Suoraan yöpöydän laatikosta

~ikävä~

miten ootkin mulle

kaikki mitä ikinä uskalsin tarvita

enemmän, kuin ikinä osasin unelmoida

rakas oot mun pieni ihme

kun nyt katson ulos ikkunasta

katsotko jossain samaa kuuta

siellä jossain ulottumattomissa

vaikka sen puiden taakse taisin kadottaa

ainakin oot saman taivaan alla

en elä sitä kuuluisaa kaksoiselämää

kun joskus tuntuu etten eletyksi saa tätä yhtäkään

niin lauloi juicekin

mut mulla on koti siellä

missä painan pääni sun rintaan

ja lämmön alla kuulen sun sydämen

illan viimeisiä busseja

kun en tahtonut irrottaa susta otetta

kuski on aina se sama

tunnelma täällä kuin horroksessa

ja jo valmiiksi kaipaan sua

tää huppari tuoksuu vielä sulta

kun itku puristaa kurkkua

se ehkä antaa mulle turvaa

kun ei nää kotikaupungin valotkaan

tunnu kodilta ilman sinua

miten edes kaikki maailman rakkauskirjat

ei valmistaneet mua tähän

että olisi joku joka tuntuu niin oikealta

jonka luota lähteminen niin väärältä

sä ehkä naurahtaisit, sanoisit että

kulta, sä oot kuin koiranpentu

kun lähdet, se luulee ettet palaa ikinä

nauran mukana, mut salaa ajattelen

että oot ihan oikeassa

oon kasvanut tarviimaan sua

niin et se on mulle edelleen uutta

miten tyhjältä voi ees tuntua

sänky aamulla ilman sinua

vaikka tyyny vielä tuoksuu oikealta

rakas vaikka ikävä on kurja tunne

niin kyllä me pärjätään

mä lupaan pitää täällä musta huolta

kunhan palaat mun luokse

pidä säkin huolta susta

niin turuntien toisessa päässä

mä lasken taas tunteja

ja me tästäkin viikosta selvitään