Minäkin rakastan sinua (drarry)

Vaikka en muista

Narsissan nk*

Katson kummissani Dracoa.
"Dra.... minä Harry?" Harry sanoo yrittäen saada toisen kättä takaisin, mutta toinen pomppaa sängyn toiselle puolelle seisomaan.
"Ta..ta..tai Severus.... mitä se tääl tekee..jo.. jos isä saa tietää!" Draco hätäilee.

"Draco kulta isä ei ole asunut meidän kanssa pitkään aikaan. Harry on sun poikaystävä ollut jo kauan." Sanon pojalleni.
"E..ei! E..eeeeentä... ASTORIA! niin entä hän! Missä hän on? Sitähän mä rakastan!" Draco sanoo hädissään yrittäen selvästi tajuta tilannetta.
"Sä erosit astoriasta kaksi vuotta sitten Draco." Sanon.

"Ei! Eieieiei mitä tää on! Joku hauska läppä vai koska jos tää on sulle joku vitun vitsi nii mä vittu!" Draco yrittää selittää, mutta samaan aikaan Harry juoksee huoneesta pihalle.

"Voi herranen aika Draco! Nyt menet Harryn perään onko selvä. Vaikka et muistaisi että olette yhdessä.. hän asuu täällä. Minä ja Severus ollaan yhdessä. Ja olemme adoptoineet Harryn ajat sitten!" Sanon käskevästi ja osoitan ovelle.
Draco pyöräyttää silmiä ja lähtee ovelle päin.

Dracon nk*

Etsin "harryä" joka paikasta tuloksetta... mutta sitten jotenkin löydän tämän vessan lattialta seinää vasten käpertyneenä.
"Miks sä itket?" Kysyn.
"Koska... koska sä et muista mua." Tämä itkee.
"Hhh...." huokaisen ja istun tämän viereen.

"Mä en yhtään muista, mitä meidän välillä on ollut. Se on totta. Mutta äiti ei ikinä valehtele joten jotain on täytynyt olla. Mä en edes tiedä susta mitään... muuta kun nyt sen et sun nimi on Harry... mut.. jostain syystä mulla tekee pahaa katsoa kun sä itket.. joten voisitko lopettaa." Sanon ja otan toisen haliin.
"Kai sä tykkäät haleista?" Kysyn.
Toinen nyökkää.

"Käydäänkö me samaa koulua." Kysyn.
Tämä nostaa vähän päätänsä että näen tämän naaman. Sitten hän nyökkää.
"Jaaaaa.... totaa.. mitäs koulua mä käyn.." sanon kiusallisena.
"Tyyylyypahkaaa?" Harry sanoo hitaasti nostaen samalla kulmakarvaansa.
"Okei?" Sanon outona.
"hei... siel on ne tuvat eks oo?" Kysyn.
"On?" Harry vastaa.
"Ollaanko me samassa vai eri?" Kysyn.
"Samassa nykyään." Harry sanoo.

"Siel on Pansy! Se tyttö eks ookki." Sanon.
Toinen nyökkää.
"Ja... Grabbe ja Goyle!" Sanon vähän inhottavasti.
Toinen nyökkää taas.
"Mutta.... miks mä en silti muista sua?" Sanon surullisena ja mietteliäänä.
Harryn silmät alkavat vetistyä mutta tämä nielee selvästi kyyneleet.
"Mä... oon pahoillani yritän muistaa... yritän todella..." Sanon hiljaa kunnes jään tuijottamaan tämän vihreitä silmiä.
"Draco? Kaikki okei?" Harry kysyy heiluttaen kättä silmieni edessä. Katseeni ei kuitenkaan herpaannu.

"Onko... onko sun silmät ollu aina noin lumoavat ja smaragdin vihreet?" Kysyn edelleen tämän silmiä katsoen.
"Ja... ja noi siteet! Mä.... mä laitoin ne? Mä laitoin......ne." Sanon outona.
"Niin laitoit." Harry sanoo jo vähän mieli kirkkaampana.
"Hmm.." sanon katsoen tätä eri puolilta, minkä päätä nyt saan käännettyä.
"Oli miten oli.. jos sä oot mun jätkä ollu nii on mul sentää ollu hyvä miesmaku ku oon jätkää hakenu." Sanon virnistäen.
Harry naurahtaa.
"Sulla on varmaan huone täällä?" Kysyn.
"Joo." Harry vastaa.
"Mennään sinne... on sekin parempi kuin tämä vessan saastanen lattia." Sanon ja repäisen Harryn mukaani.

"Tunsin mä sua nyt tai en.. niin sä oot hauska ja söpö.. joten en mä sua poiskaan työnnä." Sanon kävellen kolmanteen kerrokseen vetäen Harrya perässä.
"Näytit tietävän aika hyvin missä se huone on." Harry sanoo kun pääsemme huoneen ovelle.
"Totta muuten..." sanon katsellen ympärilleni.
Menemme huoneeseen sisään.

"Ei yhtä elegantti sisustusmaku kun mun huoneessa.. mut jotenki tää huone on ku sulle tehty." Sanon katsellen tavaroita ja seiniä. Harry menee sängylle istumaan.
"Oonks mä tossa?" Kysyn ottaen valokuvakehyksen käteen.
"Joo." Harry sanoo.
"Säki oot siinä.." Sanon.
"Se kuva otettiin siellä maatilakarnevaalissa. Sit siit vaa leikattii se tausta pois ja liimattiin valkoselle taustalle.

"Söpöä." Sanon virnistäen ja laitan valokuvan takaisin pöydälle.
"Harry kuule..." sanon, mutta kääntymättä tätä päin. Tutkailen vain joten rojuja.
"Mmmm" toinen vastaa.
"Voi olla... ettei muistot susta ikinä palaudu kai sä tiedät sen..." sanon.
"Nii..." toinen sanoo apeana.
"Mut... vaikka en muistais meidän edellisiä juttuja. Must tuntuu et mä oon rakastumassa suhun uudestaan." Sanon kääntyen nyt joku esine kädessä Harryä päin. Tämän silmät kiilsi.
"Niinkö?" Tämä kysyy.
"Niin.. mietin et jos sä... haluisit alkaa mun poikaystäväks?......... uudestaan.... hehe.." sanon laittaen nyt esineen takaisin hyllylle.
Samaan aikaan tunnen miten joku juoksee ja halaa mua takaapäin. Käännyn poikaa päin ja otan tämän halaukseen. Sitten suutelen tätä otsalle.
"Todellakin haluan!" Harry vastaa.
Hymähdän iloisesti ja nostan tämän syliini ja suutelen tätä.

"Voidaamme lakkaa sun kynnet?" Harry kysyy kun pääsemme suudelmasta.
"Mit..miks?" Naurahdan.
"Ne on hienot!" Toinen sanoo nyrpistäen nenäänsä.
"Okei okei tehdään niin." Sanon laskien toisen alas. Tämä juoksee huoneeseeni ja menen istumaan hänen kirjoituspöydän penkille.
Vähän ajan päästä hän tulee takaisin.
"Onks mun huonees ollu kynsilakkaa?" Kysyn.
"Juups." Toinen sanoo iloisena.
"Anna käsi tänne." Tämä sanoo kun istuu syliini koska penkkejä oli vain yksi.
Laitan käteni pöydälle ja toinen lakkaa ne mustalla lakalla.
Tämän jälkeen menimme alakertaan.

"Nohh..." Äiti kysyy.
"vaik en muista Harryä ja mitä meille ennen on ollu niin oon jo nyt rakastunu tähä penikkaa uudestaan. Joten... päätin et ollaa taas yhessä." Sanon päättäväisenä.
"Veikkaan myös että ne muistot palaavat pikkuhiljaa samalla kun olette tekemisissä." Severus sanoo iloisena siitä ettei enempää pahaa ehtinyt käydä.
Nyökkään tälle ja menen olohuoneesta keittiöön minne Harry oli kadonnut. Kun pääsin istumaan keittiön pöytään Harry tuo minulle kasan lappuja.
"Mitä nää on?" Kysyn.
"Sun ois hyvä tietää noista tai no muistaa noi taas." Harry sanoo.
Menee hetki kunnes olen lukenut kaikki paperit.
"Jostain syystä.. must tuntuu et jossain sisimmässäni mä muistin nää?" Sanon.
"Se voi olla..." Harry sanoo hymyillen ja vie paperit takaisin sinne mistä ne ottikin.

"Mitä sä haluut syödä?" Huusin kun menin jääkaapille.
"Puuroa!" Toinen huudahtaa takaisin.
Naurahdan.
"Okei!" Huudahdan ja alan tehdä tälle riisipuuroa. En tiedä miksi mutta tunsin että se oli se mitä minun piti tehdä.

______________
Oli pakko tehä perää toine ku te ette kestäny miten päätin edellisen osan😁✨

Uusi alku suhteessa uhhhh💅🏻

Ja kuviakin viimein taas messissä