Skin - Namjin

02 ~ Tuntematon numero

-Namjoonin nk-

"Huomenta Namjoon" kuului ääni takaani. Tunsin kuinka jokin painoi selkääni epämukavasti. Raotin silmiäni ja katsoin taakseni. Seokjin. Hän halasi minua... Edelleen.

"Nukuitko hyvin?" Seokjin kysyi ja hymyili.

"Joo kai. Paljo kello on? " kysyin ja hieroin silmiäni. Väsymys oli kyllä hävinnyt, mutta silmät eivät meinanneet pysyä millään auki.

"Jotain yheksän." Seokjin sanoi. Nyökkäsin ja vaihdoin asentoani vähän paremmaksi.

___

Olimme olleet nyt noin 24 tuntia tässä komerossa. Kukaan ei ollut vieläkään huomannut meitä. Tai no, ei meitä voisi huomata. Ovi on lukossa ja huoneessa on pimeää. Mitä vielä.

"Mulla on tylsää." Seokjin sanoi haroen hiuksiaan. "Voidaanko me tehä jotain?"

"En mä tiiä. Ei tääl voi tehä oikeestaan mitää." sanoin. Minullakin oli tylsää. En yleensä ollut koulun komerossa jumissa tuntemattoman pojan kanssa.

"Hei. Mä keksin mitä voidaan tehä." Seokjin sanoi.

"O...Okei."

"Ku me ei tunneta viel kovin hyvi, nii kerrotaan itestämme jotai." poika sanoi vieressäni. Mietin hetken, haluanko tosiaan tutustua tuohon poikaan. Nyökkäsin kuitenkin vastaukseksi.

"Okei. Ömm... No mä oon Kim Namjoon." sanoin. Seokjin vain nauroi ja nyökytteli.

"No mä oon Kim Seokjin." Seokjin sanoi ja repesimme molemmat nauruun.

___

Olimme hetken jutellut, kun oven kahva painui alas.

"Me päästään pois" Seokjin sanoi iloisena ja nousi ylös lattialta.

Nousimme lattialta ja menimme nopeasti ovelle. Ovi aukesi ja sen suussa seisoi matikan opettajani.

"Ai hei Namjoon. Ja Seokjin, jos muistan oikein." matikan opettaja sanoo.

"Moi vaan. Mä tota... Häivynki tästä." sanon ja lähden nopeasti ulos komerasta.

"Oota Namjoon!" Seokjin huutaa takanani. Pysähdyn ja käännyn Seokjiniin päin, joka törmää minuun ja kaadumme molemmat maahan.

"A... Anteeks" Seokjin sanoi ja nousi ylös. Itse jäin vielä maahan makaamaan, tuijottamaan kattoa ja miettimään, mitä juuri tapahtui. Irvistikö poika minulle vai kivusta.

Seokjin ojensi kätensä ja minä tartuin siihen kiinni. Poika nosti minut ylös ja pyysi vielä kerran anteeksi.

"Ei se haittaa." sanoin ja pörrötin pojan hiuksia. Sen jälkeen käännyin ja lähdin kävelemään kohti koulun ulko-ovia, joista pääsisin raikkaaseen ilmaan ja kotiin.

Seokjin pujahti samasta oven raosta ulos kanssani.

"Mitä? Mun pitäis päästä kotiin" sanoin hieman kireän kuuloisena. En ole saanut moneen tuntiin ruokaa, saatikaan nukuttua.

"S.. Sori. Mä vaan... Mä vaan aattelin, jos mentäis samaa matkaa." Seokjin sanoi. Nyökkäsin vain vastaukseksi.

"Tota.. haluuks viel tutustuu muhun?"Seokjin kysyi pienesti punastellen. "Mä haluisin ainaki tietää susta enemmän."

"Okei. No... mitä haluut tietää?" kysyin. Poika nosti harteitaan.

"Hmm.. mitä sä tykkäät tehä" Seokjin kysyi.

"No ennen tykkäsin polttaa. Joskus poltan kyl edelleenki, mut en yhtä paljoo ku sillon ennen. Ja no nykyään tykkään varmaa kirjottaa biisien sanoja. Sitä mä yleensä teen mun vapaa-ajalla, jos siis oon yksin." sanoin ujosti hymyillen. Seokjin oli ensimmäinen ihminen, joka sai tietää koko asiasta.