Skin - Namjin

08 ~ Alasti

-Seokjinin nk-

Kello oli puoli yksitoista aamulla ja olin matkalla kauppaan ostamaan aamupalaa minulle ja Namjoonille. Istuin kylmällä puupenkillä ja odotin, että seuraava bussi tulisi. Ulkona ei kulkenut paljoa ihmisiä eikä autoja. Oli todella hiljaista, mutta pidin siitä. Koulussa oli liikaa meteliä.

Kun bussi viimein tuli, astuin ovista sisälle, tervehdin kuskia ja annoin rahat. Sen tehtyäni menin istumaan vapaalle ikkunapaikalle, josta näki ulos.

Kun istuin alas penkille, ikkunaan alkoi tulla pieniä, hiljaisia pisaroita. Pian se kuitenkin muuttui kovaääniseksi. Se oli kuitenkin kaunista omalla tavallaan. Rentouttavaa. Rauhoittavaa. Kuin huume...

Puhelimeni alkoi soida kesken outojen mietintöjeni. Otin sen paksun takkini taskusta ja näin nimimerkin Namjoon💜 näytöllä. Aloin heti hymyilemään ja vastasin puheluun.

"Huomenta rakas!"

"Ömm...huomenta Seokjin", Namjoon sanoi todella väsyneellä äänellä. Nukahtiko hän uudelleen, mietin ja naurahdin.

"Mitä sä siel naurat? Mua väsyttää... Haluun nukkuu... sun kanssas. Mut et oo täällä", Namjoon sanoi surullisen kuuloisena.

"Aww, oot sulonen. Saat mut punastumaan!", sanoin nauraen. Olin oikeasti varmaan ihan tomaatin värinen. Peitin naamani kaulahuiviini ja kuuntelin Namjoonin suloista naurua.

"No mut... Mis mun muru on?", Namjoon kysyi.

"Oon menos kauppaan ostaa jotai aamupalaks meille."

"Ahaa... Eihän sulla kestä kauaa? Haluun päästä suuteleen sun täydellisiä huulia just nyt!", Namjoon sanoi. Olin ihan punainen pojan sanoista. Yrittikö hän tappaa minua tai jotain.

"Ahh lopeta, oon ihan punanen!", sanoin. Viereiselle paikalle istunut nuori poika katsoi minua hämmentyneesti, mutta käänsi katseensa pois minusta.

"Hei, mun pitää lopettaa... Nähdään pian!", sanoin ja lopetin puhelun. Tiesin, että Namjoon vihasi, kun lopetin puhelun yhtäkkiä ilman, että kuulen pojan sanovan "heippa" tai "nähdään". Se on vain ollut aina paha tapani lopettaa puhelut niin.

Painoin STOP nappia ja nousin ylös penkiltä. Kävelin bussin oville ja odotin sen pysähtymistä oikealle pysäkille. Se nuori poikakin tuli oville odottamaan. Katsoin häntä hymyillen, mutta sain vain nopean mulkaisun. 

Bussi pysähtyi ja pääsin ulos. Olin kokonaan unohtanut vesisateen ulkona. Menin äkkiä bussipysäkin katoksen alle suojaan ja katsoin kelloa, 11.00.

Hetken miettien järkevää suunnitelmaa päästä jotenkuten kuivana kauppaan, päätin vain juosta. Ravistelin jalkojani ja lähdin matkaan. Astuttuani katoksen alta pois, olin jo ihan märkä. Myöhemmin ajateltuna tämä oli paska idea. Todella paska!

Päästyäni kauppaan otin takkini ja kaulahuivini pois päältäni ja laitoin ne ostoskoriin kuivumaan, vaikken uskonutkaan niiden kuivumiseen.

Menin etsimään tarvittavia ruoka-aineita ja muuta tarvittavaa. Kellon lyötyä 11.20, olinkin jo valmis.

___

Avasin Namjoonin kodin oven vara-avaimillani ja astuin sisään hiljaiseen taloon. Laskin ostoskassin maahan, laitoin takin naulakkoon, kengät niille kuuluvalle telineelle ja lähdin keittiöön.

Aloin purkaa pussia ja pian tunsin lämpimät kädet paitani alla. Lämpimät suukot juoksentelivat edelleen hieman märällä olkapäälläni ja kylmät väreet kulkivat ihollani kuin juna raiteillaan. Tunne oli korvaamaton. Vaikka olen todella herkkä ja pelkään ihmisten kosketusta, tämä oli paras tunne, jonka ihminen voi tuntea.