Skin - Namjin

14 ~ Huono kokki

-Namjoonin nk-

Istuin Seokjinin kanssa sängylläni katsoen netflixistä jotain sarjaa. Seokjin oli mitannut lämpöni pari tuntia taaksepäin ja totesi, että minulla on kuumetta. Näin itsekin tuloksen ja tyydyin Seokjinin päätökseen jäädä kotiin ainakin pariksi päiväksi.

Sarja oli aika tylsä, enkä jaksanut vain istua paikoillani. Halusin tehdä jotain. Seokjinin kanssa. Ja vaikka tiesinkin, mitä halusin tehdä, niin en silti tehnyt sitä. Se ei vain tuntunut oikealta juuri nyt.

Seokjin huomasi tylsistyneisyyteni ja asetti kätensä reidelleni. Punastuin heti kosketuksesta.

"Etkö jaksa kattoo tätä", Seokjin kysyi silittäen reittäni. Poskeni alkoivat punottaa entisestään.

"Ömm... En", sanoin ja siirsin katseeni hitaasti Seokjiniin, joka edelleen silitti reittäni.

"En mäkään", Seokjin sanoi ja hymyili. Nyökkäsin ja hymyilin pojalle takaisin, vaikka haaravälissäni tuntui ihan hirveältä. Pääni oli räjähtämispisteessä ja halusin vain juosta äkkiä johonkin, missä saisin olla yksin.

"Ömm... Mun pitäis käydä vessassa", sanoin ja Seokjin nyökkäsi. Nousin äkkiä ylös sängyltä ja juoksin ulos huoneesta. Juoksin vessaan, lukitsin oven ja istuin lattialle. Vihdoin.

___

Seokjin istui keittiön pöydän ääressä juoden teetä. Lempiteetään. Tämä selasi puhelintaan keskittyneenä, mutta kun hän näki minut astuessani keittiöön, hän laittoi puhelimensa sivuun ja alkoi hymyilemään.

"Mikä sulla kesti", Seokjin kysyi ja otti hörpyn teestään. 

"Katoin puhelinta", sanoin ja istuin pojan eteen pöydän ääreen. "Sori."

"Ei se mitään", Seokjin sanoi hymyillen. Kurotin itseni niin Seokjiniin päin, että pystyin suukottaa tämän otsaa. Juuri kun huuleni olivat koskettamassa pojan otsaa, säikähdin takaani tullutta oven pamahdusta niin paljon, että makasin allani olevalla pöydällä.

"Mitäs pikku kyyhkyläiset tekee", kuului isäni kysymys ja äitini kikatus eteisestä. Nousin äkkiä ylös pöydältä, kun kummatkin vanhempani tulivat keittiöön isot kauppakassit täynnä ruokaa.

"Mitäs tässä", sanoin kireästi ja katsoin vain Seokjinin puoliksi juotua teekuppia. Tunsin Seokjinin katseen itsessäni ja katsoin häntä sivusilmällä. Hän tarttui kädestäni kiinni ja puristi sitä hieman.

Äitini sanoi jotain isälleni ja tuli sitten pöydän eteen." Ajateltiin isäsi kanssa mennä tänään viettämään vuosipäiväämme isovanhempiesi mökille, joten saatte olla kahdestaan kotona." Katsoin äitiäni silmät kiiluen ja sitten Seokjiniä. Poika hymyili innostuneena ideasta jäädä kahden kotiin.

"Tulemme kotiin vasta huomenillalla, joten teillä on hyvin aikaa viettää myös aikaa yhdessä. Katsokaa vaikka elokuvaa ja kokatkaa hyvää ruokaa", äitini sanoi ja meni takaisin isäni luokse. Hän vielä kääntyi meihin päin ja sanoi "Seokjin siis voi tehdä ruoan", ja naurahti.

"Hei, älä viitti!" Seokjin nauroi, kun katsoin äitiäni murhaavasti. "En mä nyt niin huono kokki ole."

"Oot sä..", Seokjin sanoi ja nauroi vielä lisää. Aloin itsekkin nauramaan ja tajusin, etten selvästi tee enää mitään ruokaa kenellekkään. Ainakaan tässä keittiössä.

___

Vanhempani olivat lähteneet hetki sitten viettämään vuosipäiväänsä. Istuimme Seokjinin kanssa olohuoneessamme sylikkäin ja katsoimme jotain televisiosta tulevaa ohjelmaa.

Seokjin lepyytti päätään olallani pitäen silmiään kiinni.

Otin kaukosäätimen vierestäni ja sammutin television. Ohjelma, jota katsoimme, oli ollut todella tylsä. Ei siis ihme, että Seokjin ei jaksanut katsoa. Hän ei kuitenkaan reagoinut mitenkään siihen, että sammutin ruudun.

"Namjoon..." Seokjin kuiskasi ja käänsi katseensa minuun niin, että huulemme melkein koskettivat toisiaan. "Mm?"

"Mä vaan ajattelin... Sitten kun meidän koulu loppuu, niin..." Seokjin sanoi ja käänsi katseensa toiseen suuntaan. Hän nousi paremmin istumaan sylissäni ja käänsi katseensa takaisin minuun. "Voitaisiinko me muuttaa yhteen? Virallisesti."