Minäkin rakastan sinua (drarry)

Maatilakarnevaali osa 2

Harryn nk*

Olimme Narsissan ja Bellan kanssa kahvilassa. Olimme katselleet jo osan eläimistä ja paikoista joten päätimme pitää tauon.

"Harry kulta otatko sinä jotain?" Bella kysyy minulta kun istumme kahvipöydässä.
"En mä tarvii kiitos vain." Sanon vaikka oikeasti minulla oli kaamea nälkä. En kuitenkaan halunnut lihota.
"Et ole syönyt paljon mitään tänään, etkä muutenkaan. Minä haen sinulle jotain ihan pientä ettei tyhjällä vatsalla tarvitse olla." Narsissa sanoo ja nousee hakemaan jotain.
Kun hän tuli takaisin sain eteeni pienen salaatin.
Olin valmis ennen muita.
"Menen tuohon ulos haukkaamaan happea." Sanon.
Saan vastaukseksi nyökkäystä joten lähden.

Seison ulkona kädet taskuissa seinää vasten. Aurinko lämmittää kivasti. Kuulen jonkun huutavan nimeäni.
"Harry!" Joku sanoo innoissaan ja tulee luokseni. Se oli Fred. Hän ei ole ollut koulussa koko tänä vuonna.

(Mä todella toivon etten oo ainakaa tunkenu sitä tänne tarinaa mut en muista et oonko enkä jaksa käydä tsekkaa sryy)

"Miten Ron? Onko se taas ollu hermoheikkona entä sä ja Ginny? Miten George voi? Ootteko voittaneet huispauspelejä!!??" Kysymyksiä tulvi pojan suusta kuin vesiputous.
"Ähh Fred katsos olen nykyään luihuisessa.. hattu siirsi minut sinne.." sanon haikeana. Toinen hiljenee sekunnissa. Kaikki tuttavuus vain häviää ja kumpikaan ei puhu.

"MITÄ SÄ TEET TUON PETTURIN KANSSA! TUO SAASTAINEN HOMO JOKA PETTI MEIDÄT KAIKKI HAHAHHAHAAHHA" se oli Seamus. Tämän kanssa nauroi Dean ja pari muuta rohkelikkoa.
"Niin surullinen voi eii jättikö sun kuolonsyöjäs sut yksin. HAHAHAHAH TULE NYT VITTU FRED TÄNNE OMIES JOUKKOON!" he jatkavat ja Fred surullisen näköisenä ehkä kasvoilla vähän pettymystä menee heidän luokseen.
"Sä oot hyödytön orpo oikeesti aateltii sust jotai mut ootki saastainen luihuinen joka tykkää jätkistä." Joku jatkaa. Samaan aikaan Narsissa ja Bella tulevat ulos. He olivat ilmeistään päätellen kuulleet kaiken.
"Sinuna pitäisin suuni kiinni sillä Dumbledore saa kyllä kuulla tästä." Narsissa sanoo.
"Harry ei ole tehnyt mitään väärää. Te olette ahdasmielisiä ja säälittäviä. Ehkä teidänkin pitäisi olla orpoja kun ei teidän vanhemmat siedä kun saa kuulla tästä." Hän jatkaa ja katsoo Bellaa joka näyttää nauhuria. He olivat ottaneet todisteet talteen. Kaikki rohkelikot ovat ihan kalpeina ja lähtevät nopeasti pois.
Poskelleni vierähtää yksi kyynel ja halaan Narsissaa.
"Kiitos...äiti.." sanon tokan sanan niin hiljaa etten meinaa edes itse kuulla sitä.
"Ole hyvä rakkaani." Toinen vastaa hiljaa.
Nostan pääni tajutessani, että toinen kuuli minut.
"Se on okei. Sano vain äidiksi jos haluat. Olet minulle kuin toinen poika." Narsissa sanoo ja halaa minua. En pysty enää pidättämään kyyneliä.
"Mennäänkö vaikka katsomaan tuota kojua. Emme ole käyneet vielä siellä?" Äiti kysyy. Katson sinne ja sitten nyökkään. Äitini kuivaa kyyneleeni ja lähdemme sinne. Bella lähti ottamaan kopiota nauhuri äänteestä joten olimme äidin kanssa kahden. Tuntuu niin lohduttavalta sanoa jotain äidiksi joka välittää, mutta samalla oudolta.
Katselimme kojun touhuja hetken.
"Haluan tehdä tuollaisen." Sanon yhtäkkiä.
Äiti hymyilee minulle ja nyökkää.
"Menen sillä aikaa tuohon pöytään juomaan kahvia niin tule siihen kun olet valmis." Tämä sanoo.

Tein hetken aikaa avustajan kanssa kunnes sain kiinni ideasta ja sain tehtyä aika nopeasti koruja langasta.
"Äiti äiti." Sanon ja tulen tämän viereen. Tämä kääntää lempeän katseensa minuun.
"Tää on sulle." Sanon ja annan toiselle valkomustan käsikorun.

Kyl kaikki noi kaverikorut tietää joo eli se on nyt ton mustavalkosen näköne👍

"Voi kiitos kulta pieni se on ihana." Äiti sanoo ja laittaa sen käteen. Hymyilen leveästi. Tein myös mulle ja Dracolle sekä Severukselle samanlaisen.
"Miksi sä Severukselle?" Toinen kysyy kiinnostuneena.
"Hän on kuitenkin minulle nykyään kuin isä, joten ajattelin jos hänkin haluaa." Sanon hymyillen ja katsoen koruja.
"Se on oikein mukavasti ajateltu Harry." Äitini sanoo ja katsoo minua hymyillen.
"Draco on varmasti jo valmis kun tässä on mennyt jo 4tuntia voitaisiin mennä katsomaan mitä he tekevät." Narsissa sanoo ja nyökkään tälle. Lähdemme kulkemaan käsikkäin heidän luokseen. Olen kuin pikkulapsi.... mutta ei se haitannut sillä minulla oli turvallinen olo.
Kun näemme Dracon ja muut lähden juoksemaan Dracon luokse.
"Draco!" Huudahdan ennen kuin olen hänen kohdallaan. Hän kääntyy ja samalla sekunnilla ryntään halaamaan toista.
"Heeii pikkuinen." Toinen sanoo silitellen hiuksiani.
"mulla oli ikävä." Sanon tälle.
"Äiti onko sulla se koru?" Sanon ja käännyn Narsissan puoleen. Draco ilme muuttuu vähän kummastuneeksi mutta samalla iloiseksi.
"Tässä näin." Narsissa sanoo iloisesti ojentaen korun. Tämän jälkeen hän hymyilee Dracollekkin.
"Katso mä tein tän sulle." Sanoin ja näytin korua.
"No ei toi ny mikää ihmeellinen ole." Draco sanoo katsellen korua iljettynyt ja mietteliäs ilme naamalla.
"No ei sun oo pakko sitä ottaa jos ei kelpaa!!" Huudahdan.
"Mitä sä selität!" Draco sanoo napaten korun kädestäni.
"En ota sitä pois ikinä!" Tuo jatkaa. Naamalle levisi puna haluamattani.
"Katso!" Sanon vetäisten Dracon äidin viereen. Nostan tämän hihaa ja kättä sekä äidin ja omaani.
"Nyt meillä on kaikilla samallaiset!" Sanon hymyillen. Muutkin alkavat hymyillä ja he hymähtävät.
Narsissa otti meidät molemmat syleilyynsä.
"Olisi varmaan aika lähteä kun alkaa tulla myöhä." Mummi joka koko ajan oli sivussa seisonut sanoo.
"Ja Harry kulta sano minuakin vain mummiksi. Olet meille kuin perhettä!" Tämä sanoo. Hymyilen ja nyökkään.
Auto matka sujuikin aika mutkitta.

Dracon nk*

Katselen auton takaluukun ikkunasta. Kello oli jo 11 illalla ja ajamme edelleen. Yhtäkkiä tunnen jonkun osuvan minuun ja hätkähdän vähän kääntäen päätä. Harry oli nukahtanut nojaamaan minuun. Hymyilen ja laitan autosta löytyvän viltin tämän päälle ja laitan omankin pääni lepäämään toisen pään päälle. Pian vaivumme molemmat syvään uneen.

Narsissan nk*

Pääsimme vihdoin pihalle ja katson taakse. Hymyilen. Pojat ovat sikeässä unessa.
"Heidät kannattaisi kantaa sisälle." Äitini sanoo.
"Ota sinä Harry niin minä otan Dracon." Isäni sanoo ja nousee takapenkiltä laskemaan penkkejä, jotta saamme pojat mukaamme.

Olimme saaneet heidät sänkyyn. Annan molemmille hyvän yön suukon ja laitan peittoja paremmin. Tämän jälkeen lähden huoneesta alakertaan.
"Hhh.. voi kun voisin kertoa teille salaisuuden jota olen vähän aikaa jo salaillut. Ehkä se aika vielä tulee." Sanon hiljaa mennen portaita alas.

______________
Tämmöne luku. Sori et kesti mul oli jo tarkasti valmiina miten tää luku tulee menee mut mun jaksaminen ja keskittyminen ei vaa riittäny❤️heti ku nyt tuli sellane fiilis et vois koittaa nii otin puhelimen kätee ja aloin kirjottaa. Mikäköhän se Narsissan salaisuus on??🤭🤫veikkaan et se selvii tos seuraavas luvus kosk en malta oottaa et te saatte tietää sen!!!

Harry on vihdoin saanut itselleen äidin🥺
vittu eka asia mitä mietin sitä kirjottaessa oli
✨sweet home alabama✨ mikä lie mut hys nyt☠️🤚toivotaa et kukaa ei saa traumoi

Mä en kestä miten ihana perhesuhde narsissan dracon ja harryn välillä on🥺
Ja kuinka ihana äiti narsissa on❤️❤️❤️😭🤚

Mut yritän tehö teil nyt mahollisimman nopeesti luvun. Veikkaan et huomen ei tuu lukuu koska mul on hirveesti tekemist huomen mut se tulee ens viikon alussa sen mä lupaan!! Ennen keskiviikkoo viimeistää yritän saada sen!

Kiitos teille jotka jaksatte odottaa näit lukui ja lukee ja kommentoida rakastan lukee teiä kommenttei ja mielipiteitä🥺🥰❤️✨