Kauhutarinoita

Pelottavia tositarinoita, 666 sanaa

Keskustelupalstoilta, ystäviltä ja tutuilta kerättyjä tarinoita.

"Olin kävelemässä kotiin pimeällä kadulla iltavuorosta, kun näin ison miehen seuraavan tiukasti pienikokoisen naisen vanavedessä. Ymmärsin, että naista pelotti, hän kun yritti kiirehtiä askeliaan. Miehellä oli selvästi pahat mielessään, ja minun täytyi ajatella salamannopeasti, mitä tekisin. Olen itsekin pienikokoinen nainen, joten en olisi voinut mennä väliin. Sen sijaan, pimeys antoi minulle mahdollisuuden esittää ketä vaan ja minkä ikäistä vaan ja niinpä karjaisin yhtäkkiä naiselle: "Täälläkö sinä oikein kuljet, ja tähän aikaan vieläpä? Nyt tulet heti tänne äidin luokse ja lähdetään yhdessä kotiin!"

"Ystävättärelläni on lemmikkikäärme, jota hän kohtelee kuin vauvaansa. Kerran hän kertoi alkaneensa jopa nukkua sen kanssa. Äkkiä käärme lopetti syömisen. Ystävätär tietysti huolestui ja monen päivän syömättömyyden jälkeen vei käärmeen eläinlääkäriin. Lääkärin mukaan eläin oli tyytyväinen uuteen nukkumisjärjestelyyn ja oli alkanut paastota. "Miksi?" ihmetteli ystävätär. Lääkärin vastaus oli selkeä. Käärme oli ollut aikeissa syödä omistajansa."

"Äitini oli siivoaja 80-luvulla Australiassa. Kerran vanha nainen soitti hänelle, ja pyysi häntä siivoamaan hänen ison talonsa hänen ollessa poissa. Äitiäni hieman hirvitti, sillä talo oli todella kaukana kaikista muista asutuksista. Hän kuitenkin suostui, koska nainen tarjosi puhelimessa isoa palkkaa. Äitini ajoi talolle, ja alkoi siivota. Hänelle oli luvattu, että kukaan ei tulisi taloon, mutta yhtäkkiä hän kuuli takaoven käyvän. Äitini jähmettyi aloilleen, ja seisoi hievahtamatta useamman minuutin ajan. Kun mitään ei tapahtunut, tunnollinen äitini hiippaili ainoaan makuuhuoneeseen, jota hän ei vielä ollut siivonnut.  Hän näki jo ovelta, että sänky oli mustavalkoisten kuvien peitossa. Kun hän käveli lähemmäs sänkyä, hän huomasi järkytyksekseen, että kaikki kuvat oli otettu hänestä kaukaa ja ikkunoiden läpi, yleensä hänen siivotessaan taloja. Äitini lopetti siivoamisen - ja myös siivoajantyöt kokonaan siihen paikkaan."

"Istuin bussissa matkalla kotiin iltavuorosta. Minulla oli korvissani kuulokkeet, mutta en kuunnellut musiikkia. Sen takia aloinkin kiinnittää huomiota, kun ymmärsin takanani istuvien nuorten miesten puhuvan minusta. Pojat puhuivat espanjaa, mutta se on äitipuoleni äidinkieli, joten ymmärsin kaiken. Ihoni nousi kananlihalle, sillä ymmärsin heidän tietävän, millä pysäkillä jään pois ja mitä reittiä kävelen normaalisti kotiin. He myös puhuivat avoimesti, että aikovat raiskata minut. Menin paniikkiin, mutta en uskaltanut näyttää sitä heille. Tekstasin äidilleni, että minua pelottaa ja että hänen pitää tulla hakemaan minut bussipysäkiltä. Hän oli kuitenkin jo nukkumassa. Laskin minuutteja, kohta olisi vuorossa minun pysäkkini. Soitin äidilleni, hän ei vastannut. Soitin kotipuhelimeemme, ja äitini onneksi heräsi ja kömpi vastaamaan. Sanoin äidilleni mahdollisimmin tavallisella äänensävyllä: "Saitko viestini äiti?" Kun äiti sanoi, ettei ole lukenut viestejään, koska on nukkunut, totesin pinnistetyn iloisena, että äidin pitäisi katsoa viesti heti: "Lähetin sinulle kuvan yksistä housuista, jotka haluaisin tilata, ja haluaisin aivan ehdottomasti kuulla sinun mielipiteesi niistä NYT HETI." Äitini ymmärsi vihjeen, ja luki viestini heti puhelun loputtua. Hän tuli hakemaan minut pysäkiltä ja pelastuin."

"Joka ilta vuosien ajan äitini sammutettua television ja valot ja mentyä nukkumaan, kuulin keittiöstämme miehen ja naisen kuiskailua. En ikinä uskaltanut sanoa äidille asiasta, sillä pelkäsin, ettei hän uskoisi minua. Vuosia myöhemmin, kun olimme jo muuttaneet talosta pois, sanoin äidille asiasta. Hän katsoi minuun järkyttyneenä, ja sanoi kuulleensa saman."

"Olin veljeni luona kyläilemässä ja nukuin hänen pienen tyttärensä kanssa. Kolmelta yöllä huoneessa ollut televisio meni yhtäkkiä päälle ja ruudulla näkyi pelkkää lumisadetta. Minä säikähdin, mutta ääneen herännyt veljentyttöni ei; hän juoksi suoraan television luokse ja sammutti sen. Kun kysyin häneltä, eikö hän pelästynyt, hän totesi ainoastaan; "En, ne laittavat sen joka yö päälle juuri tähän aikaan", ja nukahti uudelleen."

"Naapurissani asui sympaattinen vanha mies, joka hoiti usein puutarhaansa. Juttelin hänen kanssaan lähes päivittäin. Eräs päivä olin jälleen menossa ulos, ja tervehdin miestä. Hän ei kuitenkaan vastannut mitään, ja ajattelin, että ehkä hän ei vain kuullut. Seuraavana päivänä näin talon ajotiellä muuttoauton ja miehiä, jotka kantoivat tavaroita talosta ulos. Menin kysymään, mitä oli meneillään ja minulle kerrottiin, että talossa asuva pappa oli kuollut viikkoa aikaisemmin."

"Halusin nauhoittaa pienen lapseni naurua puhelimeeni. Minulla oli tapana pomputtaa lasta polvellani ja laskea hänelle numeroita. Tämä sai hänet aina nauramaan. Nauhoitin naurua juuri tuolla keinolla ollessamme kahdestaan kotona. Kun kuuntelin nauhoitusta myöhemmin, kuulin, kuinka minä laskin yhdestä kolmeen lapseni nauraessa. Olin jo lopettamassa kuuntelemista, kun kuulin rauhallisen miehen äänen sanovan numeron neljä."