Guilty of love. /Dramione

Kyyneleet Valuivat Poskiani Pitkin.

Tein läksyjä Rohkelikkotornin oleskeluhuoneessa, odotin Ginnyä että voisin kertoa kaiken.
Mutta ketään ei kuulunut, katselin takassa leimuavaa tulta hiljaa. Ajattelin kaikkea tapahtunutta, uin pilvilinnoissa.

Kunnes kuulin poikienmakuusalista ääniä, olin varma että Harry Tulee pyytämään läksyissä apua. Mutta ovesta kävelikin punahiuksinen tyttö hiukset sekaisin, vain pitkä Harryn paita päällään. Kiljahdin ilosta kun Ginny asteli väsyneenä huoneeseen, olihan kello jo yksi yöllä.

Mitä sinä täällä vielä teet?, Ginny kysyi väsyneellä äänellä.

Selitin läksyistä ja kokeista, mutta huomioni siirtyi Harryn paitaan. Ginny miksi päälläsi on Harryn paita ja tulet suoraan poikienmakuusalista? Kysyin ivallisella äänellä. Ginny empi ja selitti tilanteen nolostuneena. Aloin   kikattamaan Ginnylle ja hänen ja "Harryn salasuhteesta", vaikka luultavasti kaikki muut paitsi Ron olivat tajunneet sen.

Päätin mennä nukkumaan, kävelin makuusaliin hiljaa jotta Lavender ja Parvati eivät herää. Aloin pukemaan punaista rohkelikko toppia sekä harmaita pyjama housuja. Kiipesin sänkyyni ja levitin pehmeän peittoni päälleni. Olin rakastunut, olin siitä sata varma.

*****

Viikko oli kulunut minun ja Dracon suudelmasta. En edelleenkään voinut käsittää mitä oli tapahtunut. Oli alkamassa liemien kaksoistunti luihuisten kanssa, Harry sekä Ron inhosivat Liemitunteja. Kuljin heidän vierellään naureskellen Ronin vitseille, kunnes katseeni osui blondiin pitkään poikaan, en voinut olla tuijottamatta mutta pakotin katseeni takaisin lattiaan.

Kun saavuimme tyrmiin oli Kalkaros jo päättänyt tuntimme parit. Hän alkoi jakamaan pareja kolkolla äänellään. Hän aikoi jakaa luihuis ja rohkelikko parit.
Kalkaros aloitti: Patil, Zabini , Potter, Parkinson, Weasley, Bulstrode, Brown, Goyle, sekä Granger ja Malfoy.
Sydämmeni hypähti, en voinut uskoa että jouduin hänen parikseen en halunnut tehdä hänen kanssaan töitä. Malfoy mulkaisi minua vihaisesti, mulkaisin häntä takaisin.

Tänään teemme Lemmenjuomaa, Kalkaros selitti kylmällä äänellään. Olin kiljaista, ei ei en halunnut mitä jos haistaisin Ronin?! Olin niin varma että hän pitää minusta.

Lähdin kävelemään Malfoyn luokse, ei hän viitsinyt edes liikahtaa. Istahdin Malfoyn viereen ja hän vaikutti inhoavalta.

Eikö hänelle merkitse mitään se suudelma?!

Ajatukseni harhailivat Malfoysta Roniin ja takaisin. Malfoy yhtäkkiä avasi suunsa. Mitäs noin tarkkaan ajattelet saasta?
Hymähdin vain ja lähdin hakemaan tarvikkeita liemeen.
Katselin palattuani kirjaa, en halunnut nostaa päätäni ylös kirjasta. Tunsin kuinka Malfoyn katse poltti selässäni.

Malfoy vain haroi hiuksiaan ja minä keitin lientä, katsahdin Harryn suuntaan ja näin tämän riitevän Pansyn kanssa. Tirskahdin  nauruun Harryn potkiessa Pansyn kenkiä.

No mikäs noin naurattaa? Kysyi Draco virnistäen.
Katso Harryä ja Pansyä! Kuiskasin nopeasti naurun lomasta. Draco naurahti ja katsoi minun hiuksiani, tunsin punan leviävän kasvoilleni mutta en halunnut näyttää sitä.

Olimme vihdoin saaneet liemen valmiiksi.
Kalkaros aloitti kierroksensa meistä. Hmm lähes oikea oppinen, miltä se tuoksuu Malfoy?
Sain sätkyn, kysyykö hän oikeasti tuota. Malfoy kumartui kattilan ylle ja lausahti, ruusu, pergamentti, muste ja suklaa. Mietin hetken ketä se voisi tarkoittaa mutta en saanut mieleeni kuka se voisi olla.

Kalkaros käveli eteeni ja kysyi samaa minulta. Haistoin kattilassa olevaa lientä.
Omena, vahva hajuvesi, piparminttu sekä miesten suihkusaippua.

Ömm punainen omena, vahva hajuvesi, piparminttu sekä miesten suihkusaippua. Lausuin nopeasti. Kalkaros mumisi jotain hiljaa ja häipyi. Näin Ronin kasvoilla pettyneen ilmeen, tiesin että se ei tuoksunut Ronille, se tuoksui Dracolle.

*****

Juoksimme Suureensaliin lounaalle, enää ei olisi kuin yksi tunti. Otin lautaselleni riisiä sekä kanaa. Katsahdin Ginnyn joka oli räjähtämässä Ronille. Ilmeisesti jotain sisarus juttuja. Eihän minulla ollut sisaria niin en tiennyt. Katsahdin luihuisten pöytää, siellä hän istui koko komeudessaan. Olin sulamassa penkillenni kunnes näin jotain mikä alkoi pyörryttäämään, Pansy ja Draco pitivät käsistään kiinni. Olin purskahtamassa Itkuun, mutta Ginny tarttui kädestäni tajusin että hän oli huomannut. Halasin Ginnyä keskellä suurtasalia itkuisena, kyyneleeni valuivat Ginnyn kaavulle ja pojat tuijottivat minua.

Pojat avasivat yhteen aikaan suunsa mutta Harry kerkesi ensin, mikä on Hermy?
En vastannut mitään, halasin vain Ginnyä kovempaa kuin koskaan. Ginny selitti vain jotain naistenvaivoista mutta en kuunnellut. Olin kietoutunut Ginnyn ihanaan syleilyyn. En edelleenkään voi käsittää miten täydellinen ystävä Ginny oli.

*****

Minun oli vaikea keskittyä muodonmuutos tunnilla, olin ollut itkukurkussa lounaasta asti. Eikä Ron tai Harry enään kyseenalaistaneet sitä.

Aika mateli hitaasti enkä ollut varma kuinka kauan tuntia oli ollut. Suljin silmäni heikosti, tunsin Sydämmeni hajoavan kaikesta kivusta vuosien varrella. Nukahdin pulpetilleni enkä estänyt unen tuloa.
Kuulin kuinka Mc Garmiwa kuiskasi korvaani tunnin loputtua. Heräsin ja nostin pääni, yleensä tiukka nainen silitteli nyt päätäni  rauhallisesti ja kiltisti.

*****

Makasin sängylläni Ginny vieressäni, hän kyseli kuinka voin mutta en osannut sanoa mitään. Makasin siinä surullisempana kuin koskaan.
Ginny yritti tarjota minulle suklaasammakkoa mutten ottanut. Olin ollut pois koulusta jo viikon. Oli viikko kulunut tunnista jolloin Mc Garmiwa oli herättänyt minut.

Olin ollut pois koulusta "Pään säryn takia". Ginny huolehti minusta eikä kertonut kenellekään miksi olin oikeasti pois, ei edes pojille.
Olin onnellinen kuinka maailman paras tyttö auttoi minua. Mutta Sydämmeni oli edelleen palasina, se vuosi verta, kaikki vuosien kiusaamiset, surut, ongelmat purkaantuivat kerralla. Enkä päässyt ylös sängystäni.

***

Eräänä iltana päätin nousta sängystäni ja lähteä kirjastoon. Kävelin käytäviä pitkin hiljaa katse maassa. Näytin kamalalta, hiukseni olivat takkuiset, silmäni olivat punaiset, olin laihtunut sekä kylmentynyt.
Kävelin kirjastoa päin kunnes Malfoy työnsi minut seinää päin ja kuiskasi jotain korvaani mutten kuunnellut. Valahdin lattialle itkemään enkä jaksanut, yllätyksekseni Malfoy valahti viereeni istumaan hänenkin poskelleen ilmestyi kyynel. Istuimme monta minuuttia vain katsellen maahan kyynelehtien. Malfoy yhtäkkiä nosti päänsä, nostin omani perässä ja kuulin kuinka poika itki. Hän itki kaiken monien vuosien pahan pois aivan kuten minäkin.

Heii ja kiitti jos luit tän:). Tää luku oli kyl ehkä vähän tylsä väliluku mut ei voi mitään.
Jos pidit Paina votee ja kommentoi jotain kivaa <3