Varkaan perillinen

I. Huppumiehen Pelastus

Olin lähtenyt kotoa aamulla ja päälleni olin pukenut valkoisen t-paidan, mustasinisen koristeellisen ylisuuren hupparin ja mustat reisitasku housut. Ranteisiin olin laittanut rannenauhat ja kellon.
Maantie ruskeat hiukseni olivat hieman silmieni edessä kun käveleskelin New yorkin kaduilla puhelintani samalla näpläten.
Olin menossa tapaamaan kavereitani, sillä kotona en jaksanut olla kuuntelemassa äidin paasauksia.
Äitini paasasi varsinkin koulun käynneistäni, kun mikään koulu ei oikein ollut sopiva perus koulun jälkeen.
Olin varmaan käynyt jo useamman ammatti koulun jättäen ne aina kuitenkin kesken, sillä niistä mikään ei ollut tuntunut hyvältä.
Joten olin päättänyt hetken aikaa pitää välivuotta tai jotain sellaista vastaavaa, jotta selviäisi mitä oikeasti haluaisin tehdä.
Ehkä jotain työkokeiluja pitäisi miettiä, mutta vielä en jaksanut miettiä edes asiaa.
Olin tullut suojatielle ja ylitin tien mennen sitten koripallo kentälle, missä muutama kaveri pelasi koripalloa.
"Moro, sä saavuit vihdoin" Jeremy vastasi seisoskellen penkkien luona ja tervehdimme nyrkkiä iskien yhteen.
"Joo, vähän kesti kun sai kuunnella äidin paasauksia" vastasin huokaisten.
"aivan" Jeremy nyökkäili.
"Äidille kun ei taho kelvata se etten käy koulua tai ole töissä" vastasin.
"Joo, ne äidit tiedetään" Jeremy vastasi.
Siinä sitten hengailtiin jengissä.
Yhtäkkiä joku ränsistyneen näköinen ukko ilmestyi koripallo kentällä henkihievärissä.
"apua, auttakaa!" ukko huusi juosten meidän sekaan piiloon ja hänen perässään ilmestyi huppupäässä oleva tyyppi.
"Mitä sä haluat?" Jeremy kysyi kuin suojellakseen ränsistynyttä ukkoa.
"haluan vain saada sen kulahtaneen ukon, en muuta" mies vastasi matalalla salaperäisellä äänellä.
"ilmeisesti mies ei halua mukaasi, joten jätä hänet rauhaan" Jeremy vastasi hieman vihaisena.
"En voi" huppumies vastasi.
Minä katselin kummissani siinä tilannetta, kun ränsistynyt mies otti hatkat kun huomio oli muilla muualla.
"Sinä päästit hänet pakoon" huppupäinen mies huomasi miehen karanneen tiehensä ja oli hieman vihainen siitä.
Huppumies oli lähdössä, mutta Jeremy päätti hyökätä tämän kimppuun.
Huppumies oli kuitenkin nopeampi ja iski Jeremyn kanveesiin pelkällä nyrkki iskulla.
"Olisi parempi jos pysyisit vain poissa tieltä, minulla on töitä" huppumies vastasi ja katosi sitten nopeasti katujen synkille kujille.
Seurasin tarkasti huppumiestä jotenkin lumoutuneena sen liikkeistä, vaikka se kaverini tyrmäsikin helposti maahan.
Menin katsomaan miten Jeremy voi ja autoin hänet ylös.
"Mikä kusipäinen mulkero, olisit tullut auttamaan" Jeremy vastasi nojaten olkapäätäni vasten hetken aikaa, kunnes hän alkoi pysyä pystyssä omin jaloin.
"sori, jäin tuijottamaan tyypin liikkeitä... Hän oli yllättävän taitava" vastasin vilkaisten Jeremyä joka hitaasti tepsutteli istumaan penkille ja sytyttäen tupakin.
"Hiiteen sen taidot" Jeremy kiroili.
"lyöt sitä jos näet sen joskus" Jeremy lisäsi vielä.
"Joooo" vastasin epävarmana jääden miettimään sitä ränsistynyttä ukkoa, että mitähän se oli mahtanut tehdä huppumiehelle vai oliko niillä jotain muuta kinaa.
Loppu päivän sainkin kuunnella Jeremyn valituksia ja kiroiluja, mutta kyllä hän siitä jossain vaiheessa rauhoittui.

Illemmalla olin päättänyt lähteä kotia päin, kunnes yhdellä kujalla kuulin jotain ääniä.
"psst... Psst" kuulin jonkun supisevan, mutta mitään ei näkynyt.
"Haloo?" kysyin katsellen kujalle.
Kukaan ei vastannut vielä mitään, mutta joku tumma hahmo liikkui syvemmälle kujaa ja näytti odottavan minun tulevan hänen peräänsä.
Vaistoni sanoivat, että älä seuraa... Pysy poissa.
Uteliaisuus kuitenkin vei voiton ja lähdin hiljaa kävelemään synkälle kujalle. Koitin kuitenkin olla valppaana, jos joku hyökkäisi...
En kuitenkaan tiennyt, olinko tarpeeksi nopea pakenemaan.
Tumma hahmo kuitenkin jatkoi johdatteluani, enkä tiennyt minne hän johdattaisi minut.
"Minne sinä oikein viet minua?" kysyin siinä ääneen, kun matka oli melko mutkikas ja kieltämättä tuntui pitkältä.
Tumma hahmo edessä päin kulkien ei vastannut mitään ja se piti turva etäisyyttä varmaan siltä varalta etten näkisi häntä.
Jonkun hälytys kellot olisi varmasti jo soineet, mutta minä en aikonut perääntyä.
Olin ehkä hieman aina ollut outo ja kaidan tien kulkija, joka meinasi aina horjua pahoille teille, vaikka yritin kyllä myös pysyä valoisalla tiellä.
Jokin kuitenkin kiehtoi tässä kujien elämässä.
Pian tämä mystinen hahmo pysähtyi, mutta pysyi silti pimeyden suojissa.
"Mitä nyt? Missä olemme?" päästin suustani kysymyksiä.
Yhtäkkiä kuului joku metallinen ääni ja terä esine häikäisi nopeasti valossa.
Peräännyin pari askelta, kunnes samassa tämä outo hahmo teki hyökkäyksen minua kohden.
Väistin kuitenkin nopeasti sivulle ja käännyin hyökkääjään.
"Mikä sulla on ongelmana?" sanoin vihaisesti, mutta tyyppi ei sanonut mitään vaan teki uuden hyökkäyksen. Väistin jälleen ja sain napattua käsiini puukepin, kun samassa tumma hahmo teki nopeamman hyökkäyksen terä aseella iskien.
Minä kuitenkin torjuin sen iskemällä kaksin käsin kepillä, joka tosiaan torjui iskun.
Terä ase oli tarttunut keppiin ja olimme vastakkain.
Tällä tummalla tyypillä oli naamio naamalla, joten en päässyt näkemään kasvoja.
Tumma hahmo puski minut seinään päin ja hän vetäisi minulta kepin pois ja kohotti terä aseensa.
"Tämä on loppusi" tyyppi sanoi äreällä äänellä.
Äijä oli iskemässä minua päin, kun yhtäkkiä joku välähti niin nopeasti, että se sai tyypin lentämään pois minun kimpustani.
"Kuka siellä?" tyyppi kääntyi kysymään, kunnes katolla seisoi se huppupää joka oli yrittänyt hyökätä sen raihnaisen ukon kimppuun.
"Jätä poika rauhaan" huppumies vastasi vihaisesti, mutta hänen äänessään oli rauhallisuutta joka toisaalta miellytti korviini.
"entä jos en jätä?" tumma tyyppi sanoi ja katsoin häntä ja sitten huppumiestä.
"sitten minun on hoideltava sinut" huppumies vastasi tullen nopeasti kuin aave katolta ja ennen kuin se tumma tyyppi ehti ajatella asiaa, huppumies oli jo kurkussa kiinni tässä tummassa tyypissä.
"täytyykö minun kysyä asiaa uudelleen? Jätätkö pojan rauhaan?" huppumies kysyi uudelleen pitäen ranteesta esillä olevaa tikaria tyypin kurkulla.
Tämä tumma tyyppi pelästyi oikein kunnolla.
"Mi-mi- minä jätän" tyyppi vastasi änkyttäen ja hetken odotuksen ajan huppumies päästi irti ja tumma tyyppi pakeni minkä pääsi.
Sen jälkeen tyyppi oli poissa ja huppumies kääntyi katsomaan minua.
"oletko kunnossa?" hän kysyi rauhallisella ja lempeällä äänellä.
"joo" vastasin kuitenkin lyhyesti katsoen vain tätä miestä.
"mikä hätänä?" mies kysyi.
"öö... Ei mikään, ihmettelen vain... Toimintaasi" vastasin muutama lause kerralla.
"mitä tarkoitat?" mies kysyi.
"siellä koripallo kentällä jahtasit sitä raihnaista ukkoa" aloitin kertomaan.
"Aaa~ se. Se vain esitti olevansa uhri, mutta olin juuri saanut selvitettyä hänen henkilöllisyytensä, joten hän päätti paeta" mies kertoi.
"mutta sitten ystäväsi? Hän kerkesi tulla tielleni" huppumies jatkoi.
Siinä kun hän kertoi katselin tarkasti hänen vaatetustaan, se oli jotenkin sankarillisen näköinen.
Oli olkainvöitä ja vyötärövöitä, joissa roikkui monenlaista asetta. Hänellä oli alla valkoinen pusero, jossa oli iso kaulus aukko ja jotkut nahkaliivit yllä. Niiden päällä oli valkoinen viittamainen liivi lisänä, jossa oli tämä huppu mitä mies piti päässään.
Kasvon piirteet oli vahvat ja hieman parran sänkeä oli, mutta pahemmin en oikein erottanut kasvoja hupun alta.
"Joo... Ystäväni luuli että teet jotain köyhälle miehelle" vastasin.
"pääsetkö turvallisesti kotiin nyt?" mies kysyi.
"enköhän minä... Mutta saanko kysyä jotain?" sanoin kysyvänä.
"kysy pois" mies vastasi.
"kuka olet?" kysyin suoraan muukalaismieheltä.
Huppumies hymähti huvittuneen kuuloisena ja katsoi minua syvään silmiin.
"Minut tunnetaan nimellä Odinor" Huppumies vastasi ja hän liikkui aavemaisin liikkein katolle yhtäkkiä.
"Näkemisiin poika" huppumies sanoi ja pian hänkin oli poissa.
Jäin tuijottamaan katolle miettien hänen nimeä.
"Kukakohan hän on?" puhuin yksikseni ja pian päätin jatkaa matkaan lähtien pois sieltä.
~pitää selvittää joltain tutulta kuka Odinor oikeasti on~ ajattelin mielessäni kun kävelin sen pitkän matkan takaisin sinne mistä olin lähtenytkin.
Olin päässyt kuitenkin viimein kotiin.
"Olen kotona!" huutelin äidille, mutta vastausta ei kuitenkaan kuulunut.
Menin katsomaan keittiöön ja siellä oli paperin palanen pöydällä.
Lapussa luki:

"Rakas Tennessee
Uunissa on ruoka, lähdin käymään naapurissa.
Tulen pian takaisin

Terveisin äiti"

Jahas, äiti mennyt taas juoruilemaan huokaisin mielessäni ja vilkaisin uuniin mitä ruokaa äiti oli tehnyt.
Uunivokkia lihamurekkeella ja kattilassa perunaa.
Olin ottanut haarukan ja nappasin uunista pienen palan lihamurekkeesta suuhuni.
Se oli hyvää, mutten jaksanut vaivautua sen enempää ruokaa ottamaan.
Päätin siirtyä huoneeseeni ja otin puhelimeni esiin alkaen soittaa Jakelle.
Parin tuuttauksen jälkeen Jake vastasi.
"iltoja, mitäs sulle?" Jake kysyi.
"ei tässä kummempia, entä sulle?" vastasin.
"perheen kanssa kävin syömässä ja sen sellaista... Mutta sinulla ei kyllä kuulumiset sen erikoisemmin innosta. Tiedän että sinulla on joku syy siihen, joten anna tulla" Jake vastasi ja hän oli oikeassa.
"no joo, sä tunnet minut jo hyvin" naurahdin.
"Tiedätkö mitään sellaisesta nimestä kuin Odinor?" jatkoin kysyen Jakelta.
"Odinor? Hmm... Odotas niin katsotaan" Jake aloitti ja alkoi kuulua jotain näpytyksiä.
Odottelin hetken aikaa kunnes Jake alkoi puhua taas.
"Tietojen perusteella Odinor on kuuluisa rikollinen, jota poliisit ovat jo vuosia halunneet saada kiinni. Odinorin koko suku on maineikasta rikos perhettä ja tällä hetkellä tunnetaan tulokkaana Clay Odinor, joka on toiminut jo monta vuotta rikollisena" Jake kertoi.
"vai niin... Kiitos avusta Jake" kiitin häntä tietojen saannista.
"Joo, eipä mitään." Jake vastasi.
"näkyillään" sanoin vielä ja lopetimme puhelun.
Sen huppumiehen on pakko olla Clay. Se oli hänestä ehkä uutta, että mies on rikollinen vaikka se ei siltä aluksi niin vaikuttanutkaan.
Olisikohan parempi enää tavata tai nähdä koko tyyppiä, sillä hän oli rikollinen.
Tosin en kyllä tiedä miksi tapaisimme, mutta vahinkoja voi kyllä tapahtua.
Oli miten oli, ehkä parempi pysyä valppaana miehen puuhista.
"Tennessee, oletko kotona?!" kuului äidin huutelua huoneen ulkopuolelta.
"Joo" vastasin ja äiti avasi huoneeni oven.
"Joko sinä söit?" hän kysyi.
"en, mutta maistelin hieman" vastasin katsellen muualle.
"tule syömään nytten" äiti paasasi lähtien ja jättäen huoneeni oven auki.
Huokaisin lähtien hänen perässään keittiöön.
Äiti laittoi ruokaa lautaselle ojentaen sen minulle.
"sinun pitää muistaa edes syödä, kun et kerta kuuntele muitakaan minun neuvojani" Äiti paasasi.
Otin lautasen sanomatta mitään ja kävin pöytään istumaan aloittaen syömään.
Äiti taas kävi olohuoneeseen istumaan laittaen telkkaria päälle.
"Miten sinun päiväsi on mennyt?" äiti kyseli olohuoneesta.
"ihan perus kaverien kanssa hengailu" vastasin äidille.
"koska meinasit ajatella kouluja tai jotain työ juttuja, olisi hyvä jos keksisit jotain tekemistä" äiti alkoi ehdottelemaan.
"en nyt tiedä, pitää miettiä" vastasin epävarmana.
"Mitä muutes mun isä teki työkseen?" olin päättänyt yhtäkkiä kysyä, koska äiti ei oikeastaan koskaan juurikaan puhunut hänestä.
"hän oli bisnes mies, mutta älä yritä vaihtaa puheen aihetta... Puhuimme sinusta, emmekä hänestä" äiti vastasi hieman hermostuneesti.
"miksei isästä saisi puhua? En juuri tiedä mitään hänestä" aloin hieman kinata asiasta vastaan.
"isäsi jätti meidät kun olit syntynyt ja kerkesit kasvaa pieneksi pojaksi... Mutta niin on parempi. Ollaan pärjätty kauan kahdestaan, joten miksi hänestä pitää alkaa nyt puhumaan" äiti kinasi hieman itkuisen kuuloisena.
Hiljennyin ja aloin ajatella äitiä, sillä tämä oli varmasti hänelle raskasta ja minä en ollut tajunnut sitä.
Nousin pöydästä mennen äidin luo ja halaten häntä.
"anteeksi äiti että aloitin keskustelun hänestä" päätin hieman lohduttaa äitiäni.
"ei se sinun vikasi ole, tietenkin sinulla on oikeus tietää hänestä. Olethan sinä pian 18-vuotias" äiti vastasi halaten minua takaisin.
Äiti ei kuitenkaan sen kummemmin aloittanut kertomaan isästä, joten en viitsinyt vaivata häntä sillä enää.
Katsoimme kuitenkin yhdessä telkkaria ka herkuteltiin vähän sipseillä, kunnes pian ilta koitti.
Olin siirtynyt huoneeseeni ja jälleen ajatukseni täytti isä ja pian samassa myös aloin miettiä sitä huppumiestä. Jotenkin se vain tunkeutui mieleeni ja vaivasi mieltä.
Ehkä minun pitäisi yrittää etsiä se mies käsiini ja kysyä muutamaa asiaa, tosin Jeremy ei pitäisi siitä että olisin yhteydessä siihen.
Huppumieshän sai Jeremyn kanveesiin, joten se tekee asian selvittämisestä hankalaa.
Jotain kuitenkin ehkä oli keksittävä, kun vain tietäisi että mitä.
En kuitenkaan viitsinyt sen enempää vaivata päätäni, vaan kävin sänkyyn nukkumaan.