Viiltoja. Syviä, haaleita, hetki sitten tehtyjä ja vanhoja. Eikä, ajattelin nostaen katseeni pojan ranteista tämän silmiin. Pieni kyynel valui pojan silkkistä poskea pitkin, kohti tämän huulia...
#1
fanfiction
"Lähdetään jo", sanoin Namjoonille, joka katsoi puhelimensa kirkkaasti loistavaa näyttöä samalla pukien kenkiään, joka näytti todella vaikealta.
Tää on yks katastrofi, ajattelin. Ensin Namjoon ei meinannut herätä, toiseksi hän kaatoi kahvit lattialle, jotka minun täytyi siivota, kolmanneksi hänellä kesti todella kauan suihkussa, joten jouduin itse tyytymään vain 5 minuutin suihkuun. Ja nyt hän piti katsettaan vain ja ainoastaan puhelimessaan.
"Namjoon, oikeasti. Jos sä et nyt suostu laittaan sitä puhelinta pois, niin en lähde sun kanssa treffeille. Ja mä oikeesti meinaan sitä." Namjoon nosti katseensa minuun ja laittoi puhelimensa pois.
"Kiitos, vihdoin", huokaisin ja avasin ulko-oven ottaen samalla bussikorttini ja lompakkoni eteisen pieneltä valkoiselta pöydältä. Laitoin ne takkini taskuun ja odotin vielä hetken, ennen kuin Namjoonkin oli valmis lähtemään.
___
Kun saavuimme ravintolan eteen, jota Namjoonin kaveri Jungkook oli suositellut, otin häntä kädestä kiinni ja puristin tiukasti. Namjoon kuitenkin vaikutti jotenkin oudolta. Hän oli ollut koko aamun todella outo.
"Hei, oonko mä tehnyt jotain väärin, vai miks oot ollut noin outo tänään?" Namjoon nosti katseensa kengistään minuun ja laski taas kenkiinsä. Hän puristi kättäni ja kääntyi kasvonsa minuun päin.
"Anteeks. Oon vaan nähän hermona. Musta vaan tuntuu koko ajan, että sun vanhempas on meidän perässä ja yrittää taas tehdä jotain", Namjoon selitti ja suuntasi katseensa johonkin. Olin huomaavinani kyyneleen pojan silmäkulmassa, mutta hän sulki silmänsä. "Mua vaan pelottaa että ne tekee sulle jotain."
"Hei. Älä mieti tollasta. Mulla on kaikki hyvin niin kauan, kun mulla on sut, okei?"
"Okei", Namjoon sanoi hymyillen ja päästi kyyneleen vierähtämään poskelleen. Suutelin kohtaa pojan poskessa, johon kyynel valahti ja tunsin Namjoonin poskien kuumenevan aste asteelta. Kuin auton penkkien lämmittimet.
Laskin käteni pojan otsalle ja tunsin kuinka lämpö levisi kämmenelleni.
"Oot ihan tulikuuma. Onkohan sulla kuumetta?" Namjoon nosti kasvonsa minuun ja näytti hämmentyneeltä.
"Mulla? En usko", Namjoon sanoi naurahtaen huvittuneena. "En oo koskaan kuumeessa tai muutenkaan kipeenä."
"Ihan sama mitä uskot. Me mennään nyt kotiin keittään sulle lämmintä teetä ja me alotetaan The 100 maratooni lämpimän viltin alla", sanoin päättäväisesti ja otin Namjoonin kädestä kiinni.
"Mutta-"
"Eikä mitään muttia", sanoin äryttävästi hymyillen ja lähdin vetämään Namjoonia takaisin tämän kotiin. Voisin jopa sanoa, että kotiimme, sillä asuin Namjoonin luona väliaikaisesti.
___
Olimme katsoneet Namjoonin kanssa jo yhdeksän jaksoa The 100 ja olimme molemmat ihan puhki. Vaikka jollekkin 6 tuntia jotain sarjaa on vähän, niin meille se ei ollut. Kummatkin meistä tahtoivat nukkumaan, eikä siitä tarvinnut kinastella, koska mentäisiin nukkumaan.
"Tuu jo, Namjoon", huusin pojalle, jolla kesti liian kauan nousta sohvalta. Hän oli jo puoliunessa, kun tönäisin tätä kylkeen. "Ala tulla jo. Haluun nukkumaan."
Odotin vielä hetken aikaa Namjoonia, kunnes ymmärsin, että hän ei aikonut liikkua senttiäkään paikaltaan. Poika oli liian väsynyt.
Hymyilin Namjoonin suloisuudelle ja istuin tämän viereen sohvalle. Namjoonin silmät olivat kiinni ja tummat ripset oleskelivat rennosti pojan poskipäillä.
Annoin suukon pojan poskelle, laskin pääni tämän olalle ja laitoin silmäni kiinni. Nyt voin nukkua.
___
Heräsin aamulla kamalaan kolinaan. Namjoon ei ollut enää vieressäni ja makasin sohvalla viltin alla.
Silmiini koski, kun avasin ne. Valoa tuli kaikkialta. Ikkunoista ja kattolampuista. Suljin silmäni vielä hetkeksi ja henkäisin syvään.
Huusin Namjoonin nimeä hiljaa, mutta mitään ei kuulunut. Korotin hieman ääntäni ja huusin pojan nimeä uudelleen. Hetken oli taas hiljaista ja olin jo valmis huutamaan uudelleen, kunnes näin Namjoonin ilmestyvän keittiöstä. Pojan valkoinen t-paita oli litimärkä ja etusormessa oli Hello Kitty- laastari.
"Mitä kävi", kysyin ja nousin nopeasti ylös sohvalta. Minua alkoi nopeiden liikkeiden takia pyörryttää ja otin Namjoonista tukea. Olo meni pian kuitenkin pois.
"Mä yritin tehä meille aamupalaa, mutta hipasin mun sormea puukolla ja kaadoin vedet lisäks mun paidalle, niin kuin näkyy." Namjoon naurahti häpeissään ja raapi päätään.
"Hupsu", sanoin ja pörrötin pojan hiuksia. Jo sotkuiset hiukset menivät vielä enemmän sotkuun ja nauroin. Namjoon oli niin suloinen.
Namjoon nauroi kanssani hetken ja kun lopetimme, hän suuteli huuliani intohimoisesti ja hymyili. Tunsin sen.
___
K.Namjoon94
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
173 tykkää tästä
K.Namjoon94 Kiitti @Seokjinnie näistä <3
Näytä kaikki 36 kommenttia
J.Jungkook Apua söpöö!
Hoseokk_ En ehkä kestä! Sovitte niin hyvin yhteen!
