ZAYN
"Niall, yritä ees", Zayn pyytää, kun hän katselee epäuskoisena ystävänsä touhuja. Hän näyttää säälittävältä kootessaan tavaroitaan, se on pakko myöntää. Zayn ei kuitenkaan aio tällä kertaa antaa armoa, Niall kun itse lupasi, että juominen pysyisi kohtuudessa. Ilta oli kuitenkin kääntynyt hieman toisenlaiseksi; Zaynin lisäksi ainoastaan Harry oli pysynyt suhteellisen selvänä.
"Joo joo", Niall vastaa krapulaisella äänellä, eikä häntä selvästikään huvittaisi liikkua mihinkään suuntaan.
"Mitä nopeemmin me lähetään, sitä nopeemmin sä pääset kotiis nukkumaan", Zayn huomauttaa ja poistuu hakemaan omaa kassiaan. Ei hän haluaisi vielä lähteä, varsinkaan, kun Liam ei ole vielä herännyt, mutta kello lähenee jo kolmea ja hän haluaisi kotiinkin joskus. Kyllä he Liamin kanssa näkevät vielä, Zayn voi keksiä vaikka jonkun ihan turhanpäiväisen tekosyyn tulla käymään jo heti parin viikon sisällä.
Haikea hymy nousee Zaynin kasvoille, kun hän viimein saa raahattua laukkunsa alas.
"Nytkö te jo lähdette?" Harry kysyy ilmestyttyään eteiseen. "Etkä aio ees hyvästellä Liamia?" hänen kasvoillaan on merkillinen katse, eikä Zayn voi estää pientä punaa kohoamasta kasvoilleen.
"Sä voit hyvästellä sen mun puolesta." Zayn yrittää kuulostaa välinpitämättömältä, aivan kuin puhuisi ihan kenestä tahansa kaveristaan, mutta niin kuin arvata saattaa, yritys on aika laimea.
"Älä yritä. Kyllä mä tiiän, mitä eilen tapahtu", Harry sanailee edelleen sama ilme koristaen kasvojaan, mutta nyt siihen on sekoittunut jo tietynlainen viekkauskin.
"Mitä sä muka tiiät?" Zayn yrittää pitää kasvonsa peruslukemilla, muttei voi estää pientä iloista hymyä kohoamasta kasvoilleen.
"Mä tiiän sen, et te istuitte ainakin tunnin ulkona kahestaan, menitte muka vaan tupakalle ja mä ymmärsin Louisin puheista, et sä olit saattanu Liamin nukkumaan ja jäit sen viereen."
Zayn pyöräyttää silmiään, muttei suinkaan tylysti, vaan enemmänkin huvittuneesti. "Se ei ois selviytyny omin avuin sänkyyn asti, pakkohan mun oli sitä auttaa."
"Älä ymmärrä väärin, ei siin oo mun mielestä mitään väärää, päinvastoin", Harry selittää. "Te oisitte oikeestaan tosi sulonen pari."
Zayn yrittää miettiä mielessään jotain fiksua, mutta samaan aikaan sarkastista vastausta. Hän ei kuitenkaan keksi mitään ja hiljaisuus on kääntymässä jo nolon puolelle, joten hän tyytyy vain pudistelemaan huvittuneena päätään.
"No, lähetäänkö?" Niallin ääni pelastaa tilanteen.
Zayn ehtii huomata vielä Harryn ilmeen, jolta voisi miltei lukea ääneen lausumattomat sanat; "Käy kiinni, et sä siinä mitään häviä."
"Joo, lähetään."
He hyvästelevät Harryn, vaihtavat hänen kanssaan muutamat sanat, koskien seuraavan vierailun ajankohtaa. Harry pyytää Niallia kertomaan Rachelille terveisiä ja Niall totta kai lupaa kertoa terveiset eteenpäin.
"Sano heipat Louisille ja Liamille mun puolesta", Zayn pyytää vielä, juuri ennen kuin he lukitsevat oven perässään.
Saatuaan tavarat pakattua autoon, Zayn kaartaa mustan volvonsa pois mökin pihalta. Zayn ehtii jo hetken kuvitella, että saisi olla Liamin suhteen rauhassa, mutta Niall murksaa hänen kuvitelmansa hetkessä.
"Mitä sun ja Liamin välillä nyt oikein on?" hän kysyy.
"En mä tiiä, ei varmaan mitään."
"Mutta sä toivot, et ois."
Zayn huokaisee. Niall on hänen paras ystävänsä, eikä hän voi reiluuden nimissä pitää asioita häneltä pimennossa, vaikka mieli ehkä tekisikin. Toisaalta, miksi hänen pitäisikään? Hehän ovat tunteneet ikuisuuden, jakaneet kaiken toistensa kesken, miksi nyt olisi muka millään tavalla erilainen tilanne? Zayn on aina voinut luottaa Nialliin ja saanut häneltä kallisarvoisia neuvoja, salailussa ei siis ole pidemmän päälle mitään järkeä.
