Minäkin rakastan sinua (drarry)

Älä anna sen voittaa

Harryn nk*

Istuin yksin suuressa salissa. Pääni oli todella sekava enkä saanut yhdistettyä asioita mitä tänään aiemmin oli tapahtunut. Rehtori? Kanslia? Isä? Ääniä? DRACO? luokka? Liemi? Tyttö? Vettä? Uppoaminen? Ne sanat päässäni pyöri. En kuitenkaan saanut yhdistettyä muistoja toisiinsa.

"Harry!" Draco sanoo ja tulee viereeni istumaan.

"mmm.. hei." Sanon sekavasti niin kuin aina.

"No? Mitä isä sinulle teki?" Draco kysyy.

"E-en muista jotain sen luokassa se ehkä vettä upotti jotain jonnekkin?" Yritin sanoa selvitellen ajatuksia ollen aivan paniikissa siitä, etten oikeasti muista mitään kunnolla.

"Muistot ovat sinulla ihan sekaisin eikö olekkin?" Draco kysyy laittaen käden olkapäälleni.
Nyökkään vaisusti ja kyynel vierähtää poskelleni.

"Voi sua." Draco sanoo ja ottaa minut halaukseen. Siinä me halasimme suuren salin penkillä. Yhtäkkiä ihan huomaamattani paniikissa tönäisen itseni Dracon syleilystä ja tämä tipahtaa lattialle.

"Aarh.." Toinen sanoo hieroen takaraivoaan.
"Miksi sä noin teit!?" Toinen kysyy kunnes katsoo minua joka saa minut jostain syystä isomman paniikin valtaan.

"A-a- anteeks mä mä en tiiä miks mä tein noin mua vaan pelottaa mua ahistaa ja ja..." yritän sanoa.

"Ja panikoit.." Draco sanoo mietiskellen.

'Häneen ei voi luottaa!!' (Miesääni)

"mistä mä voin tietää et sä et juoni mitään mu-a vastaan tai sä et yritä käyttää mua hyväkses!" Sanon sekavasti paniikin suuretessa.

"Mitä?" Draco kysyy hämillään ja vähän nauravaisesti.

"Mä mä..." Sanon.

'Lähde!' (Naisääni)

'Katso häntä! Hän tekee sinulle vielä jotain' (miesääni)

Katson Dracoa silmiin ja yhtäkkiä hän näyttää todella pelottavalta vaikka huolestunut ilme ei ole kadonnut toisen naamalta.

Nousen ylös ja lähden paniikissa kävelemään kohti salin ovia. Draco lähtee kävelemään perääni.

"Harry!" Hän sanoo. En kuitenkaan pysähdy.
Toinen kirii minut ja saa minut juuri ovilla kiinni.

Kompastun omiin jalkoihini kun yritän rimpuilla pois ja kaadun maahan. Ron ja Hermione ovat sattuneet paikalle aina väärään aikaan. He katselivat meitä oudoksuen vähän matkan päässä. Olivat selvästi tulossa suureen saliin. Katson vuorotellen paniikissa kaikkia kontaten taaksepäin.

"Harry... sä oot turvassa kukaan ei tee sulle mitään.." Draco vakuuttaa.

"Mitä vittua tääl oikee tapahtuu?! Osaaks sä edes seistä?" Ron kysyy.

"Ei se sulle kuulu vitun verenpetturi!" Draco sanoo hampaiden välistä.

"Emme voi auttaa jos emme tiedä!" Hermione sanoo.

"Miten niin auttaa?" Ron kysyy kummissaan.

"Ole nyt hiljaa Ronald totta kai autamme!" Hermione sähähtää.

"No Dumbledore totesi hänelle skitsofrenian eikä tiedetä mikä siihen auttaa... hän kuulee ääniä ja pelkää nyt kaikkia.." Draco sanoo.

Nousen nopeasti ylös ja silmissä alkaa sumeta. Ehkä se johtui liian nopeasta nousemisesta, mutta yritin lähteä kävelemään ja lähdinkin kaatumaan sivulle päin ja yhtäkkiä törmään seinään.