Guilty of love. /Dramione

Tähtitorni

Kävelin yksin käytävällä, en jaksanut nähdä ketään. Mietin yksin Dracoa ja kaikkea paskaa. Olisinpa vain puhdasverinen kaunis luihuinen. Kaikki olisi hyvin. En halunnut vajota yksin suruun, halusin olla rakastamani pojan tukena. Pojan joka on satuttanut minua mutta rakastanut minua enemmän kuin kukaan koskaan. Pojat odottelisivat minua Verson tunnille. Muttei minua kiinnostanut. Olisin mielihyvin vain maannut sängyssä ja ajatellut. Jäätelö ja kirja kuulosti juuri hyvältä ajatukselta nyt. Ajattelin valehtelvani päänsärystä muttei se olisi hyvä vaihtoehto. Kokeet lähestyivät ja koulun käyntini oli ollut viime viikkoina surkeaa. Siispä päätin juosta ovista ulos tuulen tuiveratessa naamalleni.

***

Luokassa kiinnostukseni tipahti nollaan ja katselin luihuisia josta puuttui Draco. Pojat sähläsivät alruunojen kanssa jotain minun tuijottaessa Pansya. Tyttö vaikutti nukkuvan vaikka Verso aina välillä kopautti tätä kirjalla päähän. Mikähän häntä mahtoi väsyttää? Katselin välillä poikia jotka melkein kiljuivat minun nauraessa. He eivät kakkos luokasta lähtien olleet pitäneet alruunoista. Mieleeni pulpahti vain kakkosluokalta muisto kun Draco ärjyy alruunan purressa tätä sormeen. Nauran muistolle mutta keskityn nopeasti jälleen muistiinpanoihini. Silmäni painuivat kiinni minun taistellessa niitä vastaan.

Tunsin läimäytyksen niskassani ja nostin pääni nopeasti. Professori Verso seisoi vieressäni ankara ilme kasvoillaan. Päähäni särki ja nostin kynän käteen professorin tuijottaessa. Verso mutisi vain jotain kokeiden tärkeydestä ja minä jatkoin työtäni.

Vihdoin tunti päättyi juoksin poikien kanssa sisälle syömään. Otin lautaselleni kalan palasen ja perunan. Söin rauhassa nauraen pojille. Join kurpitsamehua ja katselin luihuisiin päin. Onnekseni näin Dracon nauramassa Seirenin kanssa. Onneni katosi kun muistin pojan sanat aijemmin. Kyyneleet kirposivat silmiini ja katseeni sumentui. Näin Ginnyn katseen ja pyyhin silmäni nopeasti. Nyt heilutin päätäni jotta hän ymmärtäisi pitää suunsa kiinni.

* * *

Katselin Seireniä joka nauroi poikaystäväni kanssa käytävällä. Olin onnellinen että he tulivat toimeen mutta jokin nipisti sydäntäni. Mitä jos hän jättää minut upean puoliverisen luihuisen takia?! Pyyhin ajatukseni nopeasti ja keskityin auttamaan Ronia läksyissä. Harry katseli Ginnyä hymyillen ja haroi hiuksiaan. Olin onnellinen ystävieni onnesta. Katselin ikkunasta ulos ja kuulin vihellyksiä. Käänsin nopeasti pääni ja näin Harryn sekä Ginnyn suutelevan keskellä vilkasta käytävää. Taputin ja kiljuin riemusta Dracon ja Seirenin selvästi huvittuessa. Ystävieni huulien irtauduttua kiljaisin ja hyppäsin heidän luokse ja halasi kumpaakin. Ron näytti vihaiselta ja keräsi tavaransa ja paiskasi kirjani ikkunalaudalle jossa olin juuri istunut. Katselin poikaa surullisesti tämän raivatessa tietä pois, Harryn hymähtäessä surullisesti. Katseeni kiinnittyi selvästi Seireniin joka juoksi Ronin luokse ja silitti tämän kättä, sekä taputti pojan selkään. Hämmästyin heidän läheisyyttään. Yhtäkkiä Harry kumminkin avasi suunsa pitkän hiljaisuuden jälkeen.

"Just, Ron aina ollu tollanen. Aina saamassa kohtauksia. En vaa voinu sille mitää Ginny!" Poika sanahti väsyneenä Ginnyn halatessa tätä ja kuiskatessa jotain tämän korvaan. Käännyin nopeasti ja jatkoin ikkunasta ulos katselua onnellisena. Tunsin Dracon katseeni selässäni enkä välittänyt. Välitin vain ja ainoastaan nyt kauniista ilmasta ja onnestani.

***

Juoksin makuusaleihimme ja ja kiljuin punapään vieressä tämän harjatessa hiuksiaan. "Sinä ja Harry vihdoin seurustelette!"
Tyttö hymyili ja nyökkäsi nopeasti jatkaessa hiustensa hipelöimistä. Minä taas kävelin peilini luokse ja nappasin kaapista pinkin topin ja harmaat shortsit. Katselin hiuksiani niiden pöhöttäessä minne sattuu. Miksei hiukseni vain voi olla suorat? Toisaalta näyttäisin aivan idiootilta niin.
Kävelin sängylleni ja nappasin kirjan käteeni ja aloitin lukemaan jotain rakkaus hömppä kirjaa jota Ginny minulle suositteli. Kirja osoittautui ihan mielenkiintoiseksi aiheesta huolimatta. Väkisinkin mieleeni joka sivulla ponnahti Draco ja tämän kauniit silmät ja tuuheat hiukset. Nopeasti silmäni painoivat jo varmasti kiloja joten sammutin valoni ja suljin silmäni.

"Äitiiii miksi teet minulle näin?"

Kylmä nainen ravistaa päätään ja katoaa pimeään huoneeseen. Tyttö juoksee ulos, hän juoksee kauas pois. Hän päätyy ison mustan kartanon ovelle koputtamaan. Oven avaa pitkä kaunis tyttö. Katselin tämän tuttua naamaa ja juoksin nopeasti pois. Poika saapuu ovelle ja katselee minua. Juoksen, juoksen niin kauan kuin jaksan.

***

Heräsin aivan hiestä märkänä ja nousin sängyltäni katsomaan kelloa. Kello oli vasta neljä mutten saanut enään unta. Järkytyin unestani ja päätin astella muotokuva aukosta ulos. Varoin hiljaa Voroa. Jos jäisin kiinni, pilaisin koulumenestykseni. Muttei onneksi näin käynyt vaan hiivin hiljaa tähtitornille. Istuin hiljaa kylmällä maalla ja katselin metsään. Metsä oli upea, se loisti värejään illan pimeydestä huolimatta. Tuuli tuiversi naamallani, se leikki hiuksillani ja muovasi kasvoilleni hymyn. Muistelin kaikkia niitä iltoja, päiviä, aamuja sekä hetkiä joita olin viettänyt rakastamani pojan kanssa. Pojan jota vihasin ja rakastin enemmän kuin mitään. Suru kuitenkin oli hiipinyt mieleeni muistaessani pojan vaikeudet ja surut. Kuinka niin nuorella voi olla niin paha olla?

Elämäni jästilässä eli "normaalissa maailmassa" oli ollut ihanaa, muttei yhtä ihanaa kuin Tylypahkassa. Täällä tunsin oloni onnellisemmaksi kuin missään maailman kolkassa. Jästit ovat ihania, he eivät tajua noidista eivätkä yliluonnollisesta mitään. Onnellisuuteni kasvoi jokaisella ajatuksellani nopeampaa kuin koskaan. Kunnes jälleen muistin isäni. Miten hän saattoi pelehtiä toisen naisen kanssa, saati Parkinsonien rouvan kanssa? Miten isä oli onnistunut pitämään kaiken salassa. Olin musertunut kuullessani vanhempieni erosta ja nyt vain istuin tässä onnellisena. On tämä maailma omituinen paikka. Hymähdin ajatuksilleni ja käänsin katseeni horisonttiin. Kuulin askelia portaista ja meinasin saada sydänkohtauksen kun tajusin että joku todella tuli ylös. Käänsin pääni hitaasti ympäri ja katsoin taakseni. Näkemäni oli jotain mitä en todellakaan olisi uskonut näkeväni.

"Rouva Malfoy?"

Kiitos paljon jos luit tänne asti <3. Lupailin yhden osan kommenteissa tälle päivälle uutta ja täs sitä ollaan. Kiitos paljon jo yli 200 lukukertaa 😭💕. En voi tarpeeksi kiittää teitä <3