NIALL
Lentokenttä kuhisee ihmisiä. Siellä täällä on lapsiperheitä, nuoria ja vanhoja pariskuntia, yksin matkustajia sekä Niallin tapaan jotakuta odottavia henkilöitä.
Rachelia ei näy missään, vaikka hänen lentonsa on laskeutunut ainakin vartti sitten ja Niall alkaa huolestua. Mitä jos jotain on sattunut? Hänen kätensä alkavat hikoamaan hieman, ihan vain hermostuneisuuden takia, mutta pian hän tuntee lämpimän kosketuksen olkapäällään. Niall kääntyy ja hänen sinisten silmiensä katse kirkastuu.
"Rachel!" blondi hihkaisee tavalla, joka saa hänen rakkaansa nauramaan, ja kaappaa nuoren naisen syleilyynsä.
Niall painaa huulensa Rachelin huulille tavalla, joka taitaa rikkoa soveliaisuuden rajan, kun ottaa huomioon tapahtumapaikan.
"Niall, meitä katotaan", Rachel kuiskaa, kun he erkaantuvat suudelmasta hitaasti.
"Ei haittaa", Niall vastaa huolettomasti. "Sä et osaa kuvitellakaan, miten kauhee ikävä mul on ollu."
"Musta tuntuu, et mä oon ikävöiny sua vähintään yhtä paljon."
Lause saa hymyn nousemaan Niallin huulille - juuri sen hän halusikin kuulla. Hän antaa katseensa käydä kunnolla tyttöystävässään, joka sattuu olemaan aika upea näky. Rachelillä on yllään valkoinen jakku, jota koristaa kullan väriset napit, ihan tavalliset tiukat mustat farkut ja valkoiset korkokengät. Paksut keskiruskeat hiukset ovat nätisti kiharrettuna ja kinuskin värisiä silmiä koristaa tummat ripset. Nainen on laihtunut huomattavasti, mikä huolestuttaa Niallia - hän ei kuitenkaan sano asiasta mitään, Rachel nimittäin vihaa painoon liittyvää nalkutusta.
Joka kerta, kun Rachel on tullut matkaltaan, Niallista on tuntunut, kuin hän olisi kaunistunut vielä entisestään ja siltä hänestä tuntuu nytkin. Jos kaunistuminen on siis edes mahdollista ihmiselle, joka on täydellinen vastaheränneenäkin.
"Meidän pitäis varmaan lähtee", Rachel huomauttaa, kun Niall on arvioinut häntä katseellaan aikansa.
"Joo ihan totta, mä voin ottaa tän", Niall viittaa rakkaansa vedettävän matkalaukkuun, jonka hän saakin vedettäväkseen ja niin he lähtevät yhteistuumin kävelemään kohti lentoaseman pääovia.
Autolle päästyään Niall heittää suuren laukun takakonttiin ja menee istumaan kuskin paikalle. Anettuaan katseensa levätä hetken Rachelissä, hän käynnistää auton, painaa radion päälle ja kaartaa pois suurelta parkkipaikalta.
"Onks täällä tapahtunu mitään ihmeellistä?" Rachel kysyy silmät kiinni, nojaten päätään ikkunaan.
"No ei periaatteessa."
"Kai nyt kahessa viikossa ehtii jotain tapahtumaan?"
"Eiku joo", Niall muistaa jotain ja käyttää haikeaksi muuttunutta katsettaan tyttöystävässään. "Puhuin eilen Liamin kaa. Louis ja Harry eros."
"Mitä?" Rachelin silmät tavallaan rävähtävät auki. "Miten muka? Nehän on ku luotuja toisilleen!"
Niall huokaisee. Hän on täysin samaa mieltä. "Louis oli kuulemma muutama viikko sit hypänny saman peiton alle jonku miehen kaa."
"Sä et voi olla tosissas."
"Valitettavasti oon. Nyt ne molemmat on ihan palasina. Harry jäi niitten mökille Liamin kaa ja Louis on Zaynin luona."
"Mä en ois voinu ees kuvitella, et Lou tekis jotain tollasta."
"En ois mäkään, mut tehty, mikä tehty", Niall kohauttaa olkiaan samalla, kun kaartaa jälleen yhdestä mutkasta. "Ja ai niin, asiasta toiseen, Liamilla ja Zaynillä on jotain säpinää."
