Minäkin rakastan sinua (drarry)

Hyvästi Dursleyt osa 1

Dracon nk*

Maanantain aamuaurinko paistoi ikkunasta sängylleni. Harry oli sanonut eilen, että hänellä olisi aamulla tapaaminen Severuksen ja Dumbledoren kanssa. En kyllä nähnyt häntä kun tähyilin. Näin vain kuorsaavia tupalaisia. Hän oli vissiin jo lähtenyt tapaamiseen. Päätän siis lähteä aamupalalle.
Ruokalassa istui Granger ja Weasley, sekä joitain korpinkynsiläisiä. Päätin mennä istumaan ja otin lautaselle puuroa ja päälle mansikoita ja mustikoita.
Tunsin Weasleyn katseen koko ajan. Yritin kuitenkin olla piittaamatta asiasta.
"En tiennyt et luihuiset osais herätä aikasin ja tehä elämällään mitää muuta ku tappaa muita. Varmaan Harrykin siirtyy Tiedät kai kuka joukkoihin." Yritin olla välittämättä Weasleystä, vaikka tämä puhui tahallaan niin kovaa, että se oli varmasti tarkoitettu loukkaukseksi. Hän vielä vähän vilkuili olisinko huomannut varmasti. Esitin etten kuullut mitään ja söin vain lukien päivän lehteä. Lehti oli levällään pöydällä kun kääntelin sen sivuja.
"Säälittäis muaki olla Harry joka joutuu Dursleytten hakattavaks ja orjaks koko talvilomaksi. Koululle ei tällä kertaa kuulemman saa jäädä. Ihan oikein sille."
Siinä kohtaa pomppaan ylös ja lähden kävelemään. Kuulen miten Weasley tirskahtelee takana. Voi poika pieni en minä lähde salista... sanon mielessäni kun kaarran tämän taakse. Koputan tätä olkapäälle, joten tämä kääntyy ja saa täysillä nyrkin naamaansa. Kun hän kääntyi takaisin pamautan tämän pään sivuttain pöydälle ja painan niskasta pitääkseni hänet paikallaan, samalla kun hivuttaudun tämän viereen kyyry asentoon sanoakseni asiani.
"Harry ei asu enään niillä saastaisilla sinun laisillasi Dursleyllä. Hän asuu Severuksella ja on oikein iloinen siitä. Sillä tämä oli hänen äitinsä ystävä. Harmi, että hän aina esitti sinulle vihaavansa tätä. Ei tainnu olla luottoa tollaisia kusipäitä kohtaan." Tämän sanottuani nostin vähän toisen päätä niskasta pidellen. Hymyilin tälle ivallisesti ja pamautin hänen päänsä pöytään ja lähdin kävelemään ulos salista.

"Draco! Draco! Kuuluu ääni takaatani, kun olen kävellyt käytävällä vähän matkaa. Käännän katseeni ja Harryhän se sieltä tuli.
"Heeiijj" sanon tälle iloisesti, kun toinen hyppää syliini.
"Miten meni?" Jatkan laskien tämän pyörityksestä alas.
".......PÄÄSEN MUUUTTAMAAN SEVERUKSEN LUOKSE." Hän hihkui ja minä nauroin onnesta kun halasin tätä uudestaan.
"Olen niin onnellinen, että pääsit pois." Sanon tälle.
"Ainiiiin yks juttu.... mun pitäis hakee mun tavarat Dursleyltä.. mut pelkään et ne ei päästä mua joko sisään tai sieltä enää ulos. Olen kuitenkin aina tehnyt heidän kotityöt." Harry sanoo vähän vaivaantuneena.
"Ei hätää mä tuun mukaan ja näytän niille, ettei mun poikaystävää kohdella noin!" Sanon tiukasti.
"Mahtavaaa!! Kiiitoss." Tämä sanoo ja suutelee minua.
"Dumbledore aattelikin et tuut, joten hän laittoi molempien päivät vapaaksi, jotta voisimme hakea ne." Harry sanoo katsoen minua suoraan silmiin.
"Pitäisikö sinun syödä ennen lähtöä?" Kysyn Harryltä. Yhtäkkiä hänen riemuikas katse muuttuu vähän vaivaantuneeksi ja hän alkaa katsella lattiaa.
"Mmm ei mul oo nälkä..." tämä vastaa. Kuulostihan se vakuuttavalta, mut ei mee mulle läpi.
"En oo nähny sun syövän melkeen viikkoon.. Harry sun pitää syödä." Sanon jämäkästi, mutta yritän kuulostaa ymmärtäväiseltä etten pelästytä toista.
"Mä oon syönykkin! En vain silloin kun olet ollut paikalla. Söin eilenkin! Ennen kun menin Severuksen luokkaan!" Harry vastaa nopeasti ja melkein huutamalla, mutta ei sellasta vihasta huutoa. Ennemmin epätoivoista, ettei tarttisi syödä.
"Ja missäköhän helvetin välissä." Sanon hiljempaa ääneen katsellen katon rajaa. Harry katsoo vähän pahasti minua.
"No mennään sitten. Junassa on ainakin ruokaa jos muutat mielesi." Sanon, otan toisen kämmenen omaani ja lähden kävelemään juna-asemalle.
Menimme vikaan vaunuun. Junassa ei ollut muita kuin me. Ja joitain joilla oli omat syyt lähteä Tylypahkasta. Istuin ikkunapaikalle ja Harry ihan kiinni minuun. Hän laittoi päänsä lepäämään olkapäälleni ja laittoi silmät kiinni. Katsoin toista hetken lumoissani. Käänsin kuitenkin pääni vähän ajan päästä ikkunan suuntaan.
Matka kului yllättävän nopeasti. Pääsimme asemalle ja tulimme seinän läpi. Lähdimme kävelemään kohti Dursleytten taloa.
"Missä ne ääliöt asuvat? En ole ikinä käynyt näin karseassa paikassa..." sanon toiselle iljettynyt ilme kasvoilla.
"On sinne vielä vähän matkaa... toi leikkipuisto on paikka missä serkkuni usein kiusaa minua. Kun olen aina yksin." Toinen sanoo pysähtyen.
"Siis mitä vittuja noi on?" Sanon osoittaen jotan kiikkuvaa laitetta.
"Ne on keinut. Haluatko kokeilla?" Harry kysyy hymyillen.
"No tota..." en ehdi sanoa enempää kun toinen on jo vetämässä minua sinne.
"Tule tule." Hän sanoo vetäen edelleen.
"En ole koira Harry." Sanon nauraen.
Istumme keinuissa hetken ja juttelemme niitä näitä.
"Voi ei..." Harry yhtäkkiä sanoo siirtäen katseensa jalkoihinsa.
"Mitä nyt?" Kysyn tähyillen eteenpäin. Näen pienen joukon ihmisiä.
"Se on serkkuni ja hänen kaverit.. ehkä pitäisi mennä." Harry sanoo ja on jo lähdössä mutta pamautan hänet takaisin keiruu keikku keinuun mikä lie. Ja siirryn pari keinua sivummalle istumaan. Harry katsoo minua pelästyneenä, mutta minä vain hyssyttelen.

"Harrykö se täällä ihan yksin niin kuin aina. Odotatko, että vanhempas tulee ja pelastaa sut ku joku jeesus. Huusitkin aina unissani... älä tapa Cedriciä. Kuka on Cedric. Sinun poikaystäväsikö?
Hähähähähhhähäähähähä" Harryn serkun sanottua tuo se riitti minulle.
"Hyi mitä helvettiä saastanen sika. Siis Cedric.. CEDRIC VITUN DIGGORY olis Harryn poikaystävä.. nyt oot kuule erehtyny pahan kerran." Sanon istuen edelleen kylmän, tunteettoman ja kuoleman iloisen näköisenä keinussa.
"Ku.. kuka vittu sä oot et varmana oo täältä." Dudley kysyy.
"Ähähähä joku narkkari jostain kadulta ei toi sun serkkus muutakaa kaverei saa." Joku hänen kavereistaan älähtää.
"Minä narkkari? Voi kuule erehdyt pahasti." Sanon ja nousen ylös. Olen heitä kaikkia ainakin pari senttiä pidempi ja katson heitä suoraan sieluun kävellen kohti.
"mä oon Draco... Lucius... Malfoy.. enkä tykkää rääpäleistä jotka leikkivät Harryn kustannuksella. Meidän maailmassa hän on kuuluisa. Poika joka eli. Tappaisi sinut yhdella pikku loitsulla niin kuin minäkin." Sanon vetäen pukuni hihat ylös. Hihan alta paljastuu 30 000 euron kultakello. Kaikki katsovat kelloa hämmentyneenä. Kunnes Dudley saa nyrkin kovaa naamaansa.
Sitten kävelen toisen huutajan viereen.
"Katso tarkkaan rääpäle. Tällä narkkarilla 60 000 euron puku ja nyrkit joita tämä narkkari ei pelkää käyttää." Sanon ja pamautan häntäkin niin, että veri lentää. Harry nauraa keinuilla. Hän selvästi oli aina halunnut näin käyvän. Kaikki myös Dudley ja hänen epämääräinen ystävänsä katsoivat, kun kävelin Harryn luokse, annoin tälle suukon otsalle ja otin hänen kädestä kiinni lähtien hänen kanssaan kohti taloa josta hakisimme tavarat.
Nauroimme niille riikinkukkojen ilmeille koko matkan.
Pääsimme viimein pihan reunalle.
"Onks sun huoneen ikkunas kalterit äijä?" Kysyn nauraen.
"On." Tämä vastaa nauran myös.
"Ärr tapan ne." Nauruni hyytyy. Mutta alan nauraa uudestaan Harryn ilmeelle.
Nyt meidän vain pitäisi hakea Harryn tavarat sisältä ja se olisi siinä. Katselemme pihan reunalta ulko-ovea. Seuraava matka olisi kohdata heidät.

_________________________
Draco näytti Dudleylle kuka on pomo💅🏻
Katotaan millo tulee osa 2 jossa he menevät sisälle. Voi olla et se tulee tänää tai huomenna.