Minäkin rakastan sinua (drarry)

Näinkö tää sit loppuu?

Harryn nk*

On ilta ja olen viikon ottanut nyt lääkkeitä. Heitän lääkkeen normaalisti suuhun ja juon vettä päälle. Kävelen kädet verkkareiden taskuissa kohti omaa huonettani. En jaksanut nyt nukkua Dracon kanssa.
Suljen huoneeni oven ja menen makaamaan omalle sängylle. Käännyn kyljelleen ja katselen ikkunasta taivasta.
"Etkö tule nukkumaan?" Draco sanoo kun avaa oven.
"Mä nukun täällä." Sanon kääntymättä katsomaan Dracoa.
"Miks? Miks et tuu mun kaa? Onks kaikki hyvin?" Draco kysyy.
"mä en nyt jaksa. Mä sanoin et mä nukun täällä voitko nyt mennä pois." Sanon vihaisemnin.
"O..okei?" Draco sanoo ja laittaa oven kiinni. Kuulen miten hänen oma ovi paukahtaa kiinni.
Vähän ajan päästä nukahdan.

Avaan silmät ja huomaan kellon olevan vasta 6. Nousen kuitenkin ylös ja lähden aamupalalle.
"Huomenta Harry." Isä sanoo istuen ruokapöydässä.
"Huomenta." Sanon vaisusti niin kuin aina.
"Draco nukkuu vielä, mutta voit syödä jo meidän kanssa. Lähdemme molemmat kohta töihin. Te kun nyt olette etäkoulussa niin jäätte kotiin." Äiti sanoo antaen minulle puuroa. Olen alkanut nyt syömään vähän paremmin.
Laitan hilloa puuroni päälle ja syön sitä hiljaa koska en jaksanut jutella kellekkään.

Äiti ja isä lähtivät jo pöydästä kun minä vielä söin. Vähän ajan päästä olin itsekkin syönyt ja menen takaisin huoneeseeni. Otan koulutehtävät repusta ja alan tehdä niitä. Lääkkeiden ansiosta niitten tekeminen ei tunnu raskaalta tai ylitsepääsemättömältä mutta ei tunnu kyllä miltään muultakaan. Mikään ei tunnu miltään. En tunne iloa enkä surua. Ne lääkkeet tappavat kaikki tunteeni. Tätä pelkäsin jo sillon ennen kuin ne aloitettiin.

"ÄLÄ VITTU JAKSA MÄ TAPAN SUT KOHTA VITTU MEE.... MIKÄ TEITÄ VITTU VAIVAA!! FUCK YOU VITTU FUCK YOU... YOU FUCKING PIECE OF FUCKING SHIT!!! SAATANA ET VITTU AMMU MUA VITTU!!" Kuulen Dracon huutavan omasta huoneesta... en kuitenkaan jaksa välittää asiasta.
"TULE TÄNNE SAATANAN HULLU MÄ TAPAN SUT VEDÄN SULTA KURKUN AUKI ET VITTU LÄHE KARKUUN!" Tämä jatkaa vähän ajan päästä.
Kävelen Dracon huoneeseen ja nappaan pleikkarin syliini.
"HEII!!!" Draco huutaa.
Mitään sanomatta nappaan tämän paidan yläreunasta kiinni ja revin Dracon portaita alas. Tönäisen tämän ovesta pihalle ja heitän konsolin perässä ja paiskaan oven kiinni.

Istun huoneeni pöydän ääressä kun kuulen ikkunan avautuvan alhaalta ylös.
"Mitä sä haluat?" Kysyn.
"Onks sul kaikki oikeesti hyvin? Haluuks puhua?" Draco kysyy varovasti.
"miks mul ei olis kaikki hyvin?" Sanon ilmeenkään värähtämättä. En voinut sille mitään. En vain tunne enään mitään.
"NO ÄIJÄ JUST HEITTI MUT TALOSTA ULOS ET SIIN KOHTAA VARMAAN SAA KYSEENALAISTAA OMAN POIKAYSTÄVÄNSÄ VOINNIN!" Draco sanoo.
"...nii kai..." sanon hiljaa.
Draco kiipeää ikkunasta sisään ja laittaa ikkunan kiinni. Tämä nostaa minut penkiltä ja kantaa sängylle. Tämän jälkeen hän istuutuu viereeni. Käännän kylkeä toiselle puolelle mutta hän edelleen pysyy siinä.
"Voiks sä mennä pois mä haluun olla yksin." Sanon hiljaa. Draco lähtee huoneesta sanomatta mitään.
Sama meno jatkui monta viikkoa.

Makaan sängylläni sillä ei minua kiinnost tehdä mitään. Draco tulee huoneeseeni.
"Mä en jaksa nyt." Sanon hiljaa.
"Sä et vaan voi tehä näin Harry! Sä et voi aina vaa työntää mua pois ku sul on paska olo! Tajuuks sä vittu miltä se musta tuntuu!" Draco sanoo istuen sängyn reunalleni.
"Sori...." sanon.
"Sori.. sori?! Sä oot kohdellu mua ku ilmaa monta viikkoa! Ollaaks me edes enää mitää vai onks tää kaikki sulle pelkkä vitsi!" Draco sanoo äreänä ja pettyneenä. Nousen nyt itsekkin istumaan.
"Mä... mä en vittu voi tälle mitään. Mä tiesin et täs käy näi. Sä ite sanoit et kannattaa edes kokeilla. Sori jos en vittu tunne mitään." Sanon katsoen tätä silmiin ja sen jälkeen patjaa.
"Sä voit lähtee jos sä haluut... tos on ovi." Sanon katsellen edelleen patjaa ja osoittaen ovea.
Toinen ei sano mitään vaan nousee päättäväisesti ylös ja lähtee ovelle paiskaten sen kiinni.
Jostain syystä en kuitenkaan itke.. en vain pysty.
Heitän lääkerasiani yöpöydältä päin seinää niin, että kaikki lääkkeet lentävät pitkin huonetta. Tämän jälkeen kaadun sängylleni makaamaan. Halusin pyytää Dracolta anteeksi... mutta se oli liian myöhäistä. Äiti ja isä olivat kolme viikkoa poissa joten olisin nyt yksin Dracon kanssa kaikki viikot.
Katselin aina välillä ovelle kuin odottaen pojan tulevan takaisin. Kun mitään ei viidenkään tunnin jälkeen kuulunut, niin menin katsomaan missä hän on. Koputan tämän huoneen ovea. Mitään ei kuitenkaan kuulu joten avaan oven. Häntä ei näkynyt missään. Pöydällä oli lappu.

Lähdin...

Katsoin lappua hetken kunnes rutistin sen käteeni ja heitin seinään. Ei tässä näin pitänyt käydä.
"Sä- sä lupasit mulle... SÄ LUPASIT MULLE!!...... SÄ LUPASIT SÄ LUPASIT PYSYY MUN RINNALLA VAIKKA MUUTTUISIN SÄ LUPASIT AUTTAA MUA SÄ LUPASIT!!!!!!" Sanon vajoten lattialle polvilleen.

Vähän ajan päästä menen sänkyyni. En aikonut ottaa lääkkeitäni enään. Terapeutti oli yleensä soittanut kerran päivässä miten mulla menee. Nyt en kuitenkaan vastannut. Halusin lopettaa sen koko homman. En enää ikinä aikoisi koskea noihin lääkkeisiin. Pian vaivuin uneen.
Seuraavat päivät katselin ovea itkien. Odotin toisen tulevan takaisin. Päivä päivältä tajusin enemmän ettei hän tule. Tämä sai minut itkemään vielä lisää. Koska en ottanut lääkkeitä niin tunteeni olivat yksi iso tulva joka oli pysynyt piilossa monta viikkoa.
Viiltelin itseäni minkä kerkesin ja halusin kuolla. Draco oli poissa eikä meitä enään ollut. Ei mulla oo mitään ilman sitä. Viiltelin ja viiltelin päivittäin kunnes käteni olivat ranteista olkapäihin viiltojen peitossa. En edes muista milloin viimeksi söin. Varmaan sillon kun Draco oli vielä täällä.. siitä on jo 15 päivää...

Dracon nk*

olin isovanhemmillani pitämässä pientä ajattelu taukoa itselleni. Rakastin Harrya ja mietin miten voisin auttaa tätä. En minä hänelle ole vihainen toivottavasti hän ymmärtää sen. Ehkä mun vaan pitäs mennä kotiin ja auttaa sitä.
Kävelen sisään kotimme ovesta.
"Harry mä oon kotona!" Huudahdan ovelta.
"Hhh varmaan nukkuu..." sanon ja riisun ulkovaatteet. Kävelen yläkertaan ja avaan Harryn huoneen oven.
"HARRY!! EI EI EI EI EI EI MITÄ SÄ OOT MENNY TEKEMÄÄN!!!" Huudahdan nähdessäni toisen makaamassa sängyssä aivan veressä. Juoksen tämän vierelle ja näen että tämän suusta on tullut vaahtoa. Harry hengittää vaivalloisesti ja huonosti sekä syke on todella heikko. Muistin yhden loitsun joka auttaa tähän. Sanon sen ja vaahto alkaa kadota.
"Mmhhmhmhh kuk... mit... antakaa mu..n olla mä... o..on hyödy....tön Dra..co se se ei enää rakast..a mua... se vi...haa mua.." Harry sanoo kärsivästi.
"Harry. Harry kulta mä tässä! En mä sua vihaa rakas..." sanon silittäen toisen hiuksia. Tajuan juuri että jos en olisi tullut takaisin toinen olisi kuollut.
"Miksi sä teit noin!" Kysyn.
"Koska sä jätit mut... en mä oo mitää ilman sua. Mä mä halusin kuolla..." Harry sanoo.

"Tuu mennää suihkuu se auttaa.." sanon ja nostan tämän ylös. Kävelemme sen kerroksen kylppäriin ja riisun molemmilta vaatteet. Tämän jälkeen täytän poreammeen ja nostan Harryn ammeeseen ja menen itse viereen.
Otan toisen syleilyyni kun istumme ammeen pohjassa olevalla korokkeella joka menee koko ammeen ympäri.
"Sä lupasit mulle et sä lopetat tän." Sanon katsoen kauhistuneena Harryn käsiä.
"Kai sä tiiät millaset arvet näistä jää!" Sanon.
Harry vain nyökkää.
"Mä oon nii pahoillani..." tämä sanoo itkien.
"Tuus tänne." Sanon ja menen istumaan sivuttain pohjakorokkeelle ja nostan jalat menemään sitä pitkin. Nojaan ammeen pehmeille reunoille ja otan Harryn makaamaan päälleni, että hän voi painaa päänsä minun rintaani vasten. Siinä me olimme, en tiedä monta tuntia. Mutta olimme kuitenkin. Harryäkin näytti helpottavan kun pääsi lähelleni.
"Mä en aio enää ikinä koskea niihin lääkkeisiin." Tämä sanoo yhtäkkiä.
"Selvä homma." Sanon ja laitan kädet paremmin tämän selän päälle.

______________
Harry raukka
Jos ootte ikin viillelly nii toivon ettei tää pahenna teiän oloo!! Ite pystyn lukee näit ja päässy yli mut jos joku ei oo nii en ite lukis tätä tarinaa❤️ja muistakaa et kaikki tääl tarinas on suurimmaks osaks mun kokemuksia jonka takia osaan niistä kirjottaa. et jos ootte kokenu erilailla asiat nii sit ootte. Tää tarina muutenkin pohjautuu paljon mun elämään Harryn hahmona et mun on helpompi keksii tähä tarinaa asioita❤️et tää on melkee ku terapiaa mulle itelle kun kirjotan tätä. Koska itse lopettanut terapian samasta syystä kuin Harry❤️mut toivottavasti tää onnistu tää luku!!