Katselen ikkunasta ulos
Lumi on jo alkanut sulaa
Aurinkokin tuntuu lämmittelevän poskea
Taitaa olla kevät
Mutta koko kehoni on yhä hyytävän roudan peitossa
Ja pääni yhtä pimeä kuin keskitalven yöt
Katse utuinen kuin lumipyry
Tuntuu kuin kehoani peittäisi jääkerros, joka pitää minua yhä jumissa siinä kylmässä talvessa
Muut ympärilläni liikkuvat ja etenevät elämässään, luottavat kevään mukana tulleeseen toivoon
Mutta minä pysyn paikallani
Odotustilassa
Odottamassa sitä, että palaat sulattamaan kiinni jäätyneet jalkani
Ja pyyhit pois rumat, hyiset muistot noilta pakkaspäiviltä
Ja käynnistät taas ajan
Ehkä silloin jaksaisin etsiä pysähtyneeseen kelloonikin uudet patterit
Ja täytät tyhjyyden
Ehkä silloin saisit minut tuntemaan itseni taas eläväksi
Enkä olisi enää vain jäinen kuori siitä, mitä olin vielä ennen tätä talvea
YOU ARE READING
Palanen taivasta ripauksella hulluutta
RandomSärkyneen sydämen palasia Suurempi tai pienempi ripaus hulluutta Pieni tuppo vaaleanpunaista hattaraa Kaksi sydänströsseliä Mausteseos pelkoa, ahdistusta sekä jännitettä Sekoita reilusti: heittele, visko, ravistele ja pyöritä kulhoa, kuin se olisi k...
