Cuz I can love u more than this * * * Dramione-tarina.

Luku 14

On kulunut kaksi kuukautta katastrofaalisista tanssiaisista, ja joululomakin on jo ohi. Kaikki haavat ovat kuitenkin yhä tuoreita. Draco ei ole vieläkään kertonut isälleen (joka viruu vieläkin Azkabanissa) hänestä ja Hermionesta, eikä hänen äitinsä Narcissa ottanut uutista hyvillä mielin vastaan. Olikin ihme että Draco edes pääsi tulemaan takaisin Tylypahkaan. Lähes kaikki muut Dracon entiset luihuiskaverit Grabbea ja Goylea sekä Blaisea lukuunottamatta olivat kääntyneet tätä vastaan ja Pansy on ottanut Dracon silmätikukseen. Jokainen tappelussa ollut sai jälki-istuntuntoa pariksi viikoksi, mutta Draco ja Hermione säästyivät pahimmalta. Hermionella ei kuitenkaan mene sen paremmin kuin Dracolla. Ron pitää hänelle mykkäkoulua ja Harrykin puhuu vähemmän, ainakin Hermionen mukaan. Ginny on ainoa joka on vihdoin edes hyväksynyt Dracon ja Hermionen suhteen. Tietenkin myös uudet ystävät ovat hyväksyneet epätavallisen suhteen, mutta siihen se jääkin. Ei ole tavatonta että rohkelikko ja luihuinen seurustelisivat, mutta Draco ja Hermione olivat eri asia. Dracon perhe oli käytännössä Pimeyden Lordin eli Voldemortim puolella, joka puolestaan yritti murhata Hermionen parhaan ystävän.

Draco painaa päänsä Hermionea vasten. Voi kunpa kaikki kääntyisi hyvin...

"Miksi tämä on niin vaikeaa?" Draco älähtää ja Hermione hätkähtää. Draco huomaa muuttuvansa punaiseksi. Hänen ei pitänyt sanoa sitä ääneen. Luihuispoika kuulee Hermionen sydämen sykkeen joka kiihtyy hieman.

"Luuletko ettei tämä tule onnistumaan?" Hermione sanoo särkyvällä äänellä ja vilkaisee Dracoa pelokkaasti. "Oletko jo valmis luovuttamaan?"

Draco vastaa salamannopeasti.
"Ei, ei, ei. En tarkoittanut mitään sellaista", poika sanoo hieroen ohimoaan. "Sori että se kuulosti siltä.  Ei ei."

Draco suutelee pikaisesti Hermionea.

"Tarkoitan vain, että olen valmis yrittämään, ihan tosi. Pidän sinusta oikeasti. On vain epäreilua miten olemme tässä asemassa. Kaikki muut elävät parasta elämäänsä ja meidän täytyy rikkoa ystävyys- ja perhesuhteita ja hämmentää lisää soppaa..."

Hermione vetäytyy pois Dracon luota. Hän siristää silmiään ja katsoo Dracoa.

"Eikö se ole sen arvoista?"

Draco ei voi enää edes peitellä ärtymystään. Hermione ei nyt ymmärrä.

"On kyllä sen arvoista, Hermione. Mutta  pointtini oli nyt se, että on epäreilua mitä joudumme kantamaan taakkanamme, kun taas muilla tämä on paljon helpompaa.."

Hermione mulkaisee Dracoa ja pudistaa päätään.

"Maailmassa on paljon ihmisiä joilla menee paljon huonommin kuin meillä", Hermione sanoo kylmästi. "Et ole ehkä itse pystynyt näkemään sitä rikkaan pojan asemasi takia. Katso ympärillesi. Tämä on rankkaa, mutta esimerkiksi Harry kamppailee joka päivä pysyäkseen hengissä", Hermione sanoo kiihtyneellä äänellä.  Miljoonat näkevät päivittäin nälkää, pakenevat sotia, sairastavat tauteja. Vähemmistöjä sorretaan joka päivä. Meillä kävi tuuri että edes synnyimme maahan jolla menee näin hyvin, saatikka sitten velhoiksi. Sinä valitat että miksi tämä on rankkaa. Katso ympärillesi, Draco. Avaa silmäsi."

"Voi vittu Hermione. Välillä vain toivon että olisit kunnon noita, niin näkisit..."

Draco tajuaa valinneensa  väärät sanavalinnat, mutta liian myöhään. Vanha Draco oli päässyt sananvaltaan.

Hermione kääntyy kannoillaan.

"Kuraverinen. Saasta. En ole kunnon noita."

"Hermione, en tarkoittanut. Anteeksi", Draco yrittää sanoa ja tarttua tytön siroon käteen, mutta tämä vain ravistaa otteen hellästi pois.

"Tarvitsen aikaa, Draco. Nähdään myöhemmin, ehkä parin päivän päästä", Hermione mumisee ja kävelee pois pojan luota. Draco katsoo ensin Hermionen perään, mutta kun tyttö katoaa näkyvistä hän painaa päänsä käsiensä varaan.

***

Hermione istuu yksin oleskeluhuoneessa. Hän tarvitsee nyt omaa aikaa. Muut ovat Tylyahossa. Hermionella ei ollut fiilistä lähteä. Riita Dracon kanssa painaa hänen mieltään. Siitä on kulunut jo kolme päivää. Tyttö ei yleensä kiihdy pojan seurassa noin. Häntä jopa hieman hävettää oma käytöksensä. Luulisi hänen itsensä olevan kuitenkin sen verran fiksu ettei tekisi kärpäsestä härkästä. Toisin kävi.

Hermione huomaa sivusilmällään Ronin saapuvan muuten tyhjään oleskeluhuoneeseen. Miksi poika ei ole Tylyahossa? Hän näkee Weasleyn nuorimmaisen pojan pysähtyvän. Hermionea hermostuttaa ja hän yrittää olla kiinnittämättä Roniin huomiota, niinkuin ei olisi koskaan huomannutkaan poikaa. Hän tuntee kuitenkin pojan tuijotuksen.

"Terve Ron", Hermione sanoo tärisevällä äänellä kohottamatta katsettaan kirjasta. Hiljaisuus.

Hermionella menee pinna.

"Helvetti sentään Ronald Weasley! Aiotko tosiaan antaa tämän pilata ystävyytemme?" tyttö kivahtaa.

Ron on hiljaa. Piinallisen hiljaisuuden jälkeen hän kuitenkin sanoo jotakin.

"Anteeksi."

Hermione ei voi uskoa korviaan. Hän kohottaa silmänsä pois kirjasta ja kääntyy poikaan päin.

"Mitä?"

"Anteeksi", mumisee Ron ja rapsuttaa niskaansa. Poika kävelee Hermionen luokse, joka yrittää pidättää virnistystään.

"Tajuan, että ylireagoin vähän. Mutta sinun täytyy nähdä minunkin näkökulma. Alat yhtäkkiä deittailemaan  henkilöä joka on aiemmin tehnyt elämästäsi helvettiä. Kyllähän se oudolta vaikuttaa", poika sanoo ja Hermione huokaisee.

"Kyllähän se outoa on. Draco on kuitenkin erilainen... Erilainen kuin ajattelet. Toki hänelläkin on huonoja puolia, rutkasti. Mutta hän on kuitenkin ihana. Hän on oikeasti ymmärtäväinen."

Hermione vetää henkeä ja odottaa Ronin vastausta. Hetken päästä poika naurahtaakin.

"Vai retkahdit sinä siihen Malfoyn pas-, poikaan", Ron sanoo pudistaen päätään. "Hermione, ansaitset parempaa. Sitä paitsi, missä sinä ja Malfoy olette olleet pari päivää? Herra täydellistä ei ole näkynyt."

Hermione kohottaa vihdoin katseensa niin, että katsoo Ronia suoraan tämän sinisiin silmiin.

"Ajatusmaailmamme eivät aina kohtaa. Jokaisessa parisuhteessa tulee ongelmia eteen. Tämä on yksi niistä vaiheista jolloin tarvitsemme omaa aikaa."

Hermione yrittää kerätä itsensä mutta kyyneleet tulvahtavat väkisinkin poskille. Draco ei ollut tullut puhumaan tytölle. Juuri kuin Hermione oli pyytänytkin, mutta samalla tyttö toivoi että poika olisi yrittänyt puhua.

Ron huomaa Hermionen äkillisen mielialan vaihtumisen, ja hänen turhamainen virneensä haihtuu pois.

"Shh, Hermione", hän sanoo ja rientää tämän viereen nojatuolille. Hermione tuntee Ronin lämpimät käsivarret ympärillään. Tätä Hermione olikin kaivannut. Katsoessaan Ronia, näkevänsä tämän välittävän hän tiesi mitä poika tunsi. Hän tiesi miksi tämä oli ollut niin katkera. Vaikka Hermionen teki mieli vain suudella Ronia, sillä se olisi helpoin, kivuttomin vaihtoehto, hän ei tehnyt sitä. Sillä vaikka hän olikin ollut se kuuliaisin tyttö, kyllä hänkin valitsisi reitin tuntemattomaan kuin tylsän pellon poikki.

***

Draco sulkee silmänsä. Hän tajuaa sen. Sanat joita hän pelkää sanoa. Tunne jota pelkää tuntea. Hän haluaa myöntää sen ääneen, tehdä sen teoilla selväksi. Hänen täytyy löytää Hermione. Hermione. Hermione.