Itke jooko mun puolesta

35 5 0
                                    

Kun olo on niin paha, että tekisi mieli huutaa, itkeä, lyödä ja potkia... mutta mitään ei tule ulos...

Kun keho on niin loppuun kulunut, etteivät silmät tuota edes pientä märää kyynelnestettä. Ei mitään, jonka mukana voisi antaa pahan olon valua edes pienissä määrin ulos ylirasittuneesta kehosta.

Kun mikään ei tunnu miltään, ei halauksen lämpö, ei ystävyyden hempeä roihu. Edes ajatus veren valumisesta ei tuota mitään tuntemuksia, joka oli aivan uusi kokemus mieleni romulle.

Ennen, kun en kyennyt itkeä, annoin veripisaroiden valua kehollani ja leikin niiden olevan kyyneleitä. Niiden mukana palasia pahasta olosta valui ulos kehon sisältä. Mutta nyt sekään ei ajatuksena aiheuttanut ontossa sisimmässä mitään reaktiota.

Vaatteet, jotka hiljalleen tarttuvat tärisevän kehon ympärille. Ilmapiiri, joka on ukkosmyrskyäkin synkempi. Silmiä kirvelee, muttei niistä pulpahda edes yhtä pisaraa tuskaa. Hengitys poukkoilee, kun kämmenet puristavat hiustuppoja entistä kovempaa. En edes huomannut otteen lujuutta ennen käsien puutumista.

Suihkusta valuva vesi. Se itki puolestani kauttaaltaan vapisevan kehoni päälle. Sen hyinen halaus sai kaikki aistini huutamaan kylmyyttä.

Ihanaa, tunnen vihdoin edes jotain.

Ajantaju heittää, en ollut varma kuinka kauan istuin säälittävällä kerälläni kylpyhuoneen tiililattialla. Ehkä viisi minuuttia? Kymmenen? Viisitoista?

Herään hitaasti ajatuskuplastani tietoisuuteen, kun tunnen niskaani valuvien jääkyyneleiden loppuvan. Jokin kietoutuu ympärilleni ja kai silittää hiuksiani.

Utuista puhetta, joka muovautuu sumuksi ympärillemme. En saa sanoista kunnolla selvää, vaan erotan vain yksittäisiä sanoja sieltä täältä. Käsi litimärkien hiusteni seasta ei katoa missään vaiheessa.

Hiljalleen sanat alkavat muodostaa lauseita, vaikkeivat ne oikein uppoakaan tajuntaani asti. Teet selvästi kaikkesi, jotta ajatukseni hiljenisivät oman tarinasi alle. Niin ne onneksi lopulta tekivätkin. Aloin valua vihdoin takaisin todellisuuteen.

Lämmin huppari, tusina äidillisiä haleja. Ne saivat mieleni lopulta herpaantumaan ja unohtamaan äskeisen.

En tiedä missä olisin, jos olisin yksin tällä planeetalla.

Palanen taivasta ripauksella hulluuttaWhere stories live. Discover now