja suutelin Niallia uudestaan. Hän vastasi siihen nopeasti ja hymyilin. Suljin silmäni tiukemmin kiinni ja painauduin vielä enemmän Nialliin. Lopetin ja katselin alaspäin hänen vatsaansa. Se kohoili nopeasti ja raskaasti. Kaikki mustelmat muistuttivat vanhoista ajoista.

Kyllä, vanhoista. "Niall", aloitin, "mä oon oikeesti pahoillani, että oon tehny sulle noin kamalat mustelmat ja arvet". Niall hymähti ja nyökkäsi, "ne vaan muistuttaa mua et oon selvinny kaikesta". Hymyilin ja siirryin suutelemaan Niallin kaulaa.

Purin hellästi Niallin kaulaa, joka sai pojan vaikertamaan. Siirryin yhä alemmas ja alemmas. Suutelin Niallin kumpaakin solisluuta ja jatkoin alaspäin suudellen hänen mahaansa. Niall kiemurteli hieman, mutta pidin otteeni hänen lantioistaan.

Hymyilin, kun pääsin Niallin pyyhkeen rajaan. Katsoin häntä ylöspäin ja näin, että hänen silmänsä olivat kiinni. Niall raukka ei tainnut tietää mitä oli tapahtumassa. "L-louis", hän sopersi, mutten välittänyt.

Aloin hitaasti etsiä kohtaa, josta Niall oli kiinnittänyt pyyhkeensä ympärilleen. Löysin sen, hymyilin ja rupesin avaamaan sitä. "Louis", Niall sanoi jo vähän varmemmin. Jatkoin pyyhkeen avaamista, mutta Niall pysäytti minut ottamalla kädestäni kiinni.

"En ollu valmistautunu tähän", Niall sopersi ja punastui. Nousin ripeästi ylös ja nappasin Niallin käsistä kiinni vieden ne ylös seinää vasten. "Ajattelin et oisit halunnu tätä", murahdin. "En mä niin san..", Niall aloitti mutta keskeytin hänet.

Suutelin Niallia uudelleen ja yritin saada hänet vastaamaan, mutten onnistunut. Vetäydyin pois ja katsoin Niallia hämmentyneesti. Tiukensin otettani Niallin ranteissa, joka ilmeisesti sattui, koska hän sulki silmänsä ja voihkaisi.

Olen varma, että silmäni tummuivat ja kaikki muistot palautuivat mieleeni. Se tilanne muistutti paljon kaikkia niitä, kun hakkasin Niallia. Hänen silmistään paistoi pelko, hän pelkäsi oikeasti minua.

"L-louis sä satutat mua", Niall voihkaisi ja yritti rimpuilla pois otteestani. Havahduin ja päästin heti Niallin ranteista irti. Katsoin häntä järkyttyneesti ja sama pelko, mitä olin nähnyt liian paljon, oli palannut hänen täydellisen sinisiin silmiin.

"M-mä.. Ehkä sun on parempi mennä", kuiskasin ja ojensin Niallille lainavaatteeni. Niall nyökkäsi ujosti ja lähti vessaan vaihtamaan.

Havahduin kun ulko-ovi paiskahti kiinni. Kaaduin selälleni sänkyyni ja kirosin. Olin pilannut taas kaiken Niallin kanssa.

Niall's POV:

Riensin äkkiä kotiini. En voinut uskoa, että Louis oli sellainen. Hän satutti minua taas. Katsoin käsiäni ja mustelmia, jotka Louis oli tehnyt ranteisiini. Kiristin tahtiani ja pian olinkin jo kotona.

"Äiti tulinkin jo nyt!", huusin, mutten saanut vastausta. Kohautin harteitani, kai hän oli jo nukkumassa. Ajattelin itsekkin mennä suoraan nukkumaan.

Jätin Louisin bokserit, paidan ja housut päälleni ja kietouduin peittooni. Vaatteet tuoksuivat ihan Louisille ja hymyilin hieman. En voinut kuitenkaan unohtaa, että hän voisi satuttaa minua uudelleen hetkenä minä hyvänsä.

Heräsin aamulla puhelimeni surinaan. "Mmmh", vastasin puhelimeen katsomatta kuka se oli. "Niall missä sä oot?", kuulin Liamin äänen kysyvän. "Paljon kello on?", kysyin unisena. "Puol kymmenen".

Pomppasin ylös. "Uh mä tuun ihan just", sanoin ja lopetin puhelun. Olin puolitoista tuntia myöhässä. Jätin Louisin vaatteet päälleni, heitin vain nopeasti hupparin päälleni ja riensin alakertaan.

Juoksin koululle, jossa parhaillaan oli välitunti menossa. Huokaisin ja hidastin hieman. Näin Liamin seisovan portilla ja hymyilin.

"Moi", sanoin ja Liam säikähti hieman. "Moi", hän naurahti. "Um Liam mun on pakko kertoo sulle jotain", sanoin ja katsoin häntä silmiin. Liam katsoi minuun hämmentyneesti ja nyökkäsi.

"Olin eilen Louisin luona, mulla ainakin oli tosi kivaa siihen asti kun Louis rupes avaamaan mun pyyhettä. Sanoin sille, että lopettaa, mutta sitten se paino mut seinää vasten ja piti mun ranteista kiinni tekien nää", näytin Liamille mustelmani ja jatkoin, "sitten se ei sanonut mitään ja vaan tiukens otettaan, lopulta sanoin sille ja se päästi irti ja sano että mun ois parempi mennä".

Liam katsoi minua suu auki järkyttyneenä. "Onks toi totta", hän henkäisi. "Joo", sopersin, "ja nyt mulla on Louisin vaatteet". Liam hymyili ja halasi minua. "Älä sä huolehi Louisista, se ei satuta sua enään". "Mut.. Mua pelottaa, voinko luottaa siihen", sanoin.

Liam naurahti, "Louis on perimmiltään ihan hyvä tyyppi, ei sun tarvi pelätä". Hymyilin ja pörrötin Liamin hiuksia, "okei mä luotan suhun".

A/N:

Tosiaan mulla oli vähän hässäkkää Wattpadin kanssa.. Mut nyt täällä taas ja uutta lukua olkaapa hyvä!