ZAYN
Viimein, pitkän odotuksen jälkeen on perjantai. Kello on vasta 10 aamulla ja Zayn on jo laittanut itsensä jokaista hiuskarvaa myöten lähes täydelliseksi, mikä ei siis todellakaan ole normaalia, kun ottaa huomioon, ettei mies ole lähelläkään aamuihmistä. Hän ei ole koskaan edes ymmärtänyt, miten joku voi herätä pirteänä ennen puolta päivää.
Rachel ja Niall ovat hakeneet Louisin jo edellisenä iltana, eikä Zayn enää osaa tehdä muuta, kuin siivota jo valmiiksi siistiä asuntoaan ja odottaa. Hän vihaa odottamista, se saa ajatukset kääntymään huolestuttaviin asioihin ja häntä alkaa hermostuttaa.
Zayn laittaa jälleen kerran imurin takaisin siivouskaappiin ja antaa katseensa levätä eteisen kokovartalopeilissä. Hänellä on päällää ihan tavallinen vaaleanharmaa collegepaita ja kireät mustat farkut. Hän asettelee hiuksiaan vielä hieman paremmin, mutta pian ovikello keskeyttää hänet. Tummaverikkö vilkaisee vielä nopeasti itseään peilistä ja hengittää pari kertaa syvään, ennen kuin avaa oven varovasti.
Liam seisoo oven takana kaikessa komeudessaan. Näky saa leveän hymyn leviämään Zaynin kasvoille ja kaikki hermostuneisuus katoaa.
"Hei, Zayn", mies tervehtii hymyillen.
"Hei, Liam", Zayn nauraa ja tekee vieraalleen tilaa ovensuusta. "Tuuhan nyt sisälle sieltä."
"Käskystä, herra", Liamkin yhtyy nauruun ja heittää kengät pois jaloistaan, niille tarkoitettuun telineeseen.
"Mä voin viiä tän tonne makkariin", Zayn sanoo viitaten Liamin pieneen matkalaukkuun. "Tai siis, voin mä sen vierashuoneeseenki viiä, riippuu missä sä haluut nukkuu."
"Hölmö, sun vieressä tietenki."
Hymy leviää Zaynin tummapiirteisille kasvoille ja hän lähtee raahaamaan laukkua makuuhuoneeseensa. Asetettuaan sen sängyn viereen, hän lähtee takaisin eteiseen ja Liam on saanut laitettua takkinsa jo naulakkoon.
He katsovat toisiaan hetkisen. Liamin katse on arvioiva ja tyytyväinen, kun taas Zaynin tummien ripsien kehystämä katse on huomattavasti ujompi. Hän ei oikein tiedä mitä sanoa, mutta pian Liam kaappaakin hänet halaukseensa. Zayn tietenkin yllättyy hieman, mutta kietoo itsekin kätensä hyvältä tuoksuvan miehen ympärille.
"Sä et uskokaan, miten paljon mä oon oottanu tänne pääsemistä, Zayn."
"Pakko myöntää, et kyllä mäki oon sua aika tuskasena ootellut."
"No, hyvä tietää, ettei mun känniavautumiset oikeesti pilannu kaikkee", Liam naurahtaa hieman vaivaantuneena, kun he irrottautuvat toisistaan.
"Hei, et viittis enää miettii sitä, noita sattuu kaikille. Nyt mä keitän kahvit ja me vaihetaan kuulumiset, okei?"
Liam nyökkää alentuvasti hymyillen ja Zayn lähtee johdattamaan häntä keittiöön.
"Istu vaan alas", Zayn pyytää vetäessään Liamille tuolin keittiönpöydän alta. Suotuaan miehelle vielä lempeän hymyn, hän siirtyy kahvinkeittoon. Saatuaan purut ja vedet niille tarkoitettuihin lokeroihin, Zayn kaivaa astiakaapista molemmille kupit ja asettaa ne pöydälle.
"Käytätkö sä maitoo tai kermaa?"
"Maitoo."
"Joo, okei."
Mies ottaa kevytmaitopurkin jääkaapista ja laskee sen pöydälle, lasisen sokerikulhon viereen. Pian kahvi on valunut, joten hän kaataa höyryävää nestettä kuppeihin, jättäen maitovarat molemmille.
Nyt he istuvat vastakkain ja Zayn katselee hymyillen Liamia, joka kaataa parhaillaan keskittyneesti maitoa kahviinsa. Näky on kieltämättä hellyyttävä ja juuri se vakava, keskittynyt katse kruunaa kaiken.
