istuin yön kiipeilytelineessä
kun en vaan saanut sua mielestä
makasin yön hiekalla
kun ilman sua en osannut nukkua
ympärillä metsässä pimeä
jolle en halua antaa valtaa
sä sanoit joskus ettei tarvis pelätä
pelko on vaan harhaa
hiekka rapisi mun kenkien alla
kun tanssin hiekkalaatikon reunalla
tuulen suhinassa kuulin askeleita
ja vedin kuulokkeet päähän ettei pelota
minä suojelen sinua kaikelta
suljin katulampun kajon
pois mun maailmasta
keskityin tähtiin korkealla
vaikka niin paljon kauniimpia
on tähdet sun kasvoilla
täällä yöpuistossa
mietin miten mun ajatuksista
oot tehnyt itselles kodin
ja vaik sydän nimellisesti kylkiluiden alla
taisit viedä sen
mun unien mukana
välillä ilman sua on kylmä
ootan kiipeilytelineessä
yöpuistossa
ja haluun et muistat
et turuntien toisella puolella
on toinen uneton
jolle oot auringon värit ja tähdet taivaalla
YOU ARE READING
Suoraan yöpöydän laatikosta
PoetryMulla on sellainen sinikantinen runovihko, jonne puran pieniä ja suuria elämän ilonaiheita ja murheita ja muuten vain sotkuisia ajatuksiani. Useimmiten tietysti öisin. Lopulta päätin jakaa niitä myös täällä, sillä seinäni alkoivat täyttyä muistilapu...
