Minäkin rakastan sinua (drarry)

Harry lähti vanhempiensa luo

Dracon nk*

Nousen ylös vaikka kello on vasta 7. Lähden suureen saliin. Minun oli pakko syödä jotain vaikka Harry olikin kateissa. Kävelen suuren salin läpi ja koko koulu katsoo kun istahdan Severuksen paikalle ja alan nakertamaan omenaa. Nyökkään päällä ylöspäin morjestukseksi Hagridille. Tämä morjestaa takaisin. Safkaan omenaa ja leipää katsoen kun Severus tulee pöytää kohti.

Kaikki katsovat silmät suurina odottaen raivoja mutta isä istuu viereeni ja alkaa jutella kanssani. Kaikkien silmät suurenevat.

"Miten voit Draco?" Isä aloittaa.

"Mmhh ihan hyvin... olen edelleen huolissani Harrystä.. hän on jossain aivan yksin.." Sanon.

"Eli Harrystä ei ole kuulunut." Isä kysyy.

"Ei oo... mun pitää jatkaa etsintöjä.." vastaan.

"hhh.. Harry nyt on Harry ja kun hän tuntee itsensä epännistuneeksi tai petetyksi hän pakoilee kaikkia. Sellainen hän vain on.." Severus sanoo.

"Mmm niin totta.... hän on liian kiltti ja heiveröinen tähän maailmaan..." Sanon.

"Oletko käynyt katsomassa Remuksen ja Siriuksen luota?" Isä yhtäkkiä kysyy.

"E-en.. voisin käydä." Vastaan ja nousen pöydästä.

Lähdin kohti Mustien taloa jossa Remus ja Sirius asuivat. Odotin että talo tulisi jästitalojen välistä ja sitten koputin oveen.

"Hei Draco." Remus sanoi kun avasi minulle oven.

"Ömm hei... voinko tulla sisälle.." kysyn.

"Tottakai." Remus vastaa.

****

"Harry on siis kateissa?" Sirius sanoo istuen pöydän päässä.

"Joo olen etsinyt kaikkialta.." Sanon.

"Kumpa Harry ei olisi niin myötähäpeällinen ja ankara itseään kohtaan..." Sirius sanoo.

"Pfft." Naurahdan.
"No joo hän punastuu aina kun sanoo jotain ja ottaa sanansa melkein takaisin ja aina kun tajuaa olevansa väärässä luulee itseään noloksi ja juoksee pois.." Sanon.

"Ei hän hänen vanhempien luokse olisi voinut mennä... eihän?" Remus yhtäkkiä kysyy.
Kaikki olemme hetken hiljaa.

"Se asia kannattaa tarkistaa..." Sirius jatkaa.

****

Makaan omassa huoneessa sängylläni. Mietin edelleen Remuksen sanoja.. olisiko Harry voinut mennä vanhempiensa luo? Katson Harryn yöpöydällä olevaa taulua jossa hänen vanhempansa tanssivat pihalla.

"On hänellä ollut ainakin kauniit vanhemmat... huomaa että on hyvännäköisyys ainakin peritty...
pfft- Jamesin aivot hänellä kyllä on siitä olen varma." Naurahdan.

"Minun on pakko mennä katsomaan onko väite totta. Jos hän olisi mennyt vanhempiensa luo."

Lähdin kohti Harryn lapsuuden kotia. Menen sisälle juuri siihen huoneeseen missä hänenkin vanhempansa olivat murhattu. Ei mitään.
Etsin koko talon läpi. Löydän Harryn huoneen. Katselen rikkinäisiä tauluja jossa on Harryn kuvia tästä ja tämän vanhemmista.

Otan ne mukaani ja laitan taskuun.

Lähdin ulos toivottomana etten löydä poikaa mistään. Katselen hautausmaalle. Tuonne minunkin isoisoäitini oli haudattu... miksipä en menisi katsomaan kerran tänne asti olen vaivautunut.

Kävelin haudalle ja katselin kuolleita kukkasia. Niitä ei ollut hoidettu sitten sen murhaillan jälkeen sillä kukaan ei uskaltanut meidän suvusta tänne tulla.
Lähden kävelemään kohti porttia kun yhtäkkiä näen tutun hiuspehkon sumussa.
Sydämeni jätti lyönnin välistä ja lähdin juoksemaan pojan luokse. Yritin pysähtyä hänen viereensä ja halata tätä mutta kaadumme molemmat maahan.

"He-hei.." Sanon kun nostan pääni.

"Hei.." poika naurahtaa mutta hänen naamansa oli kostea kyynelistä. Hän oli siis itkenyt. 

"Täälläkö olet ollut koko tän ajan?" Kysyn.

"Ei tääl niin kylmä ole." Toinen vastaa.

Nousen pois pojan päältä ja jäämme molemmat istumaan maahan.

"Mä."
"Mä."
Sanomme yhteen ääneen.

"Kerro sä ensin." Sanon pojalle.

"Mä oon ajatellu.... olin typerä.. ei olisi pitänyt lähteä silleen. Anteeksi. Mä- ymmärrän jos et jaksa mua." Poika sanoo katsoen maahan.

"Älä pyydä anteeksi.. se on totta sinun ei olisi pitänyt lähteä silleen. Typerä sinä olet sen me tiedämme molemmat.. mut mä rakastan sua. Koko mun vitun sydämellä. Etsin sua joka paikasta jopa Siriuksen luota.." Sanon naurahtaen

Harry tulee nopeasti halaamaan minua ja meinaan kaatua, mutta pystyn kuitenkin pitämään itseni istuma-asennossa.

"Anteeksi." Toinen sanoo hiljaa.

Rutistan toista halaukseen vielä kovemmin. En halunnut enään ikinä hukata tuota pientä.

"Anteeksipyyntö hyväksytty yhdellä ehdolla." Sanon.

"Millä?" Toinen kysyy ja katsoo nyt minua.

"Tällä."
Sanon ja nostan tämän leukaa suudellen tätä. Toinen suutelee minua takaisin ja laittaa käden hiuksiini.

Lähdimme takaisin kohti tylypahkaa. Olimme hiljaa koko matkan käytäville asti.

"Hyvänen aika Harry! Älä enään ikinä katoa tolleen olimme huolissamme!" Severus sanoo ja ottaa tämän halaukseen.

"mä lupaan etten enään tee niin.." Harry vastaa.

Pääsemme viimein omaan huoneeseemme ja Harry on menossa jo nukkumaan omaan sänkyyn.
Pysäytän tämän ottamalla hänen kädestä kiinni.

"Etkai sä noilla likasilla vaatteilla mene nukkumaan?" Kysyn.

Harry vain katsoo minua joten otan tämän likaisen paidan ja verkkarit pois. Nyt poika oli siinä alushousuillaan. Teen itselleni samalla tavalla ja nostan pojan omaan sänkyyni. Vedän tämän kiinni itseeni niin että pojan selkä on rintaani vasten. Laitan käteni tämän ympäri. Olimme läpimästi peiton alla ja naamani oli toisen hiuksissa. Nostin toisen jalkani Harryn toisen jalan yli niin että jalkani olivat nyt toisen jalkojen välissä. En aikoisi ikinä päästää tätä näkökentästäni.

"Mä rakastan sua ihan helvetisti." Kuiskaan hiusten lomasta.

"Nii mäki sua." Harry vastaa ja ottaa hänen vatsan päällä olevasta kädestäni kiinni.

______________
Mihin oliskaa parempi lopettaa hirvee luku ku cudlailuu😀