Kun mieli sairastaa

29 6 1
                                    

Krooninen tyhjyyden tunne, mitä ei tule ikinä mikään täyttämään tai parantamaan

Krooninen katoamisen halu, joka on oireista viimeinen korjautuva

Jos edes on korjautuakseen...

Kun rikkinäiselle sinulle sanotaan, ettei sairaus ikinä parane, vaan kivun ja vaikeuksien kanssa vain totutaan olemaan.

Miten ihmisen pitäisi kestää, jos tuska ei ikinä katoa? Kuka haluaa hyväksyä kohtalon, joka on ikuisesti kärsimyksen värittämää

Saati se romahduttava hetki, kun sinulle päin naamaa kerrotaan, miten tulet olemaan ikuinen rasite lähimmäisillesi, miten tulet satuttamaan sairaudellasi heitä, miten rankkaa heillä tulee olemaan sinun itsesi takia

Kuka tällaista elämää haluaa? Elää ikuisen kivun kanssa, elää satuttaen ikuisesti muita, elää jatkuva tyhjyyden tunne rinnassa, elää sammumaton myrsky pään sisällä?

Miten itsensä voi edes hyväksyä tällaisena?

Miten voi olla katumatta niitä hetkiä, jolloin päästi elämästään melkein irti

Ainakin ymmärrän vihdoin ne tilastot ja kirjoitukset siitä, miksi sairauttani sairastaneiden ihmisten itsemurhalukemat ovat prosentuaslisesti masennusta korkeammat....

Palanen taivasta ripauksella hulluuttaDonde viven las historias. Descúbrelo ahora