Myrkyllinen {Taekook, Fin}

4.

Jungkook-

Pudistelen hieman päätäni ja suljen puhelimeni huokaisten hieman. Katsahdan nopeasti ympärilleni, jonka jälkeen nojaudun tiilistä kasattuun seinään. Olen todella väsynyt, sillä yö unet eivät olleet aivan maailman parhaat olleet, mutta kyllä minä tämän päivän niillä pärjään. Päähäni nousee ajatus, siitä, että jos menisin Namjoonin järjestämiin juhliin, vaikkapa kuokkavieraaksi, niin saisin aikaa tapettua, mutta olisin huomenna vielä vähän enemmän väsynyt, kuin nyt.  Kuulen takaani askeleita, joka nostaa päässäni mielenkiinnon, joten katsahdan takaani kävelijää niskani ylitse. Huomaan hänen olevan vain opettaja, mikä ei paljoa yllättynyt, sillä mitä muka odotin, jos en, sitä. Odotan, että hän astelee ohitseni ja on myös hiljaa, eikä minulle mitään käytävällä olosta valittanut tai, no ei hän, siitä olisi hyötynyt, sillä kellot soivat samalla sekunnilla. Kellojen ärsyttävä soitto laukaisee suuren kasan oppilaita juoksemaan käytävällä, sillä osalla taisi todella olla kiire luokkaan opiskelemaan, omalta osalta, se ei pidä paikkaansa.

Hetken odottelun jälkeen eteeni astelee jälleen itseni mittainen poika, joka laittaa oikean kätensä pääni viereen. Hämmästyn hieman, mutta hämmästyn vielä enemmän, kun tunnen hänen kätensä leukani alla ja nostaa katseeni pakottamalla hänen silmiinsä. "Mitä sä teet?" kysyn nätisti, ääni aivan hieman väristen, mutta en kuitenkaan halua työntää, toista pois edestäni. "Tehtävä tytöiltä" Taehyung, kuiskaa korvaani ja perääntyy minusta hieman, joka on positiivista, koska minun ei tarvitse häntä kumoon tyrkätä. Hymähdän hiljaa ja katsahdan muutaman tytön suuntaan, joilla on puhelimet meitä kohti ja he myös kikattavat kameroittensa takaa. Mumahdan hiljaa ja istahdan lattialle turhautuneena ja hieman hämmästyneenä äskeisestä, alkaen odottaman, että opettaja paikalle, jostain löytäisi. Ristin jalkani ja sillä silmän iskulla opettaja lennähtää avaamaan meille lukossa olevan oven. Punnerran itseni jaloilteni ja muiden nuorten mukana sujahdan sisälle suureen luokka huoneeseen. Etsin katseella keskeltä luokkaan minulle paikan, jota suuntaan lähden astelemaan reippain askelin, sillä en usko, että olen ainoa, joka paikalla haluaa tänään istua. En myöskään halua enempää ongelmia itselleni, joten pitäisi pitää todella kiirettä.

Pääsen penkin eteen ja tartun sen selkänojasta kiinni samalla huokaisten, sillä paikka todella on nyt minun. Vedän tuolin rauhassa sen verran taakse, että pääsen itse sen päälle istumaan, kunnes penkille istuu odottamaton vieras. Katsahdan istujaa hiljaisena hetken, kunnes vihaisena tarrata hänen niskastaan kiinni ja painaa otsani hänen otsaansa vasten. "Tae vitun hyung se on mun paikka. Antaa muuten olla vika kerta, kun noin teet" pihisen hänelle mahdollisimman hiljaa. Korvistani voisi nousta savua, mutta ei kuitenkaan nouse. Irroitan hitaasti otteeni toisesta ja tarkkailen hiljaa, kun hänen huulille nousee vittuileva hymy. "Ole hyvä, kulta" Taehyung sanahtaa ja tönäisee minua hieman kauemas hänestä varmaan merkkinä, siitä, että minun kuuluisi väistää ja lähteä toiselle paikalle. Huokaan todella raskaasti, samalla vilkaisten opettajan suuntaan, joka on aloittanut pitkäveteisen opettamisen, mitä kukaan tässä luokassa ei jaksa kuunnella. Sen kyllä huomaa, silmä koko luokka juttelee toisilleen pienellä äänellä. Päätän itse olla hiljaa, sillä en ole juuri nyt sosiaallisellapäällä. Tuhahdan, sillä paikkani sijaitse heti alkuperäisen paikkani takana, mikä ei oikeastaan olekkaan niin kauhean kaukana. Käännän katseeni kelloon, jonka musta viisarit liikkuvat minun makuun aivan liian hitaasti. Tai ainahan koulussa aika kulkee aivan liian hitaasti minun tahtiini.

Muutaman minuutin tuijjottamisen jälkeen vieressäni ole tyttö kurkottuu minua kohti ja laittaa kätensä pöydälle, mikä riistää huomioni kellosta häneen. Nostan oikeaa kulmaa merkiksi, että neiti voisi sanoa sanottavansa. Katsahdan tytön nopeasti päästä varpaisiin, jonka jälkeen hän aloittaa puhumisen. "Hei. Mä tiiän kuka sä oot, mutta sä et tunne mua" hän selittää minulle, mikä taisi todella pitää paikkaansa, sillä en ole hänelle mielestäni aikaisemmin puhunut. Nyökkään nopeasti, milloin hän jatkaa selittämistä ja sanoo "Mä oon Serim ja olen sun kanssa saman ikäinen!" Nyökkään pienesti, jonka jälkeen avaan suuni puhuakseni. "Oliko sulla muutakin asiaa?" kysyn nopeasti Serimilta, sekä nojaudun häntä kohti, jotta varmasti kuulen hänet kunnolla. Ei tarvittu odottaa, sillä hän taitaa tykätä puhua.
"Näytät tosi hyvälle" hän sopertaa ja hautaa kasvonsa käsiinsä. Pyöräytän silmiäni ja kiitän häntä kohteliaisuudesta, jonka jälkeen käännän katseeni Taehyungin takaraivoon, sillä tytön kanssa keskustelu sai luvan olla tältä erää nyt ohitse.

Tunti on kulunut todella nopeasti ja ruokailu lähenee nopeaa tahtia. Pakkaan valmiiksi tavarani, mitä minulla on esillä, niitä ei hirveämmin tainnut olla, sillä ne loppuivat sekunnissa. Hymähdän tyytyväisenä ja valmistaudun juoksemaan pois luokasta, sillä haluan raitista ilmaa ja kauas englannin kielen opettajasta. Päähäni iskeytyy nopeasti uusi ajatus, mikä todellakin viittaa väärään suuntaan, mutta ei voi mitään. Ajatukseni ei kanna pitkälle, joten pakko on jotain tehdä sen edistämiseksi. Tarraan nopeasti edessäni istuvan pojan kädestä tiukasti kiinni. "Mulla on sulle asiaa" ilmoitan, kun hänen päänsä kääntyy kysyvän katseen kanssa minua kohti...

*******************************************
Heii!! Ja tykkäsin ite tän osan kirjottamisesta, niin kertokaa kommenteissa teiän mielipiteet tästä osasta ja tää on ihan sopivan mittanenkin varmaan!

I purple you💜