Rakkaus: ei koskaan helppoa

Luku 6. Hirnyrkkejä ja paljastuksia

"James", Lily sanoi alitajuntaisesti. Hän ei tiennyt miksi juuri tuo nimi oli tullut hänelle ensimmäisenä päähän. Tai tiesi, mutta ei halunnut myöntää sitä.

"Prinsessa Ruusunen on herännyt", Roxy sanoi huvittuneesti. "Sinä pelästytit meidät, tai kaikki muut paitsi Siriuksen, joka on näyttänyt parhaaksi näytellä roskapönttöä, mutta hänkin oli huolissaan."

"Missä minä olen?" Lily kysyi tokkurassa ja nousi ylemmäs sängyllä. Hetkinen, miksi hän oli sängyllä?
"Neiti Evansin täytyy levätä, voitte tulla myöhemmin takaisin", nuori nainen tuli sanomaan. "Sinä olit käydä lähellä kuolemaa." Lily katsoi naisen nimikylttiin: Marie Wood, apulaisparantaja.

"Minä haluan ensin tietää mitä tapahtui", Lily väitti vastaan, kun parantaja ajoi kelmit, Aidenin, Roxyn ja Lucaksen pois.
"Sinä saat hyvin pian tietää, nyt sinun pitää levätä, minä haen sinulle kipulääkkeitä", Marie sanoi ja lähti jättäen Lilyn yksin huoneeseen.

Lily tunsi kätensä osuvan johonkin. Hänen kaapunsa taskussa oli pieni opus. Hirnyrkit ja niiden tuhoaminen. Lily oli varma, että ei ollut laittanut kirjaa taskuunsa tai edes nähnyt sitä koskaan.

Opuksen välissä oli vaaleanpunainen muistilappu ja Lily taitteli sen auki.

Älä päästä tätä kirjaa vääriin käsiin!  Sivuilla on tietoa, jotka auttavat sinua tuhoamaan Pimeyden lordin. Katso keneen luotat.

R. Musta

Marie tuli takaisin lääkkeen kanssa ja Lily piilotti nopeasti kirjan ja lapun peiton alle piiloon.

"Juo tämä ja sen jälkeen joku ystävistäsi tulee selittämään sinulle mitä tapahtui", nuori parantaja sanoi ja ojensi kupin, jossa lillui oksennuksen näköistä juomaa. Lilyn piti koota kaikki tahdonvoimansa, jotta onnistui nielemään litkun alas kurkusta.

***

Parantaja kutsui Jamesin huoneeseen kertomaan Lilylle mitä oli tapahtunut. Kukaan ei ollut viitsinyt mainita hänelle, että James ei kuulunut Lilyn lempi-ihmisiin. Nyt sillä ei kuitenkaan ollut väliä, sillä Lily oli niin innokas kuulemaan tarinan ja James yhä todella huolestunut hänestä. Hän oli ollut valmis hyppäämään tähtitornista alas, kun Dumbledore oli tullut kertomaan Lilyn loukkaantumisesta kalpea Aiden kannoillaan.

"No mitä tapahtui?" Lily kysyi kärsimättömästi Jamesin istuttua sängynpäätyyn.

"Aiden löysi sinut verisenä ulkoa ja lähti heti kertomaan Dumbledorelle. Sinut lähetettiin suoraan tänne eikä kukaan ollut varma selviäisitkö. Dumbledore ei vielä tiedä kuka tai sinun kimppuun hyökkäsi", James selitti nopeasti toivoen, että Lily sai jotain selvää hänen puheestaan eikä kuullut kaikkia niitä piilotettuja tunteita, jotka sanojen takana olivat.

"Rodolphus Lestrange", Lily sanoi saaden Jamesin äimistymään.

"Mitä?"

"Lestrange hyökkäsi minun kimppuuni", Lily selvensi ja katsoi Jamesia kuin tämä olisi muuttunut napatanssia tanssivaksi kurpitsaksi.

"Okei, minä kerron Dumbledorelle. Mutta miksi sinä muuten sanoit minun nimeni, kun heräsit en tiedä mistä?" James kysyi, sillä se asia oli vaivannut häntä. Hän oli vain jättänyt sen taka-alalle ollessaan niin huolissaan Lilyn terveydentilasta.

"Minä...", Lily aloitti. "Minä pidän sinusta James. Itse asiassa olen pitänyt jo vuoden, mutta, kun kaikki luulee, että..."

James vaiensi hänen selityksensä suutelemalla ja onnekseen Lily vastasi suudelmaan. Jamesista tuntui, että hän leijui seitsemännessa taivaassa. Tai jopa kymmenennessä. Hän olisi antanut suudelman syventyä ellei joku olisi keskeyttänyt heitä.

"Nuorta rakkautta on ihana seurata, mutta neiti Evansin pitäisi yhä levätä", Marie sanoi nipakasti, mutta hänen silmistään näkyi, ettei hän ollut vihainen vaan enemmänkin onnellinen heidän puolestaan.

"Totta kai", James ja Lily sanoivat yhteen ääneen ja vilkaisivat toisiaan yrittäen olla räjähtämättä nauruun.

//Uusi luku nyt, enemmän tai vähemmän pitkästä, aikaa