Myrkyllinen {Taekook, Fin}

1.

Jungkook-

Mumahdan hiljaa unissani, tai siis aika kovaa, mutta mielestäni hiljaa. Muutaman pienen ja nopean sekunnin jälkeen puhelimeni alkaa soittamaan kova äänistä soittoaan, joka on merkki siitä, että viimeistään nyt olisi aika avata tummat silmäni ja nousta vähintään istumaan sängylleni. Huokaus kirjaimellisesti karkaa huoneeseeni, minkä täyttää kova ääninen musiikki, joka pulppuaa puhelimestani. Huokauksen myötä pakotan itseni laittamaan äänen pois, sillä en jaksanut kuunnella moista ääntä. Ensimmäinen ajatus, joka aamu, mikä päähäni nousee on se tismalleen sama "Miksi pitää käydä koulu?" Sama ajatus tietenkin nousee päähäni myös tänä päivänä ja, sitä minä ajattelen tälläkin hetkellä. Ajatus pian, kuitenkin karkaa päästäni, kun saan puhelimeni käsiini ja pääsen katsomaan paljonko kello on se on tietenkin mielestäni liian paljon, sillä valmistumiseen menee, joka aamua ensimmäiset puoli tuntia.

Huokauksien saattamana saan, kuitenkin raahattua itseni vaatekaapilleni, mistä alan kaivamaan itselleni mukavia vaatteita, mitkä ei haisisi tai olisi likaisia, mutta niitä oli harvassa. Vihdoin pitkän etsinnän jälkeen löysin mukavan asun mihin kuuluu musta huppari, jonka hihat olivat hieman liian pitkät minulle. Farkut olivat toinen osa vaatetustani, sekä farkut omasit reiät polvien kohdalla, sekä olivat ihon myötäiset. Lanteilleni kiinnitän vyön pitämään farkkuja ylhäällä, jos ne nyt, vaikka jostain syystä tippuisivat, sekä muutaman mukavan näköisen ketjun ripustan vielä housuihini roikkumaan. Sen jälkeen survon vielä valkoiset sukat jalkaani ja istahan työpöytäni ääreen istumaan. Katsahdan itseäni peilistä, minkä äitini on ripustanut pöydän päälle ja sen jälkeen katsahdan kelloa, jonka jälkeen totean itselleni "Ei paljoa meikkiä", meikkaaminen oli minulle tärkeä osa laittautumista, sillä sen avulla sain itseni mielestäni näyttämään paremmalle.

Meikin sutimisen jälkeen haron vielä hiukseni läpi, jonka jälkeen alan hiljaisena kaikessa rauhassa survomaan tummasävyiseen reppuun koulu kirjoja mitä tulisin tänään koulussa tarvitsemaan. Katselen hiljaisena reppua, joka täyttyy kirja kirjalta, sekä muutamalla kynällä ja kumilla, sillä en penaalia omista, minne voisin laittaa kynäni. Kuulen pian takaani, että valkoiseksi maalattuun oveen koputetaan ja hetken sen jälkeen ovi aukeaa hieman natisten. Säpsähdän hieman ja nousen nopeasti pienestä kyyryasennosta mihin olin laskeutunut pakatessani koulua varten. Käännyn nopeasti rintakehäni kohti ovea ja sen avaajaa, jotta näkisin kuka huoneeseeni on päässyt. "Äiti", sanon huojentuneeseen äänensävyyn. "Joen Jungkook tänään luokallesi tulee uusi oppilas, joten ole hänelle ystävällinen", hän pyytää nätisti, sekä astelee eteeni. Nyökyttelen hieman, sekä päässäni viirasi ajatus, siitä, että luokalleni tuli vielä yksi mulkku lisää. Äitini silittää hieman päätäni, jonka jälkeen kääntää selkänsä minulle ja lähtee astelemaan poispäin huoneestani. Hymyilen hieman ja hetken päästä lähden myös pois huoneestani ja suuntaan laittamaan mustia kenkiä jalkaani.

Päästyäni ulos talos aloitan pitkäveteisen taapertamisen kohti suurta koulurakennusta, joka melkein näkyy, kun olen kävellyt ensimmäiset sata metriä kotoa kohti koulua.

Hetken päästä pääsen koulun eteen ja lauma tyttöjä ja poikia juoksee luokseni. Naurahdan hiljaa itsekseni ja katselen laumaa tyytyväisenä. Pian kuulen vähän matkan päästä  kiljumista ja suuren porukan yhden ihmisen ympärillä. Siinä tilanteessa tajuan, että koulussa olisi joku muu mistä ihmiset tykkäisi, enkä olekkaan ainut henkilö, jota nuoret rakastavat. Viha kertyi päähäni ja sen myötä lähden nopeaa tahtia kohti ihmisporukkaa vähän matkan päässä. Päästyäni sen luokse mietin hetken, kuinka kannattavaa on töniä ihmiset edestäni ja haastaa riitaa ihmisjoukon keskellä olevaa miestä, josta näin vain selän, sillä hänen katseensa oli kääntynyt minusta poispäin. Hetken pohdinnan jälkeen alan raivaamaan itselleni tietä kohti tätä tuntematonta herraa, kunnes vihdoin pääsen aivan hänen selkäänsä kiinni. Nostaan reippaasti käteni itseni mittaisen pojan olalle, jonka seuraksena kiskaisen toisen ympäri, jotta näkisin hänen kasvonsa. Vedän syvään henkeä ja suljen silmäni hetkeksi, jotta sain muistella mitä äitini oli sanonut minulle aamulla.

Havahdun vasta, kun käteni työnnetään pois sen lepopaikalta ja minut tönäistään melkein kumoon, kun ihmiset halusivat päästä meitä kahta lähemmäs. Mutristan nopeasti huuliani, jonka jälkeen otan itseäni kahta lyhyempää tyttöä paidasta kiinni ja tönäisen heidät meistä kauemmas. Heti sen jälkeen avaan suuni merkiksi, että kaikki hiljentyisivät, sillä on minun vuoroni puhua. Ihme oli, että ihmiset hiljentyivät ja osa rupesi itkemään, kun kaksi tyttöä oli tönäykseni voimasta heihin iskeytynyt. "Joen Jungkook", esittäydyn tylysti ja avaan suuni nopeasti uudelleen. "Tää koulu on mun aluetta ja sä voit astella hörhelöinesi pois edestäni ja lopettaa mun ihailijoiden varastamisen", tiuskaisen pojalle, joka oli yrittänyt sanoa nimensä, mutta olin häntä estänyt ja alkanut puhumaan päälle. Nostan rauhallisena etusormeni toisen rintakehälle, sekä työnnän häntä hieman kauemmas itsestäni.

Pian kuulen huvittunutta naurua, joka kuuluu uuden pojan suusta. Sen loputtua hän alkaa selostaa itsestään "Kim Taehyung. Honey mä en halua sun ihailijoita itselleni. Pidä omat tyyppis, mutta mä aloitan täällä koulussa, joten olisitko ystävällisempi minulle", Nyt oli vuorostaan minun vuoro nauraa ja kyyristyä hieman, sillä en voinut sille mitään, että minua nauratti toinen toen teolla. Saan itseni muutaman minuutin jälkeen hillityä ja pääsen nostamaan laiskan ja turhautuneen katseeni Taehyungiin. Mietin kannattaako minun sanoa mitään, joten päätän olla hiljaa ja lähteä heilauttamalla kättäni hänen naamansa edessä nopeasti kohti luokkaa, jossa koulupäiväni alkaisi.

Pitkän matkan taittamisen jälkeen pääsen luokan eteen ja alan hiljaisena odottamaan opettajaa, joka saisi luvan avata luokan oven. Muutan mieleni, kun näen ystäväni Jiminin kävelevän minua kohti nopein ja lyhyin askelein. Pieni hymy kirii huulilleni, kun lähden astelemaan Jiminiä kohti. Toisen saavutettuani näin, kuinka vihainen hän oli.
"Jungkook tiiätkö sinä kuka se uusi oppilas on?" hän kysyy kulmiaan vihaisesti kurtistaen. En halua tietää. Haluan uudesta tulokkaasta vain eroon. "En, enkä halua", sanon hänelle moukkamaisesti takaisin...

********************************************
Kiitus ihmiset jotka on lukenu tänne asti! Koitan laitella seuravaa osaa tulemaan kohta! Ja, jos jaksatte niin voitte laittaa, vaikka komenttii, että mitä tykkäsitte ja, että haluutteko, että kuvailisin tarkemmin tai jotain, laittakaa ihan mitä vaan!

💜