Pelon tuoksun aikaan (KESKEN!!!)

Luku 1

Auringon valo pisteli uinuvien kissojen turkeilla. Lehtikadonajan tuuli ravisutti puiden lehtiä. Aamukaste kimalteli saniaisten lehdillä. Pari kissaa olivat jo nousseet ylös ja jaloittelivat leirin sisällä. Kaikki leirin kissat olivat jääneet yöksi Tyrskyhännän ruumin luo. Naaraan menettäminen  oli ollut raskasta jokaiselle. Tuoressaaliskasa oli täyttynyt huonosti. Pitkän lehtikadonajan tuoressaalis ei antanut paljoakaan voimia. "Huomenta Ruskotassu!" naukaisi pirteä ääni Ruskotassun vierestä. "Huomenta Nopsaraita!" Ruskotassu naukui takaisin. "Lähden kohta metsästämään, haluaisitko tulla mukaan?" Nopsaraita kysyi. "Mielelläni vaikka heti!" maukui Ruskotassu ja pomppasi heti ylös. Kaksi kissaa kävelivät rauhassa kaksijalkojen isojen hirviöiden tekemillä poluilla. Vesi oli jäänyt seisomaan niihin. Sitten Nopsaraita päätyi rikkoa hiljaisuuden: "Kuule Ruskotassu" hän aloitti. "Olen miettinyt että pitäisikö minun kysyä siitä sinun soturi nimityksestäsi?" Nopsaraita jatkoi. "Ai minun soturi nimityksestä, tottakai!" Ruskotassu naukaisi innoissaan. "Selvä, sanon asiasta Myrskytähdelle sitten, kun palaamme leiriin" Nopsaraita ilmoitti.

Lehtiverho heilahti, kun Nopsaraita päätyi Myrskytähden pesälle. "Päivää Myrskytähti!" Nopsaraita naukaisi. "Päivää! Mitä asiaa sinulla oli?" päällikkö kysyi. "Niin ajattelin vain että kun-" hänen lauseensa jäi kesken, kun pesään rynnisti Punatassun mestari Täpläkukka. "Rauhoitu!" Nopsaraita sähisi. "Oi anteeksi. En todellakaan tiennyt että olet täällä" naaras naukui. "Olin tulossa kysymään Punatassun soturiksi nimittämisestä" hän jatkoi. "Minä olin aivan samalla asialla! Tai siis Ruskotassun" Nopsaraita naukaisi. "Olen itsekkin miettinyt tuota, ja olen tullut päätökseen että nimitystilaisuus pidetään auringon laskun hetkellä" Myrskytähti ilmoitti.

Aurinko oli alkanut jo hiipua puiden taa. Myrskytähti oli juuri tullut pesästään ulos ja hakenut syötävää. Kun hän oli syönyt hän lausui taas tutun kutsuhuudon: "Saapuikin jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Pyhäkivelle klaaninkokoukseen!" Kissoja alkoi tulvia aukiolle, ihan kuin heille ei olisi kerrottu nimityksestä.
Ruskotassu ja Punatassu hypähtivät kivelle Myrskytähden kanssa.
"Minä, Myrskytähti, Vinhaklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa näihin oppilaisiin. He ovat opiskelleet kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja on heidän vuoronsa tulla sotureiksi" hän katsoi kumpaakin oppilasta silmiin, ja jatkoi: "Ruskotassu ja Punatassu, lupaatteko suojella klaanianne jopa henkenne uhalla?"
"Lupaan!" naukaisi Ruskotassu. "Lupaan!" Punatassu toisti. "Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta" päällikkö aloitti. "annan teille soturinimenne: "Punatassu, tästä päivästä lähtien sinut tunnetaan Punajokena. Tähtiklaani kunnioittaa urheutta ja uskollisuuttasi, ja hyväksymme sinut Vinhaklaanin täydeksi soturiksi" Myrskytähti julisti. Kissojen joukosta alkoi kuulua heti huutoja. "Punajoki!" "Punajoki!" "Punajoki!" kissat naukuivat. Myrskytähti viittoi hännällään hiljaisuutta. "Ruskotassu, tästä päivästä lähtien sinut tunnetaan Ruskokyntenä. Tähtiklaani kunnioittaa urheutta ja uskollisuuttasi, ja hyväksymme sinut Vinhaklaanin täydeksi soturiksi" Myrskytähti julisti uudelleen.
"Usvatassu juoksi joukon ensimmäisenä onnittelemaan kahta tuoretta soturia. "Perinteiden mukaan, nyt teidän pitää vartioida yöllä sanomatta sanaakaan" naaras naukui. Molemmat kolleista vain nyökkäaivät ja lähtivät kulkemaan kohti piikkihernetunnelia.