Minäkin rakastan sinua (drarry)

Ystävyyden loppu on uuden alku

Dracon nk*

Kun pääsimme suureen saliin etsin katseellani Harryä. Vihdoin kun sain hänet silmieni ulottuville niin aloin katsoa paikkaa luihuisten pöydästä mistä näkisin hänet koko ajan. Löysinkin sopivan paikan, mutta siinä istui jo joku. "Väisty" sanoin kylmänviileällä äänellä. Kun pääsin haluamalleni paikalle tiirailin koko ruokailun Harryä ja kumppaneita.
Pansy oli huomannut oudon käytökseni, sillä hän katsoi minua kulmat kurtussa suoraan silmiin. Ainakin sen minkä näki. En kiinnittänyt häneen erityisempää huomiota, sillä minulla oli nyt parempaa tekemistä. Näin miten se weasleyn tyllerö tölläsi Harrya... se häiritsi minua. Minun oli pakko pitää silmät koko ajan auki, että näkisin mitä tapahtuu seuraavaksi. Kyllähän se ipana oli Harrya joka vuosi katsellut, mutta jostain syystä juuri nyt se häiritsi minua.

Kaikki olivat jo hävinneet salista, mutta siellä minä istuin miettien potterin pojua. Päätin lähteä kävelylle ulos. Oppitunteihin olisi kuitenkin vielä aikaa ennen kuin ne alkaisivat.

Harryn nk*

Istahdan oleskeluhuoneen punaiselle sohvalle ja katselen takkatulta. Mietin kohtaamista dracon kanssa junassa. Olen niin ajatuksissani, että en huomannut jonkun saapuvan huoneeseen kunnes joku koskee hiuksiini. Hätkähdän aivan kunnolla, jolloin tyttö vähän hämmentyy. "Aa sori Ginny olin omissa ajatuksissani" vastaan huokaisten. En olisi nyt halunnut, että kukaan keskeyttäisi minua. Ginny on aivan punainen niin kuin aina. "Tulisitko käymään tuolla ulkona"? Ginny kysyy vaivaantuneena. Nyökkään ja lähdemme kohti rohkelikkojen tuvan ovea (taulua). Ron katselee vaivaantuneena portailta, kun lähdemme. Ulkona kävelemme vähän matkaa kunnes Ginny vetäisee minut penkille istumaan.

Dracon nk*

Istun puunoksalla niin kuin usein teen. Ja yhtäkkiä näen tyllerön ja Potterin tulevan penkeille istumaan. He ovat onneksi niin lähellä, että kuulen heidät. "Harry olen halunnut kertoa jo kauan........... m-mi-minä tykkään si-sinusta ja mietin että... Ginny aloittaa. Harry kuitenkin nousi seisomaan ja keskeytti hänet. "He-hei Ginny kuule.." Hän änkyttää. Tämä ei kuitenkaan pysäyttänyt Ginnyä. "TOIVOISIN ETTÄ MEISTÄ TULISI ENEMMÄN"! Hän huudahtaa nopeasti. Kasvoni kalpenevat, kun kuulen weasleyn tytön sanat. Olinhan minä aina tiennyt, että hän toljotti Harrya kuin mikäkin mokoma... mutta en silti osannut varautua tähän.
"Olen pahoillani Ginny, mutta en pidä sinusta silleen. Olethan sinä ihana ystävä, mutta en halua satuttaa sinua.. kun en pystyisi antamaan itsestäni kaikkea". Harry sanoo lempeästi, mutta suoraan. Ginny yrittää vääntää ymmärtäväistä hymyä. Yhtäkkiä hän kuitenkin huomaa kävelevänsä pois itku kurkussa. Harry huokaisee helpotuksesta ja istahtaa samaiselle penkille, josta oli juuri noussut.

Haluan jutella potterille, joten yritän tulla puusta kiipeämällä alas. On kuitenkin juuri yöllä satanut, joten liukastun. "Woäh" äännähdän kun jalkani liukuu pois altani. Harry kääntyy katsomaan ja näkee kun putoan selälleni maahan. Hän tulee heti auttamaan minut ylös. "Itse en kiipeäisi märkään puuhun". Harry hymähtää, mutta hänen ilmeensä muuttuu sen jälkeen huolestuneeksi ja jatkaa. "Ei kai sinuun sattunut? Tule autan sinut penkille". Hän jatkaa. "Ei minua nyt sentään tolleen tarvitse sääliä ihan kun en muka pärjäisi". Sanon vaikka oikeastaan pidin siitä, että häntä huolestutti miten minun kävi.
Harry katseli minua silmät suurina odottaen vastausta. Makasin penkillä. Harry istui penkin toisessa päässä jalat risti asennossa ja pääni sekä yläselkäni hänen jaloillaan. Nostin katseeni pääni yläpuolella olevaan naamaan. "Näytät ihan pöllöltä" tokaisen. Harry hymähtää ärtyneenä. "Empäs. Kysyin miten sinun kävi etkä edes vastannut"! Harry ärisee. Ihan hyvinhän minä oikeasti voin, sillä lehtiä oli maa täynnä joten minulla oli aika pehmeä lasku. Halusin kuitenkin leikkiä vähän hänen kustannuksellaan. Joten päätyin ryhtyä ✨ylidramaattiseksi✨ ihan huolella.
" aijjjaiaii". Heitin käteni otsalleni. "Minuun koskee. en saa kunnolla henkeä ja koko maisema pyörii silmissä".

Harryn nk*

Kyllähän hänestä nyt näki, että hän esitti. Kovalla vaivalla olin hänet penkille tuonut ja silti hän kehtasi leikkia kustannuksellani. Jostain syystä kuitenkin iloinen virne levisi naamalleni. Ihan kuin meillä olisi ihan hauskaakin. Vettä alkoi taas satamaan, mutta emme liikkuneet mihinkään. Dracokin oli lopettanut esityksensä ja nyt vain katsoimme toisiamme silmiin. Draco yhtäkkiä otti lasini ja pisti ne päähänsä. "Miksi en näe mitään nämähän ovat aivan surkeat". Hän inisi nenä kurtussa. "Hahah nyt tiedät kuinka huonosti minä nään ilman laseja". Vastaan hänelle.
"No jos sinä et kerran näe.. ja minäkään en näe. Niin sitten kumpaakaan ei haittaa". Hän ei ehtinyt jatkaa kun jo otti kädellä pääni takaa kiinni ja painoi huulemme vastakkain.

JATKOA VIHDOIN!!! En tiedä tapahtuko kaikki liian nopeasti? Ja onko tää just sopiva vai liian lyhyt tai pitkä pätkä. Toivottavasti tää nyt on hyvä. Vaikka näitä tulee aika hitaasti niin yritän tehdä tätä koko ajan jos vain näen että lukijoita ja kiinnostuneita on🥰❤️ tästä tulee todella pitkä joten ei ole loppumassa ainakaan vähään aikaan!