ZAYN
Päästettyään syvän haukotuksen livahtamaan huuliltaan, Zayn hieroo unisia silmiään. Hän kääntää katseensa seinälle ripustettuun kelloon, eikä voi olla hämmästymättä. Kello on vasta vähän vaille kuusi, eikä ole ollenkaan hänen tapaistaan herätä näin aikaisin. Zaynia ei kuitenkaan enää edes väsytä, joten hän näkee hyväksi vaihtoehdoksi herätä kerrankin hyvissä ajoin, eikä niin, että torkkuu puoleen päivään asti, niin kuin yleensä. Siispä hän nousee ylös ja suuntaa tiensä lämpimään suihkuun.
Zayn astelee kaikessa hiljaisuudessaan pelkkä pyyhe päällään takaisin vierashuoneeseen, jossa hän viime yönsä vietti. Hän taitaa olla ainoana hereillä, koko mökistä ei ainakaan kuulu minkäänlaista ääntä, lukuunottamatta hänen itsensä päästämää pientä kolistelua. Zayn pukee hieman verkkaisin elein harmaat collarit ja mustan t-paidan päälleen. Aseteltuaan vielä sinisen pyyhkeen puisen tuolin selkänojalle kuivumaan, hän jättää huoneen jälkeensä ja suuntaa hyräillen alakertaan. Keittiöön tarkemmin sanottuna. Zayn on melko varma, että saa olla ainakin pari tuntia yksinään hereillä ja hän taitaa jollain tasolla jopa nauttia siitä. Hiljaisuus ainakin rauhoittaa hänen mieltään, viime yön levottomat unet nimittäin taisivat saada aikaan pienen päänsäryn.
Keittiöön saavuttuaan Zayn ei kuitenkaan vaivaudu etsimään särkylääkettä, ottaa vain ison lasillisen appelsiinimehua mukaansa, ennen kuin jättää kotoisan keittiön koko muun mökin tavoin hiljaisuuteen. Hän löytää nopeasti tiensä eteiseen ja heitettyään lämpimän takin päälleen, Zayn astuu ulos terassille, viileään syysaamuun. Suljettuaan oven perässään, hän hätkähtää hieman tajutessaan, ettei olekaan ainoa, joka on herännyt.
"Säkin oot jo näköjään hereillä. Huomenta", Zayn lausuu hieman varovasti istahtaessaan terassinpöydän ääreen, Liamia vastapäätä.
"Ai, joo, huomenta. Mä nukuin vähä huonosti, en saanu unta enää puol kuuden jälkeen." Liam näyttää totisesti turtuneelta, siltä, kuin olisi itkenyt koko yön ja luultavasti onkin, mikä on Zaynin mielestä täysin ymmärrettävää. Hän haluaisi tehdä jotain, mikä saisi Liamin vähän paremmalle tuulelle, muttei yhtään tiedä mitä. Hehän tapasivat vasta eilen, eivät he edes tunne vielä toisiaan, piristäminen taitaa siis Zaynin harmiksi jäädä muiden poikien harteille. Hän ei osaa nytkään vastata muuten, kuin myötätuntoisella nyökkäyksellä.
"Onks ihan okei, jos mä poltan tässä?" Zayn varmistaa toinen kulma hieman koholla ja alkaa jo valmiiksi kaivamaan tupakka-askia takkinsa povitaskusta.
Alkuun Liam ei sano mitään, nyökkää ainoastaan. Ja kyllähän Zayn ymmärtää, ettei hän ole juttutuulella. Zayn ei Liamin tilanteessa olisi luultavasti saanut itseään edes sängystä ylös.
"Oisko sulla muuten tarjota yhtä?" Liam rikkoo hiljaisuuden siirtäen ruskeiden silmiensä murtuneen katseen viimein Zaynin silmiin, kun Zayn on tupakkansa sytyttänyt.
"Joo, totta kai." Zayn ojentaa marlboron valkoisen askin Liamille hieman hämmentyneenä. Hän ei olisi ihan äkkiä uskonut Liamin kuuluvan tupakoiviin ihmisiin. Se ei vain jotenkin käy yksiin hänen imagonsa kanssa. Sellaisen kuvan Zayn on ainakin saanut, eihän hän edes tunne Liamia vielä. Siis tosiaan vielä. Hän haluaa oikeasti tutustua mieheen paremmin, oppia tuntemaan hänet samalla tavalla, kuin Harry Louis ja Niall. Ja ehkä jopa paremmin.
Zayn havahtuu haaveistaan takaisin todellisuuteen, Liamin ojentaessa askia takaisin hänelle. Juuri siihen masentavaan todellisuuteen, jossa Liam on vasta eronnut, eikä Zaynilla näin ollen tule luultavasti olemaan mitään mahdollisuuksia häneen vielä pitkään aikaan.
Zaynin ottaessa tupakka-askia takaisin itselleen, heidän sormensa hipaisevat toisiaan, mikä saa väristykset kulkemaan Zaynin vartalon läpi ja hän voisi vaikka vannoa, ettei kosketus jättänyt Liamiakaan täysin kylmäksi. Kummatkin kuitenkin hiljenevat joksikin aikaa, vasta vartin hiljaisuuden jälkeen he alkavat käymään alkuun hieman laiskaa keskustelua ihan arkisista asioista, joka kuitenkin muuttuu pikku hiljaa molempien osalta rennommaksi. Käy ilmi, että Liam asuu Colchesterissä, siis vähän päälle tunnin ajomatkan päässä Zaynin asuinkaupungista, Harlowista. Esille nousee myös muutamia yhteisiä asioita ja mielenkiinnon kohteita; he molemmat ovat eräänlaisia sarjakuvanörttejä, pitävät luovista jutuista ja heillä on myös aika samanlainen huumorintaju. He istuvat yli tunnin kahdestaan utuisella terassilla, eikä Zayn voi edelleenkään olla miettimättä tunnetta, jonka heidän käsiensä pieni hipaisu sai hänessä aikaan. Hän toki yrittää hillitä ajatuksensa ja tunteensa, antaa Liamille tilaa käsitellä omaa suruaan, mutta se on osoittautui jo edellisenä iltana miltei mahdottomaksi. Heidän välillään on sitä tiettyä kemiaa, siitä Zayn voisi lyödä vaikka päänsä pantiksi.
