Guilty of love. /Dramione

"Otin Kirjan Nähdäkseni Dracon."

Oli kulunut jo viikko tanssiaisiin harjoittelusta. Olin paniikissa sotkenut jälleen askeleet. Draco yritti parhaansa mukaan auttaa minua niissä. Mutta sain aikaan vain riidan.

Kävelin kirjastoon tapaamaan Dracoa. Mielessäni oli vain kirjat ja Draco. En halunnut miettiä muuta. Kävelin kirjaston ovien eteen ja avasin ovet. Kävelin tuoleille missä tapasimme Dracon kanssa aina. Mutta nyt Dracoa ei näkynyt. Hän usein odotti minua hymyillen. Mutta nyt en nähnyt ketään. Kuulin Pansyn puhuvan Dracolle kiivaaseen sävyyn. Kävelin hyllyjen taakse kuuntelemaan. Vetäisin hyllystä kirjan jotta näkisin Dracon. Katsahdin Pansyyn joka huusi Dracolle. Yhtäkkiä näin kuinka Pansy painautui suudelmaan Dracon kanssa. En nähnyt mitä Draco teki mutta juoksin, juoksin kovempaa kuin koskaan olin juossut. Tiputin matkalla kirjoja, mutta en välittänyt. Juoksin vessalle päin. En halunnut nähdä hänen naamaa. Itkin peiliä päin hysteerisenä. Mikään ei voisi enään auttaa. Draco oli idiootti joka pilaa elämäni.

Siinä minä nyt istuin pää polvissa. Kyyneleeni olivat tahrineet paitani ja ripsivärini olivat levinneet poskilleni. Katselin hiljaa peiliä haltioitunein katsein. Tunsin voimaa joka puski sydämestäni. Minun olisi tehnyt mieli juosta Dracon syliin. Mutta minun teki mieli myös lyödä häntä kasvoihin. Voima pakotti minut satuttamaan rakastamaani poikaa. Pelästyin ääntä joka pakotti päähäni ajatuksia Dracon tappamisesta. Kävelin huojuen peilin eteen ja toistelin päässäni sanoja; "Ei hätää et ole sekoamassa. Et sinä halua satuttaa häntä. Rauhoitu Hermione hengitä syvään."

Kuuntelin edelleen päässäni mustaa aukkoa joka oli unohtanut Dracon pehmeän puolen. Toisteli hiljaa kieltoja itselleni. Ääni päässäni kiljui kun en tehnyt Dracon eteen liikettäkään. Vastustin vahvana, en halunnut olla heikko. Kuulin kuinka Draco kyseli vessan ulkopuolella ihmisiltä ovatko he nähneet minua. Poika juoksi käytävää ympäri askeleista päätellen. Ääni kiljui päässäni, en jaksanut vastustaa. Päätäni alkoi särkeä kovemmin kuin ensimmäisien kermakalja kokeilujen jälkeen aamulla. Kiljuin tuskissani, kehoni liikutti itse itseään. Kuulin Dracon huolestuneen äänen käytävällä puhuessaan Blaisen kanssa. Hän oli kuullut huutoni. Kävelin pakonomaisena ovea kohti. En saanut hallittua itseäni. Päänsärky koveni ja kiljuin kovempaa kuin koskaan aijemmin. Käteni tarttui puisen vanhan oven kahvaan kiljuessani. Ovi narahti auki ja astelin käytävälle. Näin Dracon, oman pienen Draconi itkemässä tyhjällä käytävällä seinän vieressä. Silmäkulmastani tulvi kyyneleitä. Tiesin pian tapahtuvan jotain mitä en halunnut. Näin blondin komean pojan kävelevän kohti minua. Hän näytti surulliselta. Poika käveli suoraan eteeni ja oli avaamassa suutaan. Yhtäkkiä tartuin sauvaani päänsäryn yltyessä. Kohotin sauvaani peläten. Kiljuin kivusta jonka jokainen liike aiheutti. Näin pojan surulliset kasvot. Hän käveli minua kohti, mutta jokin sai minun huuleni kuiskaamaan "Avada Kedavra". Suljin silmäni valojen välkkyessä. Kaaduin maahan kovan kivun saattelemana ja tunsin jalan selälläni.

*****

Heräsin kovalta patjalta sellistä. Ajattelin olevani Azkabanissa. Pelkäsin tappaneeni Dracon. Istuin maassa kyyneleet valuen, katselin sellin tummia seiniä. Yhtäkkiä ison huoneen ovet avautuivat ja sellini eteen käveli pitkä hiuksinen nainen. Hän naurahteli sekopäisesti kävellessään kaltereiteni vieressä. Tunnistin naisen Bellatrix Lestrangeksi, Dracon tädiksi. En voinut uskoa että hän olisi minut saanut tekemään näin. Olin hämmentynyt naisen olemuksesta joka huokui vain mielihyvää. Vaikka hän oli juuri tapattanut siskon lapsensa. Kiljuin naiselle loukkauksia sekä solvauksia mutta häntä ei kiinnostanut.

Sain suuni avattua ja kysyin, "Onko hän hengissä?"

Nainen nauroi ilkikurisesti ja vastasi, "On hän, en ikinä tapattaisi Cissyn poikaa. Sinut sen sijaan halusin nalkkiin kuullessani Dracon uudesta tyttöystävästä. En ymmärrä miten hän rakastui tuollaiseen kuraveriseen."

En jaksanut puolustautua. Istuin hiljaa patjan reunalla pyöritellen hiuksiani. Silmiini turposi kyyneleitä kun muistin Dracon tehneen samoin. Olin koukussa häneen, hän oli kuin huumetta jota tarvitsin elääkseni. Ikävöin häntä kovemmin kuin koskaan. Toivoin vain Harryn ja Ronin pelastavan minut ennen tanssiaisia. Mitä jos Draco tanssii Pansyn kanssa? Ei Hermione hän ei tanssisi Pansyn kanssa! Ääni kuitenkin varjosti loppu päivääni. Yöllä nukkuessani mietin vain pakoa ja Harryn uskallusta. Tuo uhkarohkea poika pelastaisi minut varmasti. Tai sitten sinä vain haluat uskoa niin. Ei ei ja ei pysy Hermione raiteilla. Kyllä hän sinut pelastaa. Ajattelin surullisena tanssiaisia ja mekkoani jonka äitini tulisi lähettämään. Hän ei ikinä saisi tietää tapahtumian kuoltuani tänne.

*****

Oli kulunut noin viikko arvioni mukaan sellissä. Pelkäsin viikon kuluvan liian nopeasti. Jos tänään olisi 11.12 tanssiaisiin olisi enään viikko. Odotin päivä päivältä toivottamammin pelastajia. Mutta heitä ei näkynyt. Ei edes feeniksin kiltaa. Draco tuskin edes pystyisi tänne tulla. Harrystä ei myöskään ollut kuulunut mitään. Olin luopunut toivosta. Vaivuin syvään uneen.

Kiitos jos luit ja jos pidit Paina ihmeessä votee ja kommentoi jotain kivaa <3.

Pahoittelut kun ei oo tullu vähään aikaan lukua. Mutta tässä nyt uusi luku <3.