Ephedia: Kerro kuka olen

Luku 4: Ephedia

Lasi helähti rikki. Koko luokka käänsi salamana päänsä kohti ikkunaa vain nähdäkseen valtavan limaisen lonkeron kurkottavan ikkunasta sisään. Piti ihan hieraista silmiäni. Mitä helvettiä täällä oikein tapahtuu? Ihmiset alkoivat kirkua. Ainoat, jotka näyttivät rauhallisilta olivat luokkamme uudet tulokkaat. Tipautin itseni nopeasti lattialle kyykkyyn, jotta olisin pöydän takana suojassa. Joku yritti avata luokan ovea päästäkseen karkuun. Silloin vieressäni seissyt Talia mumisi jotain outoa ja hänen kädestään lennähti valtava sininen kristalli, joka kahlitsi oven avajaan sisäänsä. Suuni loksahti apposen auki. Talia ei lopettanut siihen vaan hän ja Auriana heittelivät kristalleita menemään niin kauan, kunnes kaikki luokassa olleet, minua lukuunottamatta, olivat vangittuina niiden sisään. Olin aivan shokissa. Nuo loitsut ja taikavoimat, joita heillä oli... ne olivat kuin suoraan painajaisistani! Olinko vain nukahtanut vai tapahtuiko tämä oikeasti? Olin kuin seuraavassa painajaisessa, joka olisi jatkoa viimeöiselle. Olivatko Talia ja Auriana pahiksia? Yrittivätkö he vangita kaikki ihmiset? Olivatko he tuon limaisen lonkerohirviön puolella? 

Yhtäkkiä mietteeni keskeytti Aurianan ääni.

"Hei tuolla on vielä yksi!" Hän huudahti ja osoitti minua. Nyt tuli kiire. En voisi mitenkään väistää Talian kristalliansaa. Hän kohotti kätensä minua kohti. En enää tiedä mikä puolustusreaktio minussa meni päälle. Jos en ollutkaan hullu ja laulamisvoimani olivatkin totta, niin nyt olisi sitten viimeinen mahdollisuus. Vedin syvään henkeä ja kun Talian kädesä valtava sininen kristalli lähti minua kohti, kajautin kauhkoistani voimakkaimman nuotin, jonka olin ikinä laulanut. Näin silmäluomieni välistä kuinka violetti valo loi eteeni valtavan kokoisen kristallisen kilven, joka hajotti Talian kristallin, sen iskeytyessä sen keskelle. Hetkessä myös kilpeni alkoi loistaa ja katosi. Avasin silmäni nyt kokonaan ja katsoin Taliaa suoraan silmiin. En ollutkaan hullu. En hitto vie ollutkaan hullu! Tai sitten olin vain vielä enemmän sekaisin...

"Sä...sä olet ephedialainen", Talia sanoi hämmästyneenä. Niin että olin mikä?

"Häh?" Kuiskasin aidosti hämmästyneenä. Mikä ihmeen ephedialainen? Se kuulosti joltain pieneltä Afrikan maalta, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Auriana ja Talia vaihtoivat katseita. Sen enempää he eivät ehtineet kummastella, sillä yhtäkkiä valtava lonkeri pyyhkäisi aivan päidemme päältä.

"Tuu Talia!" Auriana huudahti. Tytöt juoksivat alas ikkunan eteen. Jäin tyrmistyneenä katsomaan kuinka tytöt huusivat erilaisia loitsuja ääneen ja jokainen loitsu loi erilaisen kristallin. Tytöillä oli myös jonkinlaiset taikasauvat. Heidän iskiessään sauvat yhteen syntyi valtavan voimakas taika, joka pyyhki hirviön mennessään ja se muuttui pelkäksi värikkääksi tuhkaksi. Pelottavinta oli se, että jokainen loitsu, jonka he sanoivat kuulostivat siltä samalta mystiseltä kieleltä, jota unissani käytettiin. 

Olin kuin jäätynyt paikalleni. En saanut sanaa suustani, eikä yksikään ruumiinosani suostunut liikkumaan. Olinko oikeasti tullut hulluksi? Auriana ja Talia heittivät ylävitoset ja sen jälkeen kävelivät takaisin luokseni. 

"Joten kuka sä oot? Mistä valtakunnasta oot kotoisin?" Auriana kysyi ja katsoi minua epäilevänä. En vastannut mitään. Kuulosti siltä, että minun olisi pitänyt tietää paljon enemmän itsestäni kuin oikeasti tiesin.

"Mä oon Talia, Sirixen prinsessa. Ja Auriana on Voltan prinsessa. kuka sä oot ja mistä oot kotoisin?" Talia jatkoi tenttausta. En saanut sanaa suustani. Sirix ja Volta? Ihan outoja nimiä minulle. Enkä voinut luottaa uneenikaan. Vai voisinko? Olisinko ihan hullu? Toisaalta, eiköhän tämä kaikki ollut jo valmiiksi ihan hullua.

"Tuota... en oo ihan varma, mutta luulisin että oon Philomena, Ehpedian prinsessa?" Vastasin empien. Olin nähnyt painajaisen linnasta ja kuningattaresta tarpeeksi monta kertaa muistaakseni, millä nimellä hän minua unessa kutsui. Tyttöjen silmät laajenivat hämmästyksestä. Yhtäkkiä molemmat polvistuivat maahan ikään kuin kumartaakseen minulle. Olin aivan ymmälläni.

"Teidän korkeutenne. Suokaa anteeksi tietämättömyytemme", Talia sanoi pää painettuna maata kohti. Tämä oli niin absurdia, että minua alkoi melkein naurattaa. Miksi nämä mahtavat loitsijat, jotka juuri päihittivät valtavan hirviön kumarsivat minulle, jonka ainut taikavoima oli laulaminen? Tässä ei ollut mitään järkeä.

"Tota... miksi te kumarratte mulle? Ettekö tekin ole prinsessoja?" Kysyin ymmälläni. Tytöt nostivat katseensa ja katsoivat toisiaan kummissaan. Sitten he nousivat seisomaan ja kävelivät luokseni.

"Olet varmaan menettänyt muistisi. Saattaa olla Graymorin tai kuningattaren tekosia", Talia totesi ja katsoi minua piinaavasti silmiin.

"Todista, että olet yliprinsessa Philomena", hän sanoi. Yliprinsessa? Olinko puhunut läpiä päähäni? Ehkä uneni eivät olletkaan totta. Jos vain kuvittelin olevani jokin prinsessa taikamaailmasta. Jos olinkin vain tavallinen ihminen.

"Tuota...en mä osaa. En muista yhtäkään loitsua tai mitään", mutisin ja yritin kuulostaa asiantuntijalta loitsuissa, vaikka olin oikeasti kuin puulla päähän lyöty ja aivan kujalla kaikesta, mitä oli juuri tapahtunut. Talia ja Auriana katsoivat minua sen näköisinä, että he eivät uskoneet. Meinasin jo luovuttaa, kunnes muistin jotain.

"Tai odota. On mulla nämä", sanoin ja liu'utin sormellani hiukseni korvani taakse, näyttääkseni tytöille korvakoruni, jotka minulla oli yllä siinä unessa, jossa pakenin linnasta. Kiitin kaikki maailman jumalia siitä, että päätin laittaa juuri ne tänään korviini. Talia tunki naamansa muutaman sentin päähän ikään kuin tarkastaakseen niiden aitouden. Sitten hän peruutti Aurianan luo ja kuiskasi hänelle jotain. Minua alkoi hiukan ahdistaa. Nuo kaksi olivat ainoita, jotka voisivat auttaa minua. Jos he eivät uskoisi minua, en tiedä mitä tulisin tekemään.

"Okei uskotaan. Mutta sä olet vissiin ihan pihalla kaikesta, vai miten on?" Auriana kysyi ja huokasin helpotuksesta.

"Joo niin taidan olla", vastasin ja hymyilin hiukan kiusallisesti.

"Vapautetaan nää tyypit ja sitten sä tuut meidän mukaan yhteen paikkaan", Talia sanoi. Tytöt lausuivat samaan aikaan loitsun ja yhtäkkiä kaikki kristallit ympärillämme hajosivat. Ihmiset vapautuivat ja näyttivät hyvin hämmästyneiltä.

"Tunti loppui!" Auriana huikkasi ja Talia nappasi minut kyynerpääotteella mukaan, kun me kolme kiisimme ovesta ulos käytävään.

"Tervetuloa taikakirjastoon! Täältä löytyy epätäydellinen kokoelma pelastettuja Ephedian loitsukirjoja, taistelukenttiä treenaamiseen, suihkulähteitä tunnelman luomiseen ja sohvia rentoutumiseen!" Auriana huudahti ja hyppäsi naama edellä suurimman sohvan päälle makaamaan. Minun suustani karkasi naurahdus, mutta Talia vain huokaisi syvään ja jatkoi matkaansa kirjahyllylle. Ilmeisesti Talia oli se kaksikon tiukkis. Istahdin Aurianan viereen sohvalle hiukan arasti. Hän hymyili minulle leveästi ja rentoiduin vähän. Talia nappasi hyllystä kirjan, jonka hän laski lattialle ja sitten avasi sen. Kirjasta heijastui hieno hologrammi sen yläpuolelle ja katsoin sitä ihastellen. Se näytti upealta. 

"Tässä on Ephedia", Talia sanoi, kun hologrammiin ilmeistyi kuva violettien ja sinisten pilvien peittämästä planeetasta. Henkäisin ihastuksesta. Planeetta oli kaunis.

"Sitä hallitsi mahtavin kunigassuku maailman historiassa. Sen suvun jäsenien voimille veti vertoja vain luoja itse. He hallitsivat kansaansa lempeydellä ja viisaudella", Talia jatkoi.

"Hei tää alkaa kuulostaa joltain tylsältä historiantunnilta Talia!" Auriana huokaisi.

"Koita nyt vaan kestää", Talia sanoi Aurianalle hiukan napakasti ja jatkoi.

"Kuitenkin eräs keksi keinon kukistaa kuninkaan ja kuningattaren vallan. Se oli velho Graymor. Graymor murtautui joukkoineen palatsiin keskellä yötä ja onnistui varastamaan kuningatteren kruunun, joka on Ephedian voimakkain taikaesine. Hän hajotti sen osiin, jottei kukaan voisi enää käyttää sitä häntä vastaan. Sitten hän vangitsi kuningasperheen tyrmään ja valtasi jokaisen Ephedian valtakunnan yksi kerrallaan. Vain harvat selvisivät. Ne jotka ehtivät pakoon massamurhaa, teleporttasivat itsensä tänne maahan suojaan. Koko kansa luuli, että toivo olisi menetetty. Kukaan ei nimittäin tiennyt selvisikö kuningasperheen viisivuotias tytär, Ephedian ainut kruununperillinen, yliprinsessa Philomena, turvaan maahan vai surmasiko Graymor hänet, sillä hän olisi ainut, joka pystyisi enää kukistamaan Graymorin hirmuvallan", Talia sanoi pitkään pötköön ja minun oli vaikea käsitellä kuulemaani. Minä olisin kaukaisen valtakunnan kruununprinsessa? Ja minäkö muka olisin ainoa, joka voisi enää pelastaa sen?