Rakkaus: ei koskaan helppoa

Luku 1. Pakit taas

Oli syyskuun ensimmäinen päivä. Päivä, jolloin Lily Evans pääsisi eroon sisarestaan, mutta joutuisi taas kestämään vuoden James Potteria. Ylimielistä pösilöä, jota Lily ei voinut sietää. Aluksi sille oli ollut aivan muut syyt: James ja hänen ystävänsä Sirius Musta, Peter Piskuilan ja Remus Lupin olivat kiusanneet hänen entistä parasta ystäväänsä Severus Kalkarosta. Heistä kuitenkin Sirius ja James kiusasivat eniten. Nykyään Lily vihasi Jamesia, koska poika ahdisteli häntä jatkuvilla treffipyynnöillään eikä suostunut kirjaimellisesti uskomaan, ettei Lilyä kiinnostanut pätkän vertaa.

Lilyn ei olisi pitänyt uhrata ajatustakaan Jamesille, mutta se kävi koko ajan vaikeammaksi. Hän oli saanut sinä kesänä kymmenen kirjettä Jamesilta, jotka kaikki olivat sisältäneet kukkakimpun ja rakkauden julistuksen. Lily oli heittänyt kukkakimput ulos ikkunasta, mutta lopettanut äitinsä alkaessa kysellä, mistä ne olivat peräisin.

"Lily, tule aamupalalle! Sinun pitää olla voimissasi, tänäänhän alkaa uusi vuosi Tylypahkassa!" äiti huusi.
Lily vilkaisi kelloa ja pelästyi kellon näyttäessä jo puoli kymmentä. Aika oli joko kulunut nopeasti tai sitten Lily oli nukkunut tavallista pidempään.

***

Jamesin mietteet olivat hiukan erilaiset. Hän oli koko kesäloman odottanut koulun alkua. Ei, sillä, että hän tykkäisi opiskella, sen hän jätti mieluusti Kuutamon eli Remuksen huoleksi. Hän odotti, että pääsisi jatkamaan keppostelua ja ennen kaikkea hän odotti tapaavansa Lilyn, tosirakkauden kohteensa.
"Sarvihaara, ajattelitko tulla syömään ennen joulua vai jatkatko sitä katon tuijottamista?" Sirius kysyi ilmestyessään Jamesin huoneen ovelle. "Tai, ei siitä mitään, jos olet kiinnostunut tuosta katosta."
"Älä huoli, ainoa henkilö, joka elämääni mahtuu on Lily", James sanoi ja nousi istuma-asentoon sängyltä.
"Minut on syrjäytetty", Sirius sanoi muka loukkaantuneena. "Mutta siitä ruuasta?"
"Joo, minä tulen", James sanoi ja kiiruhti keittiöön nopeasti.

***

Asemalaituri ei ollut muuttunut yhtään niiden muutaman kuukauden aikana, jotka Lily oli viettänyt jästimaailmassa ilman taikaa. Tylypahkan pikajunasta tuprusi sakeaa savua. Laiturilla ei ollut aivan vielä kovin ruuhkaista, sillä Lily oli tullut reilusti aiemmin kuin olisi tarvinnut. Parempi aikaisessa kuin myöhäisessä.
"Pärjääthän sinä nyt varmasti, kulta", rouva Evans kysyi.
"Äiti, minä olen 16-vuotias, en 5-vuotias", Lily sanoi hiukan turhautuneena.
"Käyttäydyt kyllä välillä niin, luonnonoikku", Petunia sanoi häijysti, jolloin rouva Evans katsoi tytärtään toruvasti. Lily puristi hampaita yhteen, jottei kiroaisi Petuniaa, jollain sievällä manauksella. Lilyä harmitti, että Petunia kohteli häntä, sillä tavalla: joskus ikuisuuksia sitten he olivat olleet ystäviä, mutta sitten taikuuden tuleminen Lilyn elämään oli pilannut sen.
"No, heippa", Lily sanoi ja kiirehti kohti junaa. Hänen vanhempansa huutelivat hänelle neuvoja perään, mutta Lily hädin tuskin kuunteli. Nyt hän voisi olla taas oma itsensä. Tai siis, jos Jamesin kiroamiselta ehtisi.

***

James ei ollut koskaan aikaisessa. Ei koskaan: poika taisi olla itseasiassa ehkä jopa hieman ylpeä siitä. Nytkin hän ja muut Kelmit hyppäsivät junaan vasta muutamaa minuuttia aiemmin ennen kuin juna alkoi taas puksuttaa eteenpäin.
"Eikö me koskaan voitaisi nousta mukaan hieman aiemmin?" Remus valitti.
"Älä viitsi olla ilonpilaaja, Kuutamo", Sirius sanoi. "Sinä kuulostat ihan Evansilta."
"Mitä Lilystä?" James kysyi herättyään haavemietteistään. Mietteistä, jossa Lily ja hän olisivat yhdessä, he menisivät onnellisesti naimisiin ja...
"Ei mitään", Sirius sanoi kiireesti. "Etsitään tyhjä vaunu-osasto."

Kävi ilmi, että ehkä välillä tosiaan kannattaisi nousta aiemmin junaan. Melkein kaikki vaunu-osastot olivat täynnä.
"No, ainahan on Ruikulin osasto", James sanoi inhoavasti. Pohjimmaista syytä sille miksi James vihasi niin kovasti Kalkarosta ei ollut, mutta suurin osa uskoi sen johtuneen ainakin osaksi Lilysta. Jamesin tapoihin kuului olla mustasukkainen pienistäkin asioista.
"Äh - mennään nyt vain jonnekin istumaan", Sirius sanoi ja alkoi vilkuilla oliko läheisissä osastoissa hyvännäköisiä tyttöjä.

***

"Hei, Lily!" Lilyn paras kaveri Roxy Miller huudahti, kun vihdoin löysi vaunu-osaston, johon Lily oli asettunut. Roxyn perässä seurasi Lilyn toinen kaveri Aiden Falcon.
"Oliko hyvä loma?" Aiden kysyi, kun hän ja Roxy olivat istuutuneet Lilyä vastapäätä.
"Ei erikoisemmin. Petunia oli ainakin entisellään", Lily sanoi happamasti.
"Minä ihmettelen yhä mikset sinä ole jo kironnut häntä sinun tempperamenttisi tuntien", Aiden sanoi samalla, kun yritti estää kissaansa karkaamasta.
"No, en minä ole voinut, kun muuten minut erotettaisiin", Lily sanoi. Hänen oli pakko silti myöntää itsellensä, että ei siltikään varmaan kiroaisi Petuniaa. Ainakaan tahallaan. Yhtä kaikki Petunia oli kuitenkin hänen siskonsa ja tuli aina olemaan.
"Entä Potter? Onko hän ahdistellut sinua?" Roxy kysyi. Vaikka Roxy ja Aiden tiesivät, että Lily ei tykännyt puhua Jamesista, he puhuivat hänestä silti jatkuvasti.
"Jep, ja koko ajan pahenee", Lily vastasi ja irvisti.
"Tarkoitit kai, paranee", kuului tuttu ääni. Ääni, josta ei voinut erehtyä. James Potter.

***

"Häipykää", Roxy sanoi, mutta Jamesille se ei tullut mieleenkään.
"Vastahan me tulimme. Muuten Lily, lähdetkö kanssasi Tylyahoon, kun seuraava vierailukerta on?" James sanoi ja vilkaisi Lilyyn toiveikkaana. Tyttö oli kaunistunut kesäloman aikana. Ei, sillä, että Lily olisi ennen ollut jotenkin ruma. Hän oli kaunein nainen, jonka James oli koskaan tavannut.
"En ja se on Evans teidän kaltaisillenne ääliöille", Lily sanoi hetkeäkään empimättä.
"Entä jos kumminkin?" James kysyi. Hänhän ei hevillä luovuttaisi, mutta häneltä alkoi loppua ideat, miten saisi Lilyn rakastumaan itseensä.
"Ei, Potter", Lily sanoi kylmästi. "Ja voisitteko nyt jättää meidät rauhaan?"
"Mitä vain sinun vuoksesi, kulta", James sanoi hiukan harmissaan. Ei hän ollut kuvitellut tämän aivan näin menevän.
"Enkä ole kultasi", Lily sanoi vihaisesti ja paiskautti vaunu-osaston oven kiinni. James jäi tuijottamaan ovea murheellisesti. Eikö Lily koskaan lämpenisi hänelle?