Rakkaus: ei koskaan helppoa

Luku 2. Uusi poika

Tylypahkan pikajuna pysähtyi naristen asemalaiturille ja junasta alkoi virrata innokkaita oppilaita.

"Aiden, tule sieltä kuolaamasta poikien perään!" Roxy huusi Aidenin jäätyä jälkeen hänestä ja Lilystä.

"En minä kuolannut...", Aiden vastusteli, vaikka samaan aikaan hänen silmiinsä ilmestyi unelmoiva ilme. Lilyä se yksinomaan huvitti. Hänen ystävänsä kuvitteli yhä löytävänsä jonakin päivänä unelmien prinssin. Roxy pyöräytti silmiään ja ohjasi tytöt vaunuihin.

"Mitä luulette, kuinka monesti McGarmiwa aikoo raivota tänä vuonna kelmeille?" Roxy kysyi. "Olisi kiva välillä itsekin olla se, joka saa jälki-istuntoa, mutta eihän meidän pikku enkelimme sitä sallisi." Lily tiesi ilman kysymistä, että Roxy tarkoitti häntä. Hän oli aina ollut heistä se joka piti kolmikon kaidalla tiellä.

"Okei, keksitään jotain, mutta ei mitään radikaalia. En halua päätyä samanlaiseksi ääliöksi kuin kelmit", Lily huokaisi. Aidenin ja Roxyn ilmeet olivat kyllä näkemisen arvoiset.

***

"Kenet sinä aiot iskeä ensimmäisenä tänä vuonna, Anturajalka?" Remus kysyi naisrintamalla loistavalta pojalta.

"Eleanor Underwood, 7. luokkalainen korpinkynsi", Sirius aivan kuin asia olisi itsestäänselvyys. Toisaalta tytöt olivat aina olleet Siriukselle itsestäänselvyys. Peter avasi suunsa kuin sanoakseen jotakin, mutta sulki sen tullessa toisiin aatoksiin.

"Ooh, Antarujalka on vaikeuttanut tehtäviään, Underwoodilla on kuulemma aivot", James liittyi mukaan keskusteluun. Remus ei viitsinyt mainita, että suurin osa tytöistä oli ihastuneita Siriukseen ja myös Jamesin pää oli kanan höyheniä mitä Lilyyn tulee, eikä hänellä ollut oikeutta arvostella tyttöjen älykkyysosamäärää.

"Tylypahka!" Peter huudahti linnan näkyessä vaunujen ikkunasta.

"Matohäntä, se pysyy joka vuosi samanlaisena samanlaisena, ei siitä tarvitse järjestää show'ta", Sirius sanoi kärsivästi ja Remus loi toruvan katseen häneen.

***

Tytöt istuivat Suuressa salissa mahdollisimman kauas kelmeistä. Jos he olisivat olleet liian lähellä heitä, James olisi päätynyt sairaalasiipeen, Aiden olisi kuolannut lammikon ja Roxy olisi täräyttänyt jotakuta lautasella. Lautasen ovat hyviä aseta loppujen lopuksi, kuten Roxy oli saanut muutama vuosi sitten huomata.

"Tylypahkaan tulee tänä vuonna uusi oppilas seitsemännelle luokalle. Herra Windsor, istuisitteko jakkaralle", Dumbledore sanoi ja 17-vuotias poika istui jakkaralle. Roxy kuuli monien tyttöjen ympärillään huokaisevan kaihoisasti ja Roxy tiesi Sirius Mustan suurimman vastustajan tulleen Tylypahkaan.

"Varmasti vain joku uusi naistennaurattaja", Roxy kuiskasi Lilylle pojan väläyttäessä hurmaushymynsä. Lily nyökkäsi ja piti Aidenin leuasta kiinni, jottei se tipahtaisi lattialle. Viimeiseksi ennen kuin hattu tipahti Windsorin silmille, hän näki pojan tuijottavan ahnaasti Lilyä. Hänen teki mieli varoittaa Lilyä ja sitä kautta poikaa, joka saattaisi hyvin pian joutua Jamesin kirouksen uhriksi.

***

"ROHKELIKKO!" lajitteluhattu huusi ja Windsor käveli varmoin askelin muiden seitsemäsluokkalaisten poikien luokse ja myös Aiden näki saman kuin Roxy. Poika tuijotti turhankin kiinteästi Lilyä. Hänen ystävällään oli ongelma, josta Aiden ei olisi pahastunut. Lily tuntui olevan hyvännäköisten poikien magneetti.

"Olenko minä vainoharhainen vai tuijottaako Windsor sinua, Lils?" Aiden kysyi lapoessaan ruokaa lautaselleen. Lily vilkaisi poikien suuntaan, mutta käänsi päänsä nopeasti Jamesin väläyttäessä hänellä flirttailevan hymyn ja kohautti olkapäitään.

"Kukapa pojista tietäisi?"