Skin - Namjin

12 ~ Vyötärö

-Namjoonin nk-

Katsoin valkoista kattoa silmäien sumetessa itkiessäni. Haistoin ruoan vieressäni, joka oli varmaan jo jäähtynyt ihan kokonaan. Ei vain ollut nälkä.

Seokjinin piti lähteä hetki sitten johonkin ja jättää minut tänne pahalta haisevaan sairaalaan. En pitänyt yhtään sairaalan sisustuksestakaan. Mietin vain, miksi sairaaloissa ei voi olla jotain aksenttiväriä. Esimerkiksi keltaista tai vaaleanvihreää. Ne olivat omilla tavoillaan rentouttavia. Ne värit saivat pienen ilon kipinän syttymään päässä, kun oli tälläisissä tilanteissa. Todella sai.

Katsoin ympärilleni hiljaisessa huoneessa. Ei ketään. Olin tosiaan ihan yksin.

Katsoin pöydällevieressäni ja otin siitä laturissa olevan puhelimeni. Avasin puhelimen ja menin minun ja Seokjinin keskusteluun. Minä todella tarvitsin seuraa. Seokjinin seuraa.

Minä: Moi. Mitä teet? Mis oot? Mul on tylsää...

Seokjin: Moi. Oon kaupassa. Tuun ihan pian sinne, okei?

Minä: Okei :) Nähään!

Seokjin: Nähään!

Laitoin puhelimeni takaisin pöydälle ja huokaisin. Halusin palata Seokjinin kanssa yhteen, mutta en tiennyt, halusiko hän. Enkä tiennyt, oliko se hyvä idea. Vaikka minun vanhempani pitivät Seokjinistä, se ei silti tarkoittanut, että Seokjinin vanhemmat pitäisivät minusta tai perheestäni.

Hetken odottelun jälkeen Seokjin avasi sairaalahuoneeni oven ja astui sisälle iso kukkakimppu käsissään. Katsoin poikaa huvittuneena kukkakimpun peittäessä tämän naaman kokonaan. Pieni naurahdus pääsi myös suustani.

"Mitä sä siinä naurat", Seokjin kysyi vetäen tuolin sänkyni viereen. Poika istui tuolille ja antoi kukat minulle. "Tässä sulle kukkia, potilas."

"Kiitos kiitos. Ja en mä mitään nauranu. Kurkkuun vaan juuttu jotain."

"Niin niin, aivan." Seokjin sanoi pyöräyttäen silmiään ja hymyillen.

"Umm... Seokjin. Mulla olis sulle yks kysymys." Seokjin käänsi katseensa minuun ja nosti kulmaansa. Nielaisin kuuluvasti ja avasin suuni.

"Haluisikko sä palata mun kanssa yhteen?" Seokjinin pieni hymy levisi hänen korviinsa asti ja hän nousi ylös tuolilta. Poika kumartui naamani korkeudelle ja suuteli huuliani hennosti. Ehdin tuskin vastata suudelmaan, kun poika jo irrotti huulensa omiltani.

"Haluan!" Seokjin huusi niin kovaa, että se kuului varmaan käytävälle asti. Hyssyttelin poikaa ja nauroin. Olin niin iloinen, että poika suostui.

___

-Pari päivää myohemmin-

Istuimme Seokjinin kanssa taksissa matkalla takaisin kotiin. Jalkaani särkee hieman ja minulla on kepit, joilla kävelen niin kauan, että pystyn taas käyttää kumpiakin jalkoja kävelyyn. Onneksi Seokjin auttoi minua kaikessa, sillä en ollut koskaan ennen edes kokeillut kepeillä kävelyä. En siis osannut kädellä niillä ollenkaan, vaikka lääkärini opettikin jotain.

Kun saavuimme taas tutun, vaalean talon pihaan, nousin ulos autosta kepit kainaloissa ja Seokjin vierelläni maksamassa kuskille, joka oli todella huonolla päällä. Oli kuulemma kiire, eikä maksava asiakas odota. Päästimme miehen lähtemään ja menimme sisälle turvalliseen kotiini. Tai ainakin melkein turvalliseen.

Seokjin otti avaimet oikesta takintaskustani ja avasi oven päästäen minut ensin sisälle. Minusta tuntui kamalalta, kun minua kohdeltiin näin. Kuin jotain lelliteltyä prinsessaa.

Seokjin kyykistyi maahan, otti kenkäni pois ja asetti ne kenkätelineeseen. Seuraavaksi hän aikoi ottaa takkini pois päältäni, mutta estin tätä ja laitoin keppini sivuun saadakseni itse ottaa takin pois.

Olin lähellä kaatua ottaessani takkia pois päältäni, mutta Seokjin otti vyötäröltäni kiinni ja piti pystyssä. Tunsin, kuinka kylmätväreet liikkuivat selälläni Seokjinin silittäen kylkiäni peukaloillaan.

Sain otettua takin pois päältäni, käännyin nopeasti Seokjiniin päin. Tämä katsoi minua syvälle silmiini ja hymyili. Siirsin käteni pojan poskelle ja annoin sen olla siinä hetken.

Katsoimme pitkään toisiamme silmiin, kunnes asetin huuleni pojan huulille ja annoin niiden liikkua vapaasti mihin ne ikinä halusivatkaan koskea. Poskille, korville, kaulalle, kaikkialle. Kun taas siirsin huuleni Seokjinin huulille, tämä vastasi suudelmaan ja silitti selkääni saaden sen kananlihalle. Miten jonkun kosketus voi tuntua näin hyvältä, ajattelin.

Seokjin nosti minut syliinsä ja lähti viemään huoneeseeni. Poika piti tieukasti kiinni vyötäröltäni ja minä tämän. Tunsin pojan luut todella herkästi ja se sai minut millisekuntissa huolesumaan todella paljon. En kuitenkaan ehtinyt miettimään asiaa kauaa, kun Seokjin asetti minut sängylleni ja hän tuli päälleni. Korviani poltteli, samoin poskiani. Tämä oli todella outoa. En ollut koskaan ollut kenenkään alla tälläisessä tilanteessa, kuin me nyt olimme. Oli silti ihan mukava kokeilla jotain uutta.

Seokjin kiskoi ohuen t-paitani pois päältäni ja otti samoin itseltään oman kollege- paitansa pois. Seuraavaksi Seokjin tarttui housuihini ja poika veti ne pois jaloistani. Tunsin oloni todella kummalliseksi. Jalkaani kihelmöi kovasti, mutta ei niin paljoa, ettenkö pystyisi nyt tekemään tätä.

Seokjin suuteli rintakehääni ja jatkoi samoin alaspäin boksereilleni asti. Nyt se on menoa, ajattelin ja purin kieltäni, jotten ähkisi kuin mikäkin tukehtuva kala.

Tunne oli korvaamaton. Tunsin oloni todella rentoutuneeksi ja rakastetuksi. Juuri palasimme Seokjinin kanssa yhteen ja olemme taas tässä, päällekkäin sängylläni. Rakastin tätä todella paljon, samoin Seokjiniä.

___

HEHEHE...

Votee ja kommentoi💜