Kauhutarinoita

Mörkö sängyn alla

Sänkyni alla on mörkö!", Emma huudahti peloissaan ja heittäytyi sängyssä makaavien, hämmentyneiden vanhempiensa väliin. Hänen äitinsä kietoi kätensä hellästi tytön ympärille samalla kun isä vakuutti, ettei mörkökä ole olemassakaan. Emma kuitenkin aneli, että isä kävisi tarkistamassa hänen huoneensa. Isä myöntyi, nousi ylös ja käveli käytävään.

Äiti ja Emma kuuntelivat, kuinka isän askeleet liikkuivat Emman huoneeseen. Äkkiä kuului kova kolahdus, jota seurasi hiljaisuus. Äiti nousi ylös kiiruhtaen katsomaan mitä oli tapahtunut, Emma puolestaan jäi yksin pimeään huoneeseen odottamaan. Emma kuunteli äidin askelia, kun tämä asteli tyttärensä huoneeseensa päin. Toinen kolahdus, jota seurasi jälleen hiljaisuus.

Emma keräsi rohkeutensa, kapusi ylös ja hiippaili käytävään. Hän tallusyeli hitaasti kohti huonettaan lattian naristessa tasaisesti hänen jalkojensa painosta. Emma kummastui huomatessaan , että hänen huoneensa ovi oli suljettu. Hän kurotti verkkaisesti kurkistamaan aivaimenreiästä ja näki äitinsä pyyhkimässä lattiaa ja isänsä nojaamassa hänen sänkyynsä päin. Emma  avasi oven hitaasti. Hänen äitinsä hyppäsi välittömästi ylös ja piilotti kätensä selkänsä taakse.

"Anteeksi," äiti sanoi hellästi. "Isäsi kompastui johonkin leluisi ja repäisi kaatuessaan patjasi kankaan rikki. Hän yrittää saada sen ommeltua  takaisin kiinni ja minä vain siistin paikkoja." Isä sai kankaan korjattua ja käveli Emman luokse. "Mitäpä jos nukkuisit tämän yön meidän vieressämme tyttö?" Isä sanoi samalla, kun nosti Emma syliinsä. Sinä yönä Emma nukahti nopeasti vanhempiensa turvaan.

Seuraavana päivänä Emma tajusi, että hänen vanhempansa käyttäytyivät epätavallisesti. He passittivat Emman nukkumaan heti iltapalan jälkeen pysyen vaiti. Emma huomasi myös mennessään sänkyynsä, että se tuntui todella muhkuraiselta. Hän mietti, olikohan isä sittenkään ommellut kangasta kiinni oikein. Emma nousi ja tassutteli paljasjaloin vanhempiensa huoneen ovelle, joka oli yllättäen lukossa. Vaikka Emma koputteli hennosti oveen, kukaan ei tullut sitä avaamaan. Hän antoi periksi ja palasi takaisin vuoteeseensa lopulta nukahtaen.

Aamulla Emma kysyi vanhemmiltaan sängystä ja lukitusta ovesta. Isä sivuutti kysymyksen ja sanoi ankarasti, että Emma oli liian vanha pelkäämään mörköjä. Isä myös kertoi, että he tulisivat vastaisuudessa laittamaan huoneen oven yöksi lukkoon, kunnes Emma ei enää pelkäisi satuolentoja.

Seuraavana yönä Emma ei saanut unta. Maatessaan peiton alla Emma haistoi oudon hajun, vaikka ilmastointi puhalsi täydellä teholla huoneeseen.

Emma pyysi vanhempiaan tarkistamaan sänkynsä seuraavana aamuna, mutta he vain totesivat, etteivät he haistaneet mitään. Rangaistuksena valehtelemisesta isä lukitsi Emman omaan huoneeseensa. Aika kului hitaasti ja Emmalla alkoi olla jo nälkä. Inhottavamman tilanteesta teki sängystä leijaileva haju, jonka lämmin iaurinko oli saanut voimistumaan.

Emma päätti lopulta löytää itse hajun aiheuttajan. Hän otti laatikostaan sakset ja leikkasi paksun patjan kankaan auki. Hänen eteensä tuli hyytävä näky; Emma alkoi huutamaan nähdessään patjan pumpulitäytteiden seassa hänen vanhempiensa mädäntyvät ruumiit.

Oveen koputettiin.

"Emma? Oletko kunnossa?" Hänen äitinsä ääni sanoi. Isän ääni jatkoi; "Muista Emma, sängyn alla ei ole mörköjä tai hirviöitä."